Welcome to my world!
Keho kertoo, että kevättä kohti mennään. Lähden ulos tarkistuskäynnille. Lumiröykkiöt ja jäiset kävelytiet yhä jäljellä. Eivätkä työmaatkaan ole edistyneet sitten viime syksyn.
Mieleeni tulevat väistämättä ne monet keväät, jolloin sain nauttia Dublinin ihanasta kevään kukkaloistosta. Tiedän, että siellä se parhaillaan aloittelee.
Mutta ei hätää. Asunhan maailman onnellisimmassa maassa.
Tänään on hyvä päivä, koska valitsen niin. Tänään on myös tekopyhästi Naisten päivä. Naisen ihmisoikeuksista en ainakaan minä ole saanut osakseni paljonkaan, mutta haitanneeko tuo.
Suomalainen Media on kuin mies, joka ei osaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti: kävellä ja syödä purkkaa. Virusta ei ole enää. Se katosi täysin elämästämme, kun Venäjä aloitti projektinsa Ukrainassa 24.2.2022.
Minä en ole tiennyt tuosta maasta muuta kuin että siellä tapahtui onnettomuus ydinvoimalassa keväällä 1986. Sen vuoksi sienemme metsissä ovat edelleen saastuneet.
Nyt tiedän jo vähän enemmän. Nyt tiedän, että maan presidentti on hauska ja seksikäs Drag queen ja että koko maailma haluaa auttaa häntä. Karismaa pitää olla. Maailmassa käydään sotia kaiken aikaa, mutta toiset sodat vain sopivat tositeevee-formaattiin paremmin kuin toiset.
Nyt koko globaali maailma jännittää teeveen ääressä kuinka käy ja kuka voittaa. Tämä on meidän yhteinen Truman Show ja Nälkäpeli samoissa kansissa. Joskus Netflix voittaa, kun sieltä tulee muuta tositeeveetä kuten Anna Sorokin (Inventing Anna) tai Simon Leviev (The Tinder Swindler).
Nyt vain odotellaan, tulevatko alienit pelastamaan meidät vai laskeutuuko peräti Jeesus lunastamaan lupauksensa ja viemään meidät pois tästä helvetistä, nimeltä Maa.
Katellaan.
Huomasin juuri, että olin jo 20 vuotta sitten pähkäillyt yhteiskuntaa superorganismina. Jo paljon ennen sosiaalista mediaa vertasin älykästä verkkoa lukuisine kommunikaatiolinjoineen ihmiskehon hermostoon ja aivoihin. Ahmin silloin lukuisten tiedemiesten ja filosofien kirjoituksia aiheesta.
On todella huvittavaa, että maailma on nyt juuri sellainen kuin silloin ennustettiin.
Nyt ihmiskunnalla on globaalit aivot ja kollektiivinen älykkyys, jotka on kokoonpantu pilveen. Melkein kaikki ovat yhteydessä melkein kaikkiin. Monet ovat aivan innokkaina ja odottavat kärsimättömästi sirujen asentamista kehoonsa ollakseen toimivia soluja suuressa superaivossa.
Mutta entä minä?
Minä olen ainutlaatuinen lumihiutale ja yksilö. Olenko minä nyt vain syöpäsolu superkehossa, josta halutaan päästä eroon pikimmiten? Aika pelottava kehitys maailmassa vaikuttaa vähän siltä. Ehkä vuonna 2030 tiedämme paremmin kuinka kävi.
Bereits vor 20 Jahren habe ich erstaunlich viel Energie gebracht für die Gedanken über die Gesellschaft als Superorganismus. Das Internet war relativ neu damals, ohne Google, Youtube, Facebook und Twitter. Ein inteligentes Web, das von seinen Benutzern so wie diese von ihm, lernt.
Was wusste ich damals was kommen wird! Web hat tatsächlich viel mit dem Gehirn gemeinsam.
Die Vorstellung, dass die ganze menschliche Gesellschaft als ein Organismus betrachtet werden kann, ist eine alte Idee von Griechenland. Die Tatsache ist, dass unsere eigenen Körper, die aus individuellen Zellen besteht, die sich verbinden, kann als Superorganismus betrachtet werden. Und einzelne Menschen scheinen den Zellen ähnlich zu sein, jedoch unabhängiger als z.B Ameisen oder Zellen.
Kommunikationskanale (wie die Nerven) die Signale vermitteln und wirken sich da im Netz so aus, dass das Web als eine Ganzheit eine Art Lernprozess durchführt. Algorithmen helfen dabei.
Diese Gedanken waren in mir vor 20 Jahren!!!
Heute haben wir bereis eine Art externes Gehirn, das eine riesige Menge an Wissen speichert, während es lernt und intelligente Schlussfolgerungen ausführt.
Der Computer ist so alt wie ich. Während der 60er und 70er Jahren gab es dramatische Erfolge in der Kapazität und Geschwindigkeit der Informationsverarbeitung. Jetzt Milliarden von Botschaften in einem immer weiter wachsenden Kommunikationsnetz schwirren hin und her und vernetzen derzeit Milliarden von Menschen zu einem einzigen System. Man hat es festgestellt, dass ungefähr dieselben Anzahl von Nervenzellen in einem menschlichen Gehirn wie die Menschen auf der Erde gibt.
Der Brite Peter Russell hat vieles darüber geschrieben und gemeint hat, dass durch das Internet wir Menschen keine isolierte Individuen sein werden, aber ein Teil eines schnell zusammenwachsenden Netz sind, die Nervenzellen eines erwachenden globalen Gehirns.
OMG! Heute, 2022, dies alles ist bereits wahr geworden!!!
Aber was ist mit mir jetzt? Ich, die einzigartige und einmalige Schneeflocken. Ist da noch Platz für mich oder werde ich jetzt als Krebszelle betrachtet, das man schnellstens loszuwerden versucht? Wir werden es sehen.
How are you doing today?
One year ago I wrote about the situation here on Earth. Now year is gone and nothing has chanced.
The Fear Porn is going on strong as never before and there is not much that anybody can do about it.
Do you think that any health authority who wants you to live in fear is trustworthy and cares about you?
I wish for all of us a better New Year 2022 even I doubt it.
It was a summer 1977. I was living in Toulouse France with my husband, who worked at Airbus and two kids 10 and 7 years old. We had rented a cottage in Savo Finland for one month and it was reining nearly all the time, of course. One time we visited my sister in Espoo. She had just bought an apartment in Kivenlahti. I found it really beautiful and as she presented us the natur and the beautiful rocks around the sea I was sold. (In Toulouse and Munich there is no sea around).
At the buss stop I looked at the house where I now have been living 40 years. I thought that it must be handy to live here.
OK.
The years went by and it happened that I finally rented an apartment in Kivenlahti precisely in the house I looked at in 1977. Now it was 1982. It was not planned at all, at least consciously.
And it was true. This place was beautiful, then. I was working in Helsinki and the street of 20 km went through the most beautiful sea site. Every morning was a mind lifting experience the sun rising above the sea.
But nothing last forever. Later Espoo did build the subway and we sheep were ordered to go underground. No sun for us any longer.
Now the subway is extending to Kivenlahti and everything is horrible. RIP old trees, roses and nice walking trails.
I don’t say or mean that Kivenlahti could not be a nice place in maybe 10 or 20 years from now, but I will probably not be around then. And that makes me sad. Very sad.
Europe is in fire and maybe that’s why everybody wants to cheer up the atmosphere.
Not Finland. Finland has sent guys from the Nord: Blind Channel who put the middle finger up to this situation with their song “Dark Side”.
And somehow I like it as I am from Finland, too. Life in Finland is really not a picnic even they tell us that we are the most happy country in the world.
And these are the lyrics:
We’re not in love
We share no stories
Just something in your eyes
Don’t be afraid
The shadows know me
Let’s leave the world behind
Take me through the night
Fall into the dark side
We don’t need the light
We’ll live on the dark side
I see it
Let’s feel it
While we’re still young and fearless
Let go of the light
Fall into the dark side
Fall into the dark side
Give into the dark side
Let go of the light
Fall into the dark side
Beneath the sky
As black as diamonds
We’re running out of time (Time, time)
Don’t wait for truth
To come and blind us
Let’s just believe their lies
Believe it
I see it
I know that you can feel it
No secrets worth keeping
So fool me like I’m dreaming
Take me through the night
Fall into the dark side
We don’t need the light
We’ll live on the dark side
I…
Somehow I want to use this opportunity to share my love to all those young men who have been used and thrown away.
One of those boys was my uncle Armas Litmanen. His father and uncle were killed in Tammisaari prison camp 1918 for no reason. He believed in better world. My mother said that he was a kind of stand up comedian, critical one. My mother loved him and she never knew what happened to him. I know now.
God bless him wherever he might be now. Amen.
Vegaaniruoka | Nämä kolme vegaanista ruokaa ovat bloggaaja Elina Innasen arkiruokasuosikkeja: https://www.hs.fi/ruoka/art-2000007736117.html?share=d552e78ae82f96f951c2a3aa2ef6fff5
The first year of coronavirus is soon ending. A year of change and control.
Unfortunately, it has been also the end of free speech and thought. Maybe it is also the beginning of a new age. What kind of age? I think that those who started the change will not know it either. Therefore the tighten control.
It is time to trust the universe. The big and intelligent mind that some call god.
However, life is. It has always been and it will always be. Maybe everything is just fine as it is.
“We are all in the gutter, but some of us are looking at the stars.” Oscar Wilde
Das Jahr 2020 ist bald zu Ende. Das Jahr des CoronaLockdowns. Das Jahr des Erschreckens und der Kontrolle und auch das Ende der Rede- und Gedankenfreiheit.
Aber es war vielleicht auch der Anfang einer neuen Ära. Ist die Ära gut oder schlecht für uns? Welche Richtung werden wir gehen?
Ich glaube, dass die Quelle, die dies angefangen hat, weiss auch nicht Bescheid. Darum die Kontrolle.
Vielleicht sollten wir uns aufs Universum vertrauen. Es wird schon wissen, was richtig ist und wer weiss, vielleicht alles ist bereits gut wie es ist. Alles in Ordnung.
“We are all in the gutter, but some of us are looking at the stars.”
SirkkaHalmetoja 