Vuosi 2018 on loppu ny!
Suomi on kaunis maa, jota me kaikki rakastamme. Silti eläminen täällä vaatii tiettyä masokismia. Ehkä ilkeys helpottaa elämää, kun se muuten tuntuu olevan perseestä.
Teoriassa uudessa uljaassa teknologiamaailmassa monet ikävät ja vaikeat tehtävät jäävät historiaan.
Teoriassa tulevaisuuden maailmasta voi tulla mallikas paikka.
Mutta hei. Ihmisen tuntien tuo mallikas maailma ei käytännössä ole todellakaan tarkoitettu biljoonille ihmisille. Luuserit älkööt vaivautuko.
Pitäisikö tästä olla huolissaan? Onko maailma ilman yksityisyyttä ja täydellisessä kontrollissa enää tavoittelemisen arvoista elämää?
Niin, ja ovatko tällaiset pähkäilyt jo auttamattomasti myöhässä, koska kehitys on jo tapahtunut?! Meillä ei ehkä ole enää muuta osaa kuin go with the flow.
Se mitä tiedän esim. Perttu Pölösestä, tekee minusta oikeasti fanin. Olen ymmärtänyt, että hän suhtautuu tulevaisuuden mahdollisuuksiin äärimmäisen positiivisesti. Ja tuota positiivisuutta eittmättä tarvitaan.
Mutta luultavasti kaikki eivät ole kutsutut noihin juhliin. Itse kirjoitan tästä juuri siksi, että epäilen vahvasti jääväni kutsulistan ulkopuolelle.
Tässäpä malja sinulle, jolle kutsu on jo matkalla!
Onnellista Uutta Vuotta 2019!
Ps. Vaikka on sanottu, että jos vaaleissa voisi vaikuttaa asioihin, ne olisi jo aikaa sitten kielletty, niin yritä nyt kumminkin äänestää OIKEIN, ettei aina tarvitsisi valittaa.
SirkkaHalmetoja 