Nyt tää riitti!

Vuosi 2018 on loppu ny!

Suomi on kaunis maa, jota me kaikki rakastamme. Silti eläminen täällä vaatii tiettyä masokismia. Ehkä ilkeys helpottaa elämää, kun se muuten tuntuu olevan perseestä.

Teoriassa uudessa uljaassa teknologiamaailmassa monet ikävät ja vaikeat tehtävät jäävät historiaan.

Teoriassa tulevaisuuden maailmasta voi tulla mallikas paikka.

Mutta hei. Ihmisen tuntien tuo mallikas maailma ei käytännössä ole todellakaan tarkoitettu biljoonille ihmisille. Luuserit älkööt vaivautuko.

Pitäisikö tästä olla huolissaan? Onko maailma ilman yksityisyyttä ja täydellisessä kontrollissa enää tavoittelemisen arvoista elämää?

Niin, ja ovatko tällaiset pähkäilyt jo auttamattomasti myöhässä, koska kehitys on jo tapahtunut?! Meillä ei ehkä ole enää muuta osaa kuin go with the flow.

Se mitä tiedän esim. Perttu Pölösestä, tekee minusta oikeasti fanin. Olen ymmärtänyt, että hän suhtautuu tulevaisuuden mahdollisuuksiin äärimmäisen positiivisesti. Ja tuota positiivisuutta eittmättä tarvitaan.

Mutta luultavasti  kaikki eivät ole kutsutut noihin juhliin. Itse kirjoitan tästä juuri siksi, että epäilen vahvasti jääväni kutsulistan ulkopuolelle.

Tässäpä malja sinulle, jolle kutsu on jo matkalla!

Onnellista Uutta Vuotta 2019!

Ps. Vaikka on sanottu, että jos vaaleissa voisi vaikuttaa asioihin, ne olisi jo aikaa sitten kielletty, niin yritä nyt kumminkin äänestää OIKEIN, ettei aina tarvitsisi valittaa.

Elokuussa 2018

Saako nainen tehdä abortin? Siitä on noussut suuri älämölö, kun ulkoministeri kehtasi puolustaa sen kieltämistä vedoten elämän puolustamiseen. Niin, elämän puolustaminen on ennenkuulumatonta tässä maailmassa, jossa ihmisellä ei ole arvoa – ei sikiönä eikä sodan keskellä. Mutta puolustaako ulkoministeri myös ihmisiä sodan keskellä? Luulenpa, että hän pidättäytyy siinä asiassa valtion yhteiseen mielipiteeseen. Ja hyvä niin.

Sanan- ja ajatuksenvapautta vastaan hyökätään nyt kaikilta rintamilta. Saapa nähdä, kuinka tässä lopulta käy.

Minä puolustan naisen oikeutta omaan kehoonsa ja sikiö nyt sattuu olemaan osa sitä.

Nuorena en olisi voinut edes ajatella tekeväni aborttia, enkä tehnyt.  Olin silloin samaa mieltä ulkoministerin kanssa ja muistaakseni se oli myös rikos silloin.

Elämä on kuitenkin saanut minut toisiin aatoksiin.

Ja kun ajattelen sitä kauhua, jota tunsin, kun alaikäisenä raiskattuna koululaisena kuukautiseni olivat myöhässä ja luulin olevani raskaana, tunnen suurta myötätuntoa tuota tyttörukkaa kohtaan. Jos olisin ollut raskaana, en olisi tehnyt aborttia, mutta olisiko se ollut reilua? Kysyn vaan.

Miljoonat naiset elävät näiden kauhujen keskellä tänäkin päivänä. Miehet eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää niitä. Samalla tavoin kuin naiset eivät voi täysin ymmärtää sotilaan kauhuja, vaikka haluaisivatkin. Me olemme erilaisia emmekä tasa-arvoisia.

Toinen puhuttanut asia on jengien polttamat autot Ruotsissa. Suomessa lisätään poliisivoimia, koska Ruotsissa poltetaan autoja.

Minulla on ehdotus:

Jos ulkomaalaisten sallitaan tulla maahan, joko työhön tai pakolaisena, niin heitä voisi kohdella samalla tavoin kuin omia kansalaisia. Ei paremmin eikä huonommin. Samalla tavalla. Ihmisinä. Jos näin toimitaan, Ruotsin tapahtumat eivät toistu Suomessa. Poliisivaltiossa ongelmat ovat varmoja.

Ugh. Olen jälleen puhunut. Toivon, että saan kertoa mielipiteeni myös tulevaisuudessa. Saa nähdä kuinka käy.

SuomiAreena välittää

Koska minulla ei tunnetusti ole elämää enkä kuulu oikein eliittiinkään + oli niin helevetin kuumakin, katselin SuomiAreenaa vähän ristiriitaisin tuntein, kuten aina.

TOISAALTA KAIKKI eliitin edustajat ovat kukin omalla tavallaan mielenkiintoisia ja fiksuja ihmisiä ja koska he oikeasti OVAT eliitin edustajia, heillä on paljon tietoa monista asioista. Tämä koskee myös huipputoimittajia.

Kun katselen heitä, mietin, ymmärtävätköhän he itsekään kuinka vähän he oikeasti tuntevat ja ymmärtävät suomalaisia.

SuomiAreenalla keskusteltiin mm. arvoista. Kuinka Suomi on vapaa ja välittävä yhteiskunta. Ehkä joku on vähän vapaampi kuin toinen ja ehkäpä joistakin välitetään vähän enemmän kuin toisista.  Esim. toimeentulotuki oli ainakin ennen harkinnanvaraista. Ja eikö esim. DDR:ssä välitetty suurella mielenkiinnolla naapureista ja kansalaisista yleensä. Monen mielestä vähempikin olisi riittänyt.
Suomessa Kerrostalokyttääjäsivustot kertovat omaa tarinaansa toisistaan välittävistä kansalaisista.

Me elämme demokratiassa. Halleluja siitä. Keskiluokka/enemmistö keskustelee keskenään, mitä näille lapsille, nuorille, vanhuksille, syrjäytetyille, työttömille, yksinäisille, alkoholisteille, mielenterveys- ym. mielipideongelmaisille (lista on loputon) pitäisi tehdä. Heiltä itseltään ei tietenkään kysytä, heihin kohdistetaan toimenpiteitä. Ylhäältä tuleva sääli ja hyväntekeväisyys on sentään sallittua. Vielä.

Elämä on kilpailua. Päästäkseen keskiluokkaan ja eliittiin on ensin voitettava kilpailijat. Siksi esim. tasa-arvo työpaikoilla on toteutumaton utopia. Sitä ei ole eikä tule.

Nyt eliitti saattaa ajatella, että mitä hittoa: vaaditaan keskustelua ja kun sitten keskustellaan, niin sekään ei kelpaa.

Ihan totta.

Keskusteluja oli mukavaa katsella vähän niin kuin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia – kotona istuen ja paikkansa maailmassa hyväksyen.

Kahdesta poliitikosta pidin erikoisesti: Kai Mykkänen ja Li Andersson.

Kummankaan puoluetta en ole äänestänyt, mutta nämä molemmat henkilöt vaikuttavat niin järkeviltä, asiantuntevilta – jopa luotettavilta – että ihan fantastista. Kaikkea hyvää heille.

Joten:

Jatkakaa vaan meidän idioottien opettamista. Jos me kyllästytään, onhan meillä aina VALEUUTISET.

Hölökynkölökyn!

Vapun aattoa täällä vietellään – yksin, kuten aina ennenkin. Samppanjaa en tietysti uskalla yksinelävänä maistella, sosiaalitädit huolestuvat/suuttuvat. Suomessa on SUURI ongelma, sillä yksinelävät SAATTAVAT tissutella kotonaan alkoholia. Mutta ei huolta, heidät saadaan kyllä maailman parhaassa hyvinvointiyhteiskunnassa kuriin.

Simankin kanssa se on vähän kiikunkaakun. Mutta aion uskaltaa, rohkea kun olen aina ollut. Myös sokerimunkin syön nauttimani siman (jossa rusina) kanssa. Tämä on väärin, koska diabetes. Minulla ei ole tosin todettu tätä sairautta, mutta ASIANTUNTIJAT ovat antaneet lausunnon “Jo puoli miljoona suomalaista sairastaa diabetesta, mutta puolet heistä ei vielä tiedä sairastavansa tautia.” Iltalehti 13.11.17.
Siis 250 000 suomalaista ei tiedä sairastavansa diabetesta??!!!! Onko kukaan niin viisas kuin asiantuntija. Nöyräksi vetää.

Mutta se siitä.
Eilen käväisin Barbie näyttelyssä Kansallismuseossa. Halusin nähdä tämän yhteiskuntavaikuttajan. Barbie täyttää ensi vuonna 60-vuotta. Muoti on vaihtunut, mutta Barbie on pysynyt nuorena ja hoikkana kuten jokaisen naisen velvollisuus globaalisti on. Hoikkuuden salaisuus oli hänen ohjeensa: Älä syö.

Muistan kuinka itselleni oli elintärkeää, että vyötäröni ympärysmitta ei koskaan ylittänyt 60 cm. Vuodet tekivät minusta luopion ja jouduinkin kalliisti petturuudestani maksamaan. Rikos, joka ei vanhene omasta vanhenemisestani huolimatta.

https://www.karl.com/experience/en/world-of-karl/barbie-lagerf 

Kansallismuseossa katsastin myös hienon valokuvanäyttelyn vuodesta 1918.
Järkyttäviä kuvia sisällissodasta, mm. kuva luurangoksi laihtuneista miesruumeista Tammisaaren vankileirillä, joukossa varmasti myös ukkini. Olisi voinut olla yhtä hyvin Auschwitzistä. Ihmisoikeudet vähän hakusessa.

Tulevaisuus näyttää, ovatko suomalaiset jotain oppineet. Kehitys on niin kovin hidasta.

Onneksi olkoon!

Ihanaa! Taas on edessä uusi mahtava vuosi tässä maailman parhaimmassa maassa! Ei ihme, jos moni sekoaa tästä onnesta, eihän moni lottovoittajakaan kestä tuuriaan.

Meillä on puut, järvet, saaret, joulupukki, Helsinki ja paljon muuta jännää.

Ei korruptiota, mitä nyt muutama Hyvä veli -verkosto.

Riippumaton oikeuslaitos, jonka oikeudenmukaisista palveluista tavallinen kansalainen ei tosin pääse nauttimaan, koska seksikkään ja teeveestä tutun  poliisin aika  ja raha. Mutta ei huolta. Oikeuslaitoksen korvaa ilomielin Some ja sen sakinhivutus. Jos tuomio osuu vahingossa väärään henkilöön, niin ei se haittaa. Kyllä se varmasti oli JOTAIN tehnyt ja ansainnut tuomionsa. Oikeus voittaa aina.

Näin ja tätä rataa saamme elää maailman turvallisimmassa maassa, jossa vartijoiden ja järjestyksenvalvojien armeijat sekä naapurit pitävät sinusta hyvää huolta. Siinä varjelussa ei päähäsi pääse vääriä ajatuksia tässä sananvapauden kärkimaassa. Sana on vapaa niin kauan kuin et sano mitään sopimatonta. Jos erehdyt, some ja sakinhivutus iskee taas. Tiedätpähän seuraavan kerran valita sanasi ja ennen kaikkea AJATUKSESI paremmin.

Suomalaiset kuuluvat myös maailman suvaitsevimpiin ihmisiin. Kaikenlaisia ihmisiä suvaitaan ihan virallisesti.

Empatiassa tosin vähän tökkii.

Tutkittiin 63 maata ja Suomi sijoittui sijalle 58 (Ruotsi 49). Taakse jäivät vain Bulgaria, Puola, Viro, Venezuela Ja Liettua.

Samoja sijoituksia tuli myös ystävien saamisen helppoudesta ja yleisestä ystävällisyydestä.

Suomalainen professori kritisoi ja väitti suomalaisten olevan  empaattisia KUNNON IHMISILLE. Niinpä. Muista nyt olla kunnon ihminen suomalaisen mielestä, muuten hän on erittäin vihainen.

Mitä tästä kaikesta opimme?

Onnea vaan vuonna 2018 kaikille tässä upeassa maassa, sitä kyllä tarvitaan.

Erityisesti Aktiivimallin kohderyhmälle toivon voimia maassa, jossa on myös maailman parhaat virkamiehet.

Jos ei leipä riitä, syökää kakkua! Ja jos rahat ei riitä maitoon, niin juokaa kuohuviiniä! Kyllä se siitä.