Oodi miehelle

Mies. Tuo luomakunnan kruunu. Mies on voimakas, useimmiten voimakkaampi kuin nainen. Mies on rakentanut maailman, hyvässä ja pahassa.

Kun katselen Espoossa miehiä keltaisissa asuissaan rakentamassa METROA, minussa herää vilpitön kunnioitus, koska itse en tuohon pystyisi. Saattaisin tuntea alemmuutta heidän edessään jollen tietäisi, ettei yksikään heistä kykenisi synnyttämään kahta tervettä lasta, kuten minä olen tehnyt.

Elämän edessä olemme kaikki arvokkaita, kaikkia tarvitaan.

Ehkä siksi jotkut pyrkivät sukupuolettomuuteen, lopettaakseen ikuisen vastakkainasettelun ja sukupuolten välisen sodan. Aika näyttää, kuinka käy.

Michael Jackson oli MYÖS mies.

Kävin katsomassa näyttelyn Michael Jackson On the Wall, miehestä, joka kasvoi kahden makuuhuoneen talossa yhdessä kahdeksan sisaruksen ja vanhempiensa kanssa. Hänestä kasvoi rakastettu ja mustamaalattu kulttuurinen kiistaton ilmiö, joka vaikutti lähtemättömästi maailman musiikkiin, tanssiin ja muotiin.

Hän oli mies, joka ei monen mielestä täyttänyt miehisyyden kriteereitä. Mutta erikoinen elämä tuottaa erikoisia ihmisiä, joita “tavallisen elämän” viettäneet rakastavat tai inhoavat.

Michael Jacksonin saavutuksia ja vaikuttavuutta ei kukaan voi kiistää. Syytteet häntä vastaan hän voitti oikeudessa monta kertaa. Totuuden tietää vain hän.

“If you want to make the world a better place, take a look at yourself and make a change.”
“You can’t hurt me, I found peace within myself.” Michael Jackson

SuomiAreena – kesän kohokohta

SuomiAreena on kesän kohokohta.

Typerät kansalaiset saavat roppakaupalla arvokasta tietoa siitä, mitä eliitti ajattelee, myös heistä. Ja kyllä. Suomessa on pienet piirit ja samat naamat kaikkialla. Ihan kivoja ihmisiähän he varmasti ovat, kukin omalla tavallaan. Mutta heidän puheensa eivät ole kovin hauskoja tyhmän kansan näkökulmasta. He puhuvat näistä heikoista, joista halutaan “pitää huolta” ja kuinka erikoisesti köyhille tulisi antaa talouskasvatusta, jotta eivät ottaisi niitä pikavippejä.

HALOO!

Ainakin 80% näistä menestyjistä on tuhonnut matkalla huipulle monen fiksun ja täysin syyttömän elämän. Siksi se on niin vastenmielistä, kun nämä ihmiset puhuvat “niistä heikoista”. Voittajien uhoa.

Ja kun toimittajat vähättelevät heidän aloittamiensa paskamyrskyjen vaikutusta sanomalla, että nehän menevät nopeasti ohi ja aina tulee uusia myrskyjä, on hyvä ymmärtää seuraava: Paskamyrsky menee ohi nopeasti toimittajilta, mutta se erehtyväinen ja useimmiten syytön ihminen, jonka maineen he ovat kiimassaan tuhonneet, ei välttämättä enää nouse. But who cares? Ihmisoikeudet ovat vain huono vitsi. Sori siitä ei ihan riitä.

Olen ehdottomasti sananvapauden puolustaja, mutta ihmettelen aina uudelleen, missä on toimittajien vastuu. Sitä ei ole, vain oikeuksia. Jos pyritään tasa-arvoon maailmassa, se on vain niin väärin.

Poliitikot pitivät SuomiAreenalla arvopuheensa, jotka kaikki olivat erittäin hyviä ja rakentavasti eteenpäin pyrkiviä. Kaikki nämä puhujat ovat mielestäni uskottavia hyvään pyrkiessään, mutta he ovat valitettavasti VAIN poliitikkoja. Heillä on vähemmän valtaa kuin he uskaltavat ajatella. Valta on ihan muualla.

Tässä omat kommenttini puheista:

  • RKPn Anna-Maja Henrikson puhui luottamuksesta. Kuinka tärkeää on ihmisten luottamus toisiinsa. Mutta ilman tasa-arvoa ei ole luottamusta ihmisten välillä, koska siihen ei ole syytä. Päinvastoin viidakossa luottamus voi osoittautua suorastaan vaaralliseksi.
  • Vihreiden  Maria Ohisalo puhuu ilmastonmuutoksesta. Olen aina äänestänyt vihreitä, mutta ilmastohysteriaa en tue. Myös tässä valta ON muualla. Ja kyllä: jatkan jätteiden lajittelua ja käytän kestokassia ostosmatkoilla sekä olen kasvissyöjä.
  • Perussuomalaisten Jussi Halla-aho puhui sananvapaudesta. Siitä juuri, että eliitti ja toimittajat vaativat vapautta itselleen, mutta haluavat evätä sen tavallisilta kansalaisilta. Minusta hän puhui asiaa. Kuka päättää, mitä on vihapuhe? Ja eikö jo laki määrittele sen esim. kunnianloukkauksen muodossa?
  • Tämä sopivana aasin siltana SDPn Antti Rinteen puheelle oikeusvaltiosta. Se on yksi tärkeimmistä suojeltavista asioista maailmassa. Varmasti. Mutta vaikka Suomi ON oikeusvaltio, niin tavalliselle ihmiselle ei ole mahdollista hakea oikeutta esim. tässä kunnianloukkausoikeusasiassa. Ehkä se johtuu siitä, ettei eliitin mielestä heillä ole mitään kunniaa puolustettavana. Poliisi ei tutki ja rahat eivät riitä oikeuskuluihin. Ja jos joku hullu uskaltaa vähillä rahoillaan oikeuteen ja riippumattomat tuomarit päättävät hänen olevan oikeassa asiassaan, paskamyrsky on valmis. Asiakirjat ovat julkisia, joten kenellä tahansa on oikeus hyökätä kimppuun. Kuolemaan saakka. Se siitä oikeudesta.
  • Vasemmiston Li Andersson puhui yksinäisyydestä. Arvostan häntä todella hänen asiantuntemuksestaan ja energisyydestään asioiden eteenpäin viemiseksi. Hän kyllä OIKEASTI yrittää. Mutta vihaan sosiaalipornoa. Että ihmiset teeskentelevät välittävänsä, mutta heidän tekonsa ovat jotain aivan muuta. Yäk.
  • Keskustan Antti Kurvinen puhui tasa-arvosta. Sekin oli hyvä puhe, enkä osaa kommentoida sitä kummemmin. Paitsi että Suomi ei ole tasa-arvoinen maa. Suomessa ei ole ilmaista koulutusta tai terveydenhuoltoa, kuten joissakin muissa Euroopan maissa on. Tuhansien eurojen omakulut molemmissa on monelle köyhälle liikaa.  Jos ja kun näin on, on epärehellistä väittää jotain muuta.
  • Kristillisdemokraattien Sari Essayah puhui rohkeudesta olla oma itsensä ja seista oman elämänkatsomuksensa takana rohkeasti. Se oli hyvä puhe kuten hänen puheensa aina ovat. Mutta ihmiset, jotka lähettävät toisiaan helvettiin, ovat aika pelottavia. Toivoisin heille vähemmän rohkeutta. Uskonnonvapaus on mielestäni yhtä tärkeä kuin oikeusvaltio.

Kirjoituksestani käy ilmi, ettei minulla ole sanottavasti luottamusta politiikkaan. Tai ihmiseen. Äänestin viimeksi Eläinoikeuspuoluetta, joka ajaa minulle tärkeitä asioita.

Arvostan silti heitä, jotka jaksavat uhrautua kusitolpaksi ja edes yrittävät. Olisi hyvä muistaa, että poliitikotkin ovat ihmisiä, joilla on ihmisoikeudet. On surullista, että meidän kaikkien on kovetettava itsemme tefloniksi, jotta selviäisimme. Empatia kärsii ja julmat päätökset ovat mahdollisia. Historiaa tuntien, siitä ei hyvä seuraa.

MUTTA!

Tähän loppuun lähinnä itselleni loppukevennys:

Kaikkien paskamyrskyjen keskellä on IHANAA katsoa ns. turhia julkkiksia. Näin kesällä on tullut uusintana mm. Maisan ja Nikon luksusmatkat ja Love Island Suomi 2018. Aivan ihania, hauskoja ja kauniita nuoria ihmisiä!

Onnittelut molempien ohjelmien tuottajille ja tekijöille.

Minä en naura sille, että Maisa Torppa ja Niko Saarinen eivät tiedä, kuka on Salvador Dali tai Gaudi vaan heidän aivan valloittaville persoonallisuuksilleen.

Ei. Turhia julkkiksia ei ole. Kiitos heille. Amen.

Onko juhannuskokkoa olemassa?

Juhannus Suomessa. Nyt. Pääkaupunkiseudulla ei sada lunta ja taivaskin on sininen ihan kuin Kuoppamäen laulussa sanotaan. Helsingin keskustasta löytyy nyt muitakin kuin turisteja.

Nykyisin tarvitaan kriittisyyttä mediatalojen mahdollisten valeuutisten varalta ja herääkin kysymys, onko juhannuskokkoa OIKEASTI olemassa. Minä en ole sellaista koskaan nähnyt muualla kuin kuvissa ja kaikkihan tietävät kuinka helppoa on manipuloida valokuvia. Vähän sama dilemma kuin onko planeetta maa pyöreä vai litteä.

MUTTA.

Sen sijaan olen henkilökohtaisesti todistanut miljoonien hyttysarmeijoiden hyökkäystä yöttömänä yönä kostean suon laidalla sijainneella lapsuuden kotini pihalla. Juhannuksena.

Isä oli tuonut koivut oven pieleen ja itsetehdyt tuoksuvat koivuvastat odottivat saunaan pääsyä. Sitten isä nosti Suomen lipun salkoon ja söimme äidin laittamia herkkuja. Lipputangon vieressä oli grilli, jossa paistoimme vielä makkaraa.

Kedon tuoksuvia kukkia oli kaikkialla ja suopursu tuoksui suolla.

Sulhoja ei kuitenkaan suolla näkynyt, joten ei auttanut muu kuin lähteä duuniin Sveitsiin. En ole katunut.

Tämän kaiken olen todistanut ja tiedän tuon kaiken kuuluvan perinteiseen suomalaiseen juhannukseen. Muusta en tiedä mitään. Sori.

Midsummer in Finland

It is Midsummer in Finland now. The sky is blue and there is no snow this year like so many other summers.

The tradition to celebrate the nightless night is a bonfire and birches on one`s door.

Mosquito army usually belongs to celebration as well like sauna and flower fields.

Vegaanit tulevat, oletko valmis?

Tulin juuri Dublinista, jota rakastan. Rakastan sen ihmisiä kaikkialta maailmasta ja sen jumalaisen kauniita puistoja.

Sain käydä myös jo kauan fanittamieni veljesten David and Stephen Flynnin vegaaniravintolassa The Happy Pear Greystonessa.

Olen tosi kiitollinen heidän tekemästään työstä innostaa ihmisiä syömään enemmän hedelmiä, vihanneksia ja luomutuotteita.

Heidän menestyksensä on kaikkien meidän vegaanien menestys.

https://www.youtube.com/user/happypeargreystones

I love Dublin

 

The Happy Pear vegetarian restaurant in Greystones Ireland

Just came from Dublin that I love. I love its people from everywhere of the planet and those divine parks I adore. I had also the pleasure to visit The Happy Pear -vegetarian restaurant in Greystones.  As vegetarian myself I have followed the two-man food revolution of David and Stephen Flynn to get people inspired to eat more fruit, veg and wholefoods.

 

 

 

 

As long as you love me

Eilen iltapäivällä tämä mummo katseli jälleen televisiota. Osuin ensin katselemaan TV7, joka pani asiat järjestykseen: Mars Hill Churchin pastori kertoi erittäin laajamittaisin sanakääntein kuinka Jumala vihaa minua ja jollei Jeesus ole minua pelastanut niin silloin kuoltuani minua kidutetaan IKUISESTI. That`s it. Jonkun oli kerrottava totuus. Toivon, että tämä oli FAKE NEWS.

Sitten menin katsomaan puhelimestani uutisia ja päädyin jälleen kirkkoon seuraamaan Helsingin piispa Teemu Laajasalon, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ja koomikko Joonas Normanin keskustelua sananvapaudesta. Mitä saa sanoa ja kuinka pahasti ihmistä saa ja PITÄÄ pilkata. Tuo, että pitää pilkata, on mielestäni edelleen merkki siitä, että ihmiskunnassa on jotain pahasti vialla. Tämä kirkosta.

Etenin seuraavalle kanavalle, joka oli MTV. Siellä oli juuri meneillään Roast of Justin Bieber.

AI ETTÄ.

As long as you love me. Justin Bieber on ihminen, jolla on kaikkea paitsi arvostusta. Olisi pitänyt kirjoittaa muistiin nuo kaikki törkeydet, joilla julkisuuden henkilö joutuu kovettamaan itsensä että säilyisi edes hengissä. Monet eivät jaksa ja tekevät itsemurhan. Ilmiselvästi tähän myös pyritään. Lahjakas ihminen on uhka.

Olipa kerran aika, jolloin ajattelin, että ihmisen tulee olla ahkera, rehellinen, ystävällinen ja yhteistyökykyinen. Minut oli kasvatettu siten ja suurin osa ihmisistä ympärilläni oli tuollainen.

Olen huomannut, että lapsia ei enää kasvateta noin. Heitä kannustetaan huijaamaan ja paras palkitaan. Neloskanavalla pyörivä ohjelma Mitä lapsesi tekisi? on hauska, mutta aika kyseenalainen ohjelma. Sen sanoma näyttää olevan, että kaikkihan huijaavat ja valehtelevat. Se on lasten roustausohjelma. Ehkä heitä valmistetaan tulevaan.

Roustauksesta jatkoin Euroviisujen finaaliin, joka oli ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Upea show ja paljon lahjakkaita ihmisiä yhdessä. Ihmisiä, jotka varmaan tietävät roustauksesta paljon.

Se, että Suomi laitetaan esikarsinnoissa miltei aina Itä-Euroopan maiden kastiin, on mielenkiintoinen ilmiö. Maat, jotka eivät taatusti äänestä Suomea vaan naapureitaan. Tämä varmistaa sen, ettei Suomi menesty tulevaisuudessakaan. Ihan sama, kuka sinne lähetetään.

Tämä tästä. Tänään. Ihan kiva päivä. As usual.

Vaalien dilemma

Olen ollut jo monta vuosikymmentä ituhippi. Hörhö ja friikki niin monin eri tavoin. Sillä on ollut hintansa.

Suvaitsevainen Suomi on suvaitsemattomuuden valtakunta. Valitettavasti. Mielipiteitteni ja tapojeni vuoksi olen äänestänyt miltei aina vihreitä. Mm. äänestin aikoinaan Pekka Haavistoa presidentiksi, koska hän on monessa mielessä hyvä mies.

Mutta nyt tämä hysteria ilmastonmuutoksesta on minulle ihan liikaa.

Ihmisen toimet planeetalla ovat olleet tiedossa kauan.

Jo 70-luvulla näin Saksan televisiossa seuraavan sketsin:

  • Kuu maapallolle: Mitä sinulle kuuluu?
  • Maapallo kuulle: Hyvää, kiitos. Pinnallani oli jonkin aikaa kiusana tuholaisia, mutta pääsin niistä eroon. Nyt kaikki on hyvin.

Maa – alati arvaamaton, oikullinen, mutta silti ravitseva ja elähdyttävä – eikö tämä ole kallisarvoinen koti meille kaikille? Eikö se ansaitse kaiken kekseliäisyytemme ja rohkeutemme uusien ja parempien ratkaisujen löytämiseksi ja takaamaan samalla myös oman eloonjäämisemme?

Mutta lasten ja nuorison pelottelu on todella vastuutonta. Siinä Halla-aho on aivan oikeassa.

Käynnissä on Pelotteluvaalit. Herää kysymys, että mihin tällä oikein pyritään. On ilmiselvää, että pelokasta laumaa on helpompi hallita.

MUTTA.

Suomen kansa on viety jo niin monen mankelin lävitse, ettei voimakaskaan pelottelu välttämättä toimi.

SITÄPAITSI.

Nuoret ovat olleet aina luovia. Niin olin itsekin. Luotan heihin. Kyllä he pärjäävät. Samoin rakas viisas maapallomme.

Who to vote for?

We are going to have the election of the parliament Finland on 14.4.2019.

Troubled times again. For us voters. To decide if you are going to vote for the extreme right or for the extreme left. Or how about voting for the minister of the parliament? However, they have done fairly well regarding the economic state of the country. Maybe I should thank for that. I am just an eccentric poor person who thinks that without good rolling economics there cannot be welfare or prosperity for the poor. Unfortunately, the leftists, who I should vote for and who are nice people indeed, mostly think that money is growing in trees. And I know that is not true. Business life taught me that.

So what to do?

I know that parties in power now do not care for me at all and they rather hope I should better die and the sooner the better but they are good for the country.

Or should I lean towards a sexy celebrity who will be chosen for sure. Everybody is valuable, isn’t it?

Usually I have voted for the Green Party but I do not feel for them any longer. They are not realistic enough for my taste.

As there are no party which is for me should I consider even for not voting? I am not alone with these thoughts these days.

FotoJet Collage sirkka