Tänään ajattelin suomeksi.
Olen usein jutellut tyttäreni kanssa siitä, kuinka suuri paradoksi köyhyys vs. onnellisuus on.
Kun varakkaalta menee jotain rikki tai epäkuntoon, hän hankkii uuden. Jos joku työtehtävä on tehtävä eikä hänellä ole aikaa tai hän itse ei pysty siihen, hän hankkii jonkun tekemään työn. Tai ostaa palvelun. Kun varakkaalla on terveysongelma, hän hankkii hoidon siihen. Kaikki hoituu. Elämä saattaa muuttua jopa tylsäksi, koska sinulla on rahaa. En ole kuitenkaan niin naiivi, etten tietäisi varakkaalla olevan paljon sellaisia oikeita ongelmia, joita köyhällä ei ole. Ei mennä nyt kuitenkaan siihen.
Köyhän elämä sen sijaan on seikkailu ja jatkuva älykkyystesti. Kun olet köyhä, joudut jatkuvasti pähkäilemään kuinka selviät vuokrasta, laskuista ja päivittäisistä rutiineista. Ja voi sitä onnentunnetta, jos/kun olet selvinnyt jälleen yhden kuukauden. Ja olet edelleen hengissä.
Kaikella on puolensa.