Suvaitsevaisten diktatuuri?

Siitä puhe mistä puute. Tämä ajatus on vanha ja niin totta.

Suvaitsevaisuuttaan mainostavat ovat usein kaikkein ahdasmielisimpiä ihmisiä, jotka ovat valmiita kieltämään kaiken, mikä ei ole sopusoinnussa heidän OIKEIDEN ajatustensa kanssa.

Suvaitsevien diktatuurissa ei ole ilmeisesti myöskään sananvapautta. Se tuli mieleeni tässä kuussa kun vuosikymmenien vanhoista sketseistä tehtailtiin rikosilmoituksia.

Ja otetaanpa esimerkiksi vaikka kaikkien rakastama dilemma: maahanmuutto.

Suvaitsevat suomalaiset haluavat lisätä ulkomaista työvoimaa. Minä olen samaa mieltä heidän kanssaan.

MUTTA.

Olen itse ollut ulkomaalainen/maahanmuuttaja 20 vuotta elämästäni. Kokemuksesta tiedän, että erilaiset/ulkomaalaiset ovat “kunnon kansalaisten” mielestä kauhistus ja turvallisuusuhka. Kaikissa maissa.

Sivistyneissä maissa tätä yritetään peitellä paremmin ja näissä maissa löytyy ulkomaalaiselle ystäviä kaltaisistaan. Suomessa jää helposti yksin kun ei kuulu joukkoon.

Kuitenkin talouselämä rakastaa heitä/meitä. Sillä heikolla olevat ihmiset ovat helppoja hallittavia. He eivät tunne oikeuksiaan eikä heidän OIKEISIIN ongelmiin haluta puuttua pitkällä kepilläkään.

Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Kukaan ei heitä puolusta. Ei kukaan.

Jos suomalaiset eivät opi kunnioittamaan erilaisuutta, on slummien Suomi väistämätön.

Vaalien dilemma

Olen ollut jo monta vuosikymmentä ituhippi. Hörhö ja friikki niin monin eri tavoin. Sillä on ollut hintansa.

Suvaitsevainen Suomi on suvaitsemattomuuden valtakunta. Valitettavasti. Mielipiteitteni ja tapojeni vuoksi olen äänestänyt miltei aina vihreitä. Mm. äänestin aikoinaan Pekka Haavistoa presidentiksi, koska hän on monessa mielessä hyvä mies.

Mutta nyt tämä hysteria ilmastonmuutoksesta on minulle ihan liikaa.

Ihmisen toimet planeetalla ovat olleet tiedossa kauan.

Jo 70-luvulla näin Saksan televisiossa seuraavan sketsin:

  • Kuu maapallolle: Mitä sinulle kuuluu?
  • Maapallo kuulle: Hyvää, kiitos. Pinnallani oli jonkin aikaa kiusana tuholaisia, mutta pääsin niistä eroon. Nyt kaikki on hyvin.

Maa – alati arvaamaton, oikullinen, mutta silti ravitseva ja elähdyttävä – eikö tämä ole kallisarvoinen koti meille kaikille? Eikö se ansaitse kaiken kekseliäisyytemme ja rohkeutemme uusien ja parempien ratkaisujen löytämiseksi ja takaamaan samalla myös oman eloonjäämisemme?

Mutta lasten ja nuorison pelottelu on todella vastuutonta. Siinä Halla-aho on aivan oikeassa.

Käynnissä on Pelotteluvaalit. Herää kysymys, että mihin tällä oikein pyritään. On ilmiselvää, että pelokasta laumaa on helpompi hallita.

MUTTA.

Suomen kansa on viety jo niin monen mankelin lävitse, ettei voimakaskaan pelottelu välttämättä toimi.

SITÄPAITSI.

Nuoret ovat olleet aina luovia. Niin olin itsekin. Luotan heihin. Kyllä he pärjäävät. Samoin rakas viisas maapallomme.