Huomasin juuri, että olin jo 20 vuotta sitten pähkäillyt yhteiskuntaa superorganismina. Jo paljon ennen sosiaalista mediaa vertasin älykästä verkkoa lukuisine kommunikaatiolinjoineen ihmiskehon hermostoon ja aivoihin. Ahmin silloin lukuisten tiedemiesten ja filosofien kirjoituksia aiheesta.
On todella huvittavaa, että maailma on nyt juuri sellainen kuin silloin ennustettiin.
Nyt ihmiskunnalla on globaalit aivot ja kollektiivinen älykkyys, jotka on kokoonpantu pilveen. Melkein kaikki ovat yhteydessä melkein kaikkiin. Monet ovat aivan innokkaina ja odottavat kärsimättömästi sirujen asentamista kehoonsa ollakseen toimivia soluja suuressa superaivossa.
Mutta entä minä?
Minä olen ainutlaatuinen lumihiutale ja yksilö. Olenko minä nyt vain syöpäsolu superkehossa, josta halutaan päästä eroon pikimmiten? Aika pelottava kehitys maailmassa vaikuttaa vähän siltä. Ehkä vuonna 2030 tiedämme paremmin kuinka kävi.
SirkkaHalmetoja 