Mother’s day

Today is Mother’s day and I celebrate it all by myself. Should I be embittered old woman about this situation? Maybe I should. For a good reason.

But.

When I think those two wonder creatures I gave the birth to I must say that I am very grateful to life. Two healthy, intelligent and getting well along personalities – yes, I am grateful for that.

And why they are living their lives full out they have no time for me. Fair enough. I cannot even complain as when I was living my life full out in Middle Europe I did not have much time for my parents. However, our relationship was fine because my parents were smart people.

But that’s not all. It is not always nice to be a woman. First, your body does not belong to you due to the child. And there is always the blood. Girls begin to menstruate too early or too late. And feeling ashamed of herself as blood in underwear. And then menopause. Sudden sweats and loosing your beauty forever. All ends in home for the aged everybody hoping your death better sooner than later.

That’s woman’s life in a nut shell. Good Luck to Mothers! They do need it.

And the narcissist of the year is …

I saw this morning the meeting of professional narcissists: the Oscar Gala in LA

https://www.youtube.com/results?search_query=oscars+2020

And I loved it! When I was young I got educated like “Be an influential person and don’t be the audience”. But I find that everybody should be able to be the audience sometimes.

The world changes, too slow though. Some years ago narcissist was written in the same sentence with psychopath. Until it was found that we all have the tendency to be extreme selfish.

There are countless possibilities to express our inner narcissism. Some go to drama school or politics and others chose for ex. to sign to an international club for motorcycles or start just bulling others.

Life is short and you have the freedom of choice. To do something is often better than doing nothing. But not always. You decide.

Open letter to You

You are a well-meaning person, I know. Always on the good side against the bad. Sometimes you even want to fight for the rights against the wrong.

However, the matter gets a bit complicated as those bads think the same about you. An they can be even right – as well as you are.

What have you thought to do about it?

If I have ever learned anything in my life, is this:

Would I be ready to listen and learn to know the whole story/history about the other person, I would understand better his choices which would not seem to be so stupid any longer.

Finally, we all are under the pressure of often very cruel universe and living at the edge. Therefore there is no place for any arrogance. Instead there is all reason for understanding and co-operation. You ARE the other person.

This is not a joke.

The game is not over yet.

Was man sagt ist man selber

Vuosi paketissa.

Mitä siitä jäi jäljelle? Noh, mitäänsanomattomia uutisia kansalliselta kanavalta ja presidentti Trumpin herjausta toiselta. Jos maailmankuva perustuisi vain “uutisiin”, niin olisipa tieto maailmasta hataralla pohjalla.

Onneksi suomalaiset osaavat joskus ajatella myös omilla aivoillaan. Siksi peli ei ole vielä menetetty ja toivoa on.

Somekulttuuriin voisi soveltaa vanhaa saksalaista sanontaa, jota on opetettu siellä lapsille iät ja ajat:

WAS MAN SAGT IST MAN SELBER

Hyvää Uutta Vuotta 2020 ihan kaikille!

Suvaitsevaisten diktatuuri?

Siitä puhe mistä puute. Tämä ajatus on vanha ja niin totta.

Suvaitsevaisuuttaan mainostavat ovat usein kaikkein ahdasmielisimpiä ihmisiä, jotka ovat valmiita kieltämään kaiken, mikä ei ole sopusoinnussa heidän OIKEIDEN ajatustensa kanssa.

Suvaitsevien diktatuurissa ei ole ilmeisesti myöskään sananvapautta. Se tuli mieleeni tässä kuussa kun vuosikymmenien vanhoista sketseistä tehtailtiin rikosilmoituksia.

Ja otetaanpa esimerkiksi vaikka kaikkien rakastama dilemma: maahanmuutto.

Suvaitsevat suomalaiset haluavat lisätä ulkomaista työvoimaa. Minä olen samaa mieltä heidän kanssaan.

MUTTA.

Olen itse ollut ulkomaalainen/maahanmuuttaja 20 vuotta elämästäni. Kokemuksesta tiedän, että erilaiset/ulkomaalaiset ovat “kunnon kansalaisten” mielestä kauhistus ja turvallisuusuhka. Kaikissa maissa.

Sivistyneissä maissa tätä yritetään peitellä paremmin ja näissä maissa löytyy ulkomaalaiselle ystäviä kaltaisistaan. Suomessa jää helposti yksin kun ei kuulu joukkoon.

Kuitenkin talouselämä rakastaa heitä/meitä. Sillä heikolla olevat ihmiset ovat helppoja hallittavia. He eivät tunne oikeuksiaan eikä heidän OIKEISIIN ongelmiin haluta puuttua pitkällä kepilläkään.

Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Kukaan ei heitä puolusta. Ei kukaan.

Jos suomalaiset eivät opi kunnioittamaan erilaisuutta, on slummien Suomi väistämätön.

Äijien Suomi

Äijien Suomi on pelottava paikka, erikoisesti yksin elävälle naiselle.

Äijillä on laaja verkosto ja niitä on kaikkialla. Niillä on parviäly, joten niiden on helppoa olla ajattelematta itse koska parvi.

Jos niitä ei miellytä, peto on irti.

Ne on käyneet armeijan ja MUKA turvallisuuden nimissä ne on valmiit ihan mihin vaan.

Äijiä on muuallakin kuin Suomessa, mutta esim. etelässä äijät viheltelee kauniiden naisten perään ja huutelee kohteliaisuuksia. Sen sijaan Suomen äijille nainen on joko huora tai pihtarihuora ja ne on aina valmiit kertomaan ämmille, kuinka rumia ne on ja kuinka ne ei kelpaa kenellekään.

SIINÄ ON VISSI ERO.

Siksi en tykkää suomalaisista äijistä, sillä minulla on leveä perse.

Ilmastonmuutos

Taas kerran. Maailmassa kiehuu, koska ilmastonmuutos.
Minulle koko tilanne on lähinnä huvittava. Olenhan 70-luvulta asti ollut tietoinen ongelmasta, kuten kaikki muutkin. Jonkin aikaa olin erittäin huolestunut kunnes totesin, etteivät tekopyhät ihmiset, niin eliitti kuin tavalliset kansalaisetkin, välitä.
Ymmärrän nuorten huolen tulevaisuudestaan, mutta valitettavasti sen huolen on mielestäni hyvin kiteyttänyt brittikirjailija Douglas Adams, Life, the Universe and Everything:

“Pisimmät ja tuhoisimmat koskaan pidetyt juhlat ovat nyt edenneet neljänteen sukupolveensa, eikä kukaan osoita vieläkään lähtemisen merkkejä. Sekamelska on tavaton ja se on nähtävä jotta siihen voisi uskoa. Ilmeisesti yhä paheneva ongelma on, että kaikki juhliin osallistuvat ihmiset ovat joko alussa mukana olleiden lapsia, lastenlapsia tai lastenlastenlapsia, mikä – jos otetaan huomioon valikoiva lisääntyminen, hallitsevat geenit jne.-  merkitsee, että juhlissa nyt mukana olevat ovat joko kertakaikkiaan fanaattisia juhlijoita, pälpättäviä idiootteja tai, yhä useammin, molempia. Molemmissa tapauksissa se merkitsee, että geneettisesti katsoen jokainen seuraava sukupolvi lähtee juhlista vähemmän todennäköisesti kuin edellinen. Niinpä asiaan alkavat vaikuttaa muut seikat, esim. se milloin juomat loppuvat.
PLANEETTA, JOLLA JUHLIJAT KELLUVAT, EI OLE ENÄÄ SAMA PLANEETTA, JOLLA HE ALUNPERIN ALKOIVAT KELLUA. SE ON SURKEASSA TILASSA.”

Oodi miehelle

Mies. Tuo luomakunnan kruunu. Mies on voimakas, useimmiten voimakkaampi kuin nainen. Mies on rakentanut maailman, hyvässä ja pahassa.

Kun katselen Espoossa miehiä keltaisissa asuissaan rakentamassa METROA, minussa herää vilpitön kunnioitus, koska itse en tuohon pystyisi. Saattaisin tuntea alemmuutta heidän edessään jollen tietäisi, ettei yksikään heistä kykenisi synnyttämään kahta tervettä lasta, kuten minä olen tehnyt.

Elämän edessä olemme kaikki arvokkaita, kaikkia tarvitaan.

Ehkä siksi jotkut pyrkivät sukupuolettomuuteen, lopettaakseen ikuisen vastakkainasettelun ja sukupuolten välisen sodan. Aika näyttää, kuinka käy.

Michael Jackson oli MYÖS mies.

Kävin katsomassa näyttelyn Michael Jackson On the Wall, miehestä, joka kasvoi kahden makuuhuoneen talossa yhdessä kahdeksan sisaruksen ja vanhempiensa kanssa. Hänestä kasvoi rakastettu ja mustamaalattu kulttuurinen kiistaton ilmiö, joka vaikutti lähtemättömästi maailman musiikkiin, tanssiin ja muotiin.

Hän oli mies, joka ei monen mielestä täyttänyt miehisyyden kriteereitä. Mutta erikoinen elämä tuottaa erikoisia ihmisiä, joita “tavallisen elämän” viettäneet rakastavat tai inhoavat.

Michael Jacksonin saavutuksia ja vaikuttavuutta ei kukaan voi kiistää. Syytteet häntä vastaan hän voitti oikeudessa monta kertaa. Totuuden tietää vain hän.

“If you want to make the world a better place, take a look at yourself and make a change.”
“You can’t hurt me, I found peace within myself.” Michael Jackson

SuomiAreena – kesän kohokohta

SuomiAreena on kesän kohokohta.

Typerät kansalaiset saavat roppakaupalla arvokasta tietoa siitä, mitä eliitti ajattelee, myös heistä. Ja kyllä. Suomessa on pienet piirit ja samat naamat kaikkialla. Ihan kivoja ihmisiähän he varmasti ovat, kukin omalla tavallaan. Mutta heidän puheensa eivät ole kovin hauskoja tyhmän kansan näkökulmasta. He puhuvat näistä heikoista, joista halutaan “pitää huolta” ja kuinka erikoisesti köyhille tulisi antaa talouskasvatusta, jotta eivät ottaisi niitä pikavippejä.

HALOO!

Ainakin 80% näistä menestyjistä on tuhonnut matkalla huipulle monen fiksun ja täysin syyttömän elämän. Siksi se on niin vastenmielistä, kun nämä ihmiset puhuvat “niistä heikoista”. Voittajien uhoa.

Ja kun toimittajat vähättelevät heidän aloittamiensa paskamyrskyjen vaikutusta sanomalla, että nehän menevät nopeasti ohi ja aina tulee uusia myrskyjä, on hyvä ymmärtää seuraava: Paskamyrsky menee ohi nopeasti toimittajilta, mutta se erehtyväinen ja useimmiten syytön ihminen, jonka maineen he ovat kiimassaan tuhonneet, ei välttämättä enää nouse. But who cares? Ihmisoikeudet ovat vain huono vitsi. Sori siitä ei ihan riitä.

Olen ehdottomasti sananvapauden puolustaja, mutta ihmettelen aina uudelleen, missä on toimittajien vastuu. Sitä ei ole, vain oikeuksia. Jos pyritään tasa-arvoon maailmassa, se on vain niin väärin.

Poliitikot pitivät SuomiAreenalla arvopuheensa, jotka kaikki olivat erittäin hyviä ja rakentavasti eteenpäin pyrkiviä. Kaikki nämä puhujat ovat mielestäni uskottavia hyvään pyrkiessään, mutta he ovat valitettavasti VAIN poliitikkoja. Heillä on vähemmän valtaa kuin he uskaltavat ajatella. Valta on ihan muualla.

Tässä omat kommenttini puheista:

  • RKPn Anna-Maja Henrikson puhui luottamuksesta. Kuinka tärkeää on ihmisten luottamus toisiinsa. Mutta ilman tasa-arvoa ei ole luottamusta ihmisten välillä, koska siihen ei ole syytä. Päinvastoin viidakossa luottamus voi osoittautua suorastaan vaaralliseksi.
  • Vihreiden  Maria Ohisalo puhuu ilmastonmuutoksesta. Olen aina äänestänyt vihreitä, mutta ilmastohysteriaa en tue. Myös tässä valta ON muualla. Ja kyllä: jatkan jätteiden lajittelua ja käytän kestokassia ostosmatkoilla sekä olen kasvissyöjä.
  • Perussuomalaisten Jussi Halla-aho puhui sananvapaudesta. Siitä juuri, että eliitti ja toimittajat vaativat vapautta itselleen, mutta haluavat evätä sen tavallisilta kansalaisilta. Minusta hän puhui asiaa. Kuka päättää, mitä on vihapuhe? Ja eikö jo laki määrittele sen esim. kunnianloukkauksen muodossa?
  • Tämä sopivana aasin siltana SDPn Antti Rinteen puheelle oikeusvaltiosta. Se on yksi tärkeimmistä suojeltavista asioista maailmassa. Varmasti. Mutta vaikka Suomi ON oikeusvaltio, niin tavalliselle ihmiselle ei ole mahdollista hakea oikeutta esim. tässä kunnianloukkausoikeusasiassa. Ehkä se johtuu siitä, ettei eliitin mielestä heillä ole mitään kunniaa puolustettavana. Poliisi ei tutki ja rahat eivät riitä oikeuskuluihin. Ja jos joku hullu uskaltaa vähillä rahoillaan oikeuteen ja riippumattomat tuomarit päättävät hänen olevan oikeassa asiassaan, paskamyrsky on valmis. Asiakirjat ovat julkisia, joten kenellä tahansa on oikeus hyökätä kimppuun. Kuolemaan saakka. Se siitä oikeudesta.
  • Vasemmiston Li Andersson puhui yksinäisyydestä. Arvostan häntä todella hänen asiantuntemuksestaan ja energisyydestään asioiden eteenpäin viemiseksi. Hän kyllä OIKEASTI yrittää. Mutta vihaan sosiaalipornoa. Että ihmiset teeskentelevät välittävänsä, mutta heidän tekonsa ovat jotain aivan muuta. Yäk.
  • Keskustan Antti Kurvinen puhui tasa-arvosta. Sekin oli hyvä puhe, enkä osaa kommentoida sitä kummemmin. Paitsi että Suomi ei ole tasa-arvoinen maa. Suomessa ei ole ilmaista koulutusta tai terveydenhuoltoa, kuten joissakin muissa Euroopan maissa on. Tuhansien eurojen omakulut molemmissa on monelle köyhälle liikaa.  Jos ja kun näin on, on epärehellistä väittää jotain muuta.
  • Kristillisdemokraattien Sari Essayah puhui rohkeudesta olla oma itsensä ja seista oman elämänkatsomuksensa takana rohkeasti. Se oli hyvä puhe kuten hänen puheensa aina ovat. Mutta ihmiset, jotka lähettävät toisiaan helvettiin, ovat aika pelottavia. Toivoisin heille vähemmän rohkeutta. Uskonnonvapaus on mielestäni yhtä tärkeä kuin oikeusvaltio.

Kirjoituksestani käy ilmi, ettei minulla ole sanottavasti luottamusta politiikkaan. Tai ihmiseen. Äänestin viimeksi Eläinoikeuspuoluetta, joka ajaa minulle tärkeitä asioita.

Arvostan silti heitä, jotka jaksavat uhrautua kusitolpaksi ja edes yrittävät. Olisi hyvä muistaa, että poliitikotkin ovat ihmisiä, joilla on ihmisoikeudet. On surullista, että meidän kaikkien on kovetettava itsemme tefloniksi, jotta selviäisimme. Empatia kärsii ja julmat päätökset ovat mahdollisia. Historiaa tuntien, siitä ei hyvä seuraa.

MUTTA!

Tähän loppuun lähinnä itselleni loppukevennys:

Kaikkien paskamyrskyjen keskellä on IHANAA katsoa ns. turhia julkkiksia. Näin kesällä on tullut uusintana mm. Maisan ja Nikon luksusmatkat ja Love Island Suomi 2018. Aivan ihania, hauskoja ja kauniita nuoria ihmisiä!

Onnittelut molempien ohjelmien tuottajille ja tekijöille.

Minä en naura sille, että Maisa Torppa ja Niko Saarinen eivät tiedä, kuka on Salvador Dali tai Gaudi vaan heidän aivan valloittaville persoonallisuuksilleen.

Ei. Turhia julkkiksia ei ole. Kiitos heille. Amen.