Tag: elämä

Oodi miehelle

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Mies. Tuo luomakunnan kruunu. Mies on voimakas, useimmiten voimakkaampi kuin nainen. Mies on rakentanut maailman, hyvässä ja pahassa.

Kun katselen Espoossa miehiä keltaisissa asuissaan rakentamassa METROA, minussa herää vilpitön kunnioitus, koska itse en tuohon pystyisi. Saattaisin tuntea alemmuutta heidän edessään jollen tietäisi, ettei yksikään heistä kykenisi synnyttämään kahta tervettä lasta, kuten minä olen tehnyt.

Elämän edessä olemme kaikki arvokkaita, kaikkia tarvitaan.

Ehkä siksi jotkut pyrkivät sukupuolettomuuteen, lopettaakseen ikuisen vastakkainasettelun ja sukupuolten välisen sodan. Aika näyttää, kuinka käy.

Michael Jackson oli MYÖS mies.

Kävin katsomassa näyttelyn Michael Jackson On the Wall, miehestä, joka kasvoi kahden makuuhuoneen talossa yhdessä kahdeksan sisaruksen ja vanhempiensa kanssa. Hänestä kasvoi rakastettu ja mustamaalattu kulttuurinen kiistaton ilmiö, joka vaikutti lähtemättömästi maailman musiikkiin, tanssiin ja muotiin.

Hän oli mies, joka ei monen mielestä täyttänyt miehisyyden kriteereitä. Mutta erikoinen elämä tuottaa erikoisia ihmisiä, joita “tavallisen elämän” viettäneet rakastavat tai inhoavat.

Michael Jacksonin saavutuksia ja vaikuttavuutta ei kukaan voi kiistää. Syytteet häntä vastaan hän voitti oikeudessa monta kertaa. Totuuden tietää vain hän.

“If you want to make the world a better place, take a look at yourself and make a change.”
“You can’t hurt me, I found peace within myself.” Michael Jackson

Tapaus Aina Inkeri Ankeinen

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Virkistävästi uusiutunut Putous palasi ruutuun.

Jokaisella kaudella on vähintään yksi sketsihahmo, joka on ylitse muiden. Tällä kaudella se on Aina Inkeri Ankeinen.

Onnittelut sen kehittäjälle Päivi Hämäläiselle ja toivottavasti ura urkenee hänelle tämän suosion jälkeen. Terävä tyttö.

MUTTA.

Tämä ei ole Päivi Hämäläisen syytä, mutta sketsihahmon suosiossa kiteytyy valitettavasti Suomen hyvinvointivaltion kasvattamien kermaperseiden julmuus ja vanhuksia kohtaan tuntema vastenmielisyys ja suoranainen vihamielisyys. Juhlapuheet eivät sitä muuksi muuta.

Toimittajat kertovat kilvan, kuinka jokainen tuntee ainakin yhden ainainkeriankeisen.

Kun Aina Inkeri huutaa “Oi luoja, ota minut jo pois täältä”, niin tuleeko kukaan miettineeksi MIKSI hän tekee niin? Ehkä hänen elämänsä on tekemällä tehty niin sietämättömäksi, ettei muuta keinoa enää ole kuin toivoa eutanasiaa. Ja tässähän poliitikot tulevat ilomielin vastaan. Huraa, tappavat itse itsensä ja talous sekä Kela pelastuu.

Kun Ainan suuhun pannaan sanat, kuinka hän haluaa syyttää vääristä valinnoistaan esim. pakolaisia, niin kermaperseet eivät muista/tiedä sitä, että tämän ikäluokan naisilla ei ollut varaa vääriin valintoihin. Jos joku valinta oli, se oli huonoista vaihtoehdoista se vähiten huonoin. Oli vain pysyttävä itse hengissä ja samalla pidettävä myös perhe ja joskus myös sukulaisetkin hengissä.

Yksilön syyksi ei kuitenkaan kannata edes koulutuksellaan ylpeilevien kermaperseiden maailmansotia laittaa. Nämä ainainkeriankeiset rakensivat hyvinvointivaltion elämällään. Valitettavasti. Ankeita ovat.

Tuliko kermaperse vähän liian monta kertaa mainittua. Ehkä tuli, mutta en kadu mitään.

Uusi vuosi ja uudet kujeet?

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Tämä vuosi alkoi Dublinista:

Rakastan Dublinin jouluvaloja  ja näyttää toimivan. Ihmismassat kaduilla tekevät varmasti myös ostoksia.

Vietin jälleen kerran jumalaisen kauniin päivän Howth’ssa. Olen käynyt siellä myös kesällä, mutta nyt satama oli täynnä kalastajien aluksia. Kalastajat olivat nähtävästi viettämässä joulua kotonaan. Hauska näky.

http://aqua.ie/

Vuosi sitten kävin katsomassa Star Wars’in ja tykkäsin kovasti. Stoori oli hyvä ja näyttelijät loistavia.
Odottavin mielin kävin nyt katsomassa uuden version. Tuli mieleen, että edellisen elokuvan jämät oli koottu yhteen rahastustarkoituksessa. Mutta kaikki eivät ole kanssani samaa mieltä ja hyvä niin. Nuori mies oikealla puolellani oli aivan innoisssaan ja hörähteli nauruun tämän tästä. Ja pojat vasemmalla puolellani olivat jo kolmatta kertaa katsomassa elokuvaa. Ja heillehän se oli varmasti tehtykin. Mutta minulle riitti.

Vuoden alun tärkein kysymys on ehdottomasti: Mitä ovat fake news ja kuka määrittelee sen, mikä on totuus?

Historia on opettanut meille, että voittaja määrittelee totuuden. Näin on aina ollut ja näin on varmasti edelleen. Maailma on vain muuttunut niin sekavaksi, että selkeää voittajaa on vaikeaa tunnistaa. Niinpä sananvapaustaistelut jatkuvat ja ajatuspoliisit mellastavat myös muka vapaassa lännessä.

On totta, että toiminta saa alkunsa ajatuksesta. Mutta jokainen ajatus ei johda toimintaan. Siksi kannatan enemmän meditaatiota kuin ajatuspoliisitoimintaa. Ja puhuakin (ja kirjoittaa) saa. Ainakin joskus.

Herätä guru itsessäsi!

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Katsoin tässä uuden hienon dokumenttielokuvan I am not your guru, 2016, aiheena amerikkalainen elämäntapakouluttaja ja ammattimotivoija Anthony Robbins, s. 1960 Kaliforniassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Tony_Robbins

Kuvaajat olivat päässeet seuraamaan maksullista monipäiväistä seminaaritapahtumaa.

Jokainen oli tullut paikalle muuttaakseen elämänsä paremmaksi HETKESSÄ. Tämä saatiin aikaiseksi panemalla itsensä peliin enemmän kuin täysillä, valtavalla yhteisenergialla, joukkovoimalla, rehellisyydellä ja tekemällä OIKEITA kysymyksiä.

Tony Robbins on käsittämättömän hyvä motivoija. Ihmisten rehellisyys oli todella koskettavaa ja joukon voima ilmiömäistä. Nämä ihmiset eivät tulleet etsimään rauhaa vaan INTOHIMOA. Samaa joukkovoimaa löytyy myös uskovaisten herätyskokouksissa tai rock/popkonserteissa. Suuri energialataus tekee mahdolliseksi sen, että “ihmeitä” voi oikeasti tapahtua.

Tosin, historiassa on pelottavia esimerkkejä joukkovoiman ja -energian pelottavammasta puolesta. Ja tätä pelottavaa energiaa on huolettavan paljon juuri tällä hetkellä planeetalla. Ihmisten tulisi ymmärtää se vaara. Mutta Happoradion sanoin: Ei historia meitä opeta …

Minä kiinnostuin tästä herrasta vuonna 2000, kun sain lahjaksi hänen bestsellerkirjansa Awaken the Giant within. Kirja teki minuun uskomattoman vaikutuksen ja vaikka kirjassa oli 538 sivua, tein kiltisti kaikki sen harjoitukset.

Sain suurta apua kirjasta. Ehkä pitäisi käydä se läpi toistamiseen. Nyt.

Tärkein Tonyn opetus on mielestäni: Tee parempia kysymyksiä!

Se, joka kysyy kysymyksiä, ei voi välttyä vastauksilta.

Mutta uskallatko kohdata ne rehelliset vastaukset? Siihen tarvitaan paljon energiaa ja sen energisen tilan alkuun voit päästä vaikka pomppimalla tasajalkaa paikallasi kädet ilmassa.

Kun katselin Tony’a vuonna 2016, ajattelin sitä, että vuonna 2000 saamani kirja oli jo silloin vanha kirja (vuodelta 1991). Ja että hän oli tehnyt tuota työtä kaikki nämä vuodet ja still going strong. Kuinka monta elämää voi yksi ihminen pelastaa?

Lähdenkin tässä tekemään parempia kysymyksiä ja ne ovat luultavasti erilaisia kuin vuonna 2000 tekemäni.

Thanks Tony, again!

Kiitos elämä!

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Vallanhimoiset ihmiset saavat kiksejä peleistään, jotka vahingoittavat tavallisen ihmisen elämää. Näin on aina ollut. Mutta voidaanko heitä syyttää siitä?

Syklit toistavat itseään kuin vuodenajat toisiaan. Olemmeko kaikki vain robotteja, jotka toistavat meihin istutettuja ohjelmia vähän niin kuin nämä jumalaisen kauniit kasvit, joita olen käynyt ihailemassa kesäkuussa 2016.

Yksinelävä nainen

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Sosiaalipornoteollisuus keulii taas.

 

Joulu tuli ja meni. Vietin sen yksin kuten useimmat joulut viimeisten 20 vuoden aikana.
Minulle se ei ole ongelma, koska olen aina ollut yksin. Muiden mielestä se on kuitenkin epäilyttävää. Olenko yksinäisyyteni itse valinnut? Kyllä ja ei.

 

Vietin lapsuuteni yksin evakoiden lapsena suon laidalla. Lähimpään naapuriin oli matkaa 2 km ja kouluun 4 km. Koulussa käytiin 6 kertaa viikossa ja matkaa tuli siis 8 km päivässä, jalan tai suksilla.  Minua ei kiusattu koulussa ja kavereita riitti, mutta en voinut tavata heitä koulun ulkopuolella. Silti kaikki oli hyvin.

2kymppisenä lähdin ulkomaille töihin pelkästä uteliaisuudesta, töitä löysin myös Suomessa. Menin naimisiin ja matka kesti kaikkiaan 16 vuotta. Asuin monessa maassa, enkä koko aikana tuntenut lainkaan suomalaisia. Ulkopuolisena saa helposti tuttavia, mutta ystäviä on vaikeaa saada – varsinkin, kun muuttaa jatkuvasti.

Palattuani Suomeen tein töitä useimmiten yksin. Paljon oli tuttavia, kivoja sellaisia, mutta ei ainuttakaan ystävää.

Lapset asuvat ulkomailla. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta asua Suomessa, sillä he puhuvat huonosti suomea eivätkä lainkaan ruotsia.

Pienellä eläkkeellä ei paljon hurvitella. Siispä olen yksin. Onko se rikos? Se on pelottavaa muille. Ei minulle, koska en paremmasta tiedä. Kirsikkana kakun päällä sanotaan, että yksinelävät ovat masentuneita juoppoja, vähintään yksin tissuttelijoita – vaarallista sekin. Itse en ole koskaan ollut humalassa vaikka arvostankin lasillista hyvää viiniä silloin tällöin. Syyttely on raivostuttavaa, mutta se kai on tarkoituskin.

 

Minulle elämä on mielenkiintoista an sich. Nautin siitä. Onko se väärin?

 

Mutta sosiaalipornoteollisuudelle se näyttää olevan SUURI ongelma. Koko joulukuun kauhisteltiin yksineläviä ihmisiä. Pähkäiltiin, että

 
  • Miksi he elävät yksin?
  • Miksi niin monilla heistä ei näytä olevan ystäviä lainkaan?
  • Kuinka paskamaisia ihmisiä he oikein ovatkaan, kun kukaan ei halua heitä seuraansa?
  • Kuinka paljon he siellä yksinollessaan vetävät huumeita/juopottelevat/roikkuvat netissä/pelaavat?
  • Kuinka suuri turvallisuusriski yksinelävät oikein ovat yhteiskunnassa?
  • Mitä heille pitäisi oikein tehdä? Jotain pitää tehdä ja pian.
 Vaalit ovat pian ja kuumeisesti etsitään uusia uhreja sosiaalipornoteollisuudelle. Ollaan NIIN huolissaan vaikka sen huolen lopputuloksen tietävät kaikki jo etukäteen. Mutta ääniä sataa, mikä kai on tarkoituskin. Ainoa tarkoitus.
Armoa. Voisitteko ystävällisesti jättää ihmiset elämään elämäänsä haluamallaan tavalla, jos he eivät sillä vahingoita toisia. Laatikaa vähemmän lakeja, jotka estävät ihmisiä järjestämään elämäänsä järkevästi. Se on AINOA tapa auttaa heitä. Kiitos etukäteen.
Parempaa Uutta Vuotta 2015 meille kaikille!

 

Vuoden 2013 päätteeksi

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Tarja Halonen täytti 70 vuotta ja eräässä haastattelussa hän sanoi näin: (Apu nro 51)

“Kun joku kertoisi minulle, minkä takia työllistäminen on niin vaikeaa. Kun maailma ei ole valmis ja ihmiset ympäri maailmaa haluavat tehdä työtä, se on osa ihmisen arvokkuutta. Että aikuinen ihminen voi tuottaa jotain sellaista, jota muut haluavat ja että sillä voisi elää. Jobless growth – taloudellinen kasvu, joka ei tuota työtä eikä ota muita ihmisiä mukaan – on ongelma ympäri maailmaa. Miksi emme keksi tähän ratkaisua?”

Siinä on tärkein tämänhetkisen maailman ongelma erittäin hyvin kiteytettynä.

Monille tuo “jobless growth” antaa lupauksen maailmasta, jossa koneet ja robotit tekevät työt ja varat jaetaan tasaisesti kaikkien ihmisten kesken. Näin kaikille saadaan oikeudenmukainen ja hyvä elämä. Näille henkilöille on usein ominaista, että he eivät tunne ihmistä eivätkä historiaa kovin hyvin. Se, että tulee itse hyvästä kodista ja tuntee vain kivoja ihmisiä, ei ole tae sille, että koko maailma olisi samanlainen.

Kuulostaa niin ristiriitaiselta, kun toisaalla syrjäytymisvaarassa olevia nuoria patistetaan yrittäjiksi ja toisaalla taasen tehdään aloittelevan yrittäjän elämä mahdollisimman hankalaksi siksi, ettei vain luonnostaan ahne ihminen sortuisi harmaaseen talouteen.

Kyllä, verovaroja tarvitaan, mutta aivan käsittämättömät ajojahdit ovat minun maailmassani vastenmielisiä.

Jos verottaja olisi armollisempi, eikä konkurssin tehnyttä yrittäjää leimattaisi rikolliseksi loppuelämäkseen, näillä nuorilla yrittäjillä olisi toivoa ja niin olisi myös Suomella.

Sillä juuri pienissä yrityksissä on Suomen tulevaisuus ja mahdollisuus. Koska pienet yritykset muodostuvat IHMISISTÄ. Ja ihmisessä on itsessään luonnollista, sisäsyntyistä moraalia ja välittämistä. Psykopaatteja/sosiopaatteja toki on, mutta he ovat tunnetusti vähemmistöä.

Yleensä pienyrittäjä pitää siitä, mitä hän tekee ja on siinä myös hyvä. Siksi hänen elämänsä on mielenkiintoista ja raha on hänelle vain väline, ei elämän tarkoitus. Raha on bonus ja tuolla asenteella sitä on usein myös saatavilla.

Tällainen itseään toteuttava henkilö on myös inspiroiva työkaveri toisille ja vetää puoleensa toisia  samanmielisiä.

Ruusuilla tanssimista tuo elämä ei toki ole, mutta rikasta se on.

Aika näyttää, onko mielipiteeni vanhanaikainen. Maailmassa, jossa vesi ei ole ihmisen perusoikeus ja jossa pian hengitettävä ilmakin tulee verotettavaksi, voi tuollainen itseään toteuttava ihmisten yhteisö olla vain hauras haave.

Monet asiat ovat paremmin Euroopassa kuin nuoruudessani. Monet parannukset ovat olleet nimenomaan byrokratian ansiota. Mutta rajansa kaikella.

En voi mitään sille, että Münchenissä elänyt Vanessa, joka hankki hyvät rahat itselleen vain myymällä kävelykadulla hassuja käveleviä pikku ukkoja (enkä usko hänen liiemmälti veroja maksaneen) oli positiivinen esimerkki yhden ihmisen elossa pysymisestä. Hän ei tuonut, mutta ei vienytkään mitään yhteiskunnalta.

Tuollainen ei ole enää mahdollista nykyajan Euroopassa. Ja se on sääli.



Myönteistä aivopesua

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Tämä kuukausi kului messujen merkeissä.

Rakastan messuja, jotka ovat nykyisin todella monipuolisia ehkä juuri siksi, että ne ovat niin suosittuja – tai toisinpäin. Aina nousee esiin jotain uutta ajateltavaa ja käytännön ideoita löytyy myös.

Hengen ja tiedon -messuilla saa erilaisia näkemyksiä henkisyydestä ja sen puutteesta.
http://www.rajatieto.fi/hengen_ja_tiedon_messut/helsinki/2013/messulehti

Iloveme -messuilla taasen saa ideoita kaikesta mahdollisesta hyvään oloon ja itsestään huolehtimiseen liittyvästä. Aivan ihana tapahtuma: hyvä fiilis ja kivoja ihmisiä.
http://www.messukeskus.com/Sites3/Iloveme2013/Sivut/default.aspx

Helsingin kirjamessut olivat myös erittäin informatiivinen tapahtuma. Vietin siellä kaksi kokonaista päivää ja kyllä kannatti.

http://www.messukeskus.com/SITES3/KIRJAMESSUT/Sivut/default.aspx

Ensimmäisen päivän kiertelin katselemassa sitä kirjojen määrää. Ihan mielenkiintoista, mutta kun katseli niitä 2 euron kirjaröykkiöitä, niin vähän kävi kirjailijoita sääli.  Niiden kirjoittajat ovat kuitenkin olleet “voittajia” kaikki.

Olen itsekin halunnut kirjoittaa. Sanottavaa olisi – jopa sellaista, mikä saattaisi kiinnostaa muitakin. Kirja on kuitenkin raskas prosessi ikävine sivuvaikutuksineen, eivätkä nuo alennusmyyntiröykkiöt oikein houkuta.

Messuilla kuuntelin myös kustantajien ja kirjailijoiden keskustelua siitä, kuinka tullaan kirjailijaksi Suomessa. Kuulin, että viime vuonna 1000 sisääntulleesta aineistosta oli päätynyt vain 5 lopulta kirjaksi. Silti se on aika paljon. Aineistosta ei lueta kaikkea, jollei se kiinnosta valitsijaa. Valinta perustuu henkilökohtaiseen mututuntumaan ja kuinka se voisikaan olla toisin. Huoh.

Toisen päivän vietinkin sitten seuraten keskusteluja ja luentoja.

Oli luentopiirejä ja Madventures -kaltaisia mielenkiintoisia juttuja.
http://www.madventures.tv/fi/

Onko nykytaloudelle vaihtoehtoja? Kysyjänä Markus Leikola ja vastaajana itävaltalainen Christian Felber.

http://www.christian-felber.at/

http://www.gaudeamus.fi/felber-nakyva/

En ole vielä varma, mitä ajattelen hänestä.

Viron vaikeaan lähimenneisyyteen ja nykyaikaan antoivat valoa vähemmistöistä niin Virossa kuin Suomessakin keskustelleet Andrei Hvostov, Jörn Donner ja Marju Lauristin Saska Saarikosken avustuksella.

Lisää Viron menneisyydestä:

http://www.kyyhkyset.fi/

Vaikka usein ajattelisikin, että pitääkö noita järkyttäviä asioita kaivella loputtomiin, niin tosiasia on kuitenkin se, että se paskaduuni on jonkun vaan tehtävä. Tuon ja  Auschwitz’n kaltaiset tapahtumat eivät saa unohtua, koska niiden syyt eivät ole kadonneet minnekään.

Ne muistuttavat ihmisen pimeästä puolesta, joka kykenee yhteen ja toiseen uskomattomaan tekoon myös nykyaikana, sehän on huomattu.

Sitten oli vielä tämä keskustelu:

Populism and radicalism in Europe and Finland:

Yassin Musharbash http://community.zeit.de/user/yassin-musharbash

Dan Koivulaakso ja Johanna Korhonen keskustelivat kirjoistaan ja näkemyksistään äärioikeiston kasvusta Suomessa ja Euroopassa.

Pähkinänkuoressa keskustelu käsitteli sitä, että onko oikein olla “vähän rasisti” ja että saako tuollaista edes ääneen sanoa, edes sananvapauden nimissä. Ihan vähän keskusteltiin myös siitä, että pitäisikö myös miettiä syitä radikalismin nousuun. Valitettavasti paino oli enemmän kauhistelussa, mielestäni.

Messuilta sain mukaani ihania juustoja, pinon kirjoja, lisäravinteita ja paljon uutta ajateltavaa.

Lukeminen kannattaa aina. Monessa muodossa ja toisinajattelijoita unohtamatta. Elämä on.

Kiitos elämä

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Heinäkuussa en ollut huolestunut Suomen luottoluokituksesta enkä ihmiskunnan degeneroitumisesta (Julkkis BB:tä odotellessa).

Heinäkuussa aurinko paistoi ja minä nautin näkökykyni palautumisesta.

Koska muiden rakennusprojektit veivät rakkaan viljelypalstani, kävin ihailemassa muiden hoitamia kasveja ja niitähän löytyy mm.

Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa:

 
 
sekä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa:
 

 
Seurasaari on historiallisesti opettavainen paikka – ainakin suomalaisille itselleen – muistutuksena opportunisteille, mistä sitä oikein on tultu, eikä kovinkaan kauan sitten. Se on kuin isku suoraan vasten kasvoja.

 
Porvoo on kaunis ja historiallinen kaupunki, jota sai heinäkuussa kierrellä ilmaiseksi sähköbussilla.
 
 
Porvoo on kauniisti entisöity kaupunki, jonka rantabulevardi ja keskus kuitenkin ihmetytti likaisuudellaan.
 
 
Korkeasaari oli lapsuudessani jännä ja kiinnostava paikka. Se, että se ei sitä enää ole, on tällaiselle eläinten oikeuksien puolustajalle hyvä uutinen. Mitä vähemmän kahlittuja eläimiä sen parempi.
 

 
 
Pian on syksy ja sitten alkaa taas vaahtoaminen maailman epäkohdista. On ollut vapauttavaa keskittyä välillä vain aurinkoon (jota on riittänyt) ja mansikoihin, vadelmiin, mustikoihin, lakkoihin jne. Niitä ei ainakaan vielä ole geenimanipuloitu.
 
Kiitos elämä.
 
 

 
 



Minulla on elämä

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Nyt on sanottava, että joskus aivopesu on hauskaa.

Nautin, kun huomiotani yritetään viedä toisaalle, pois eurokriisistä yms., etten vain saisi päähäni nousta barrikaadeille ja flashmoppaamaan tai jotain.

JuniorMasterChef -ohjelma on todella loistava. Mahtavia tyyppejä, joista heidän vanhempansa voivat olla ylpeitä. Ovatkohan nämä lapset noin taitavia, koska heidän äitinsä on uraputkiäiti. Haluaisin tietää.

NewYorkin pormestari Bloomberg ainakin pitäisi näistä lapsista, siitä olen varma. 

Ai että miksikö?

Hän kun on kovasti huolissaan amerikkalaisten nuorten lihomisesta roskaruokineen ja Coca-Cola -aamiaisineen.

Hän otti ja kielsi ylisuuret limonaadimukit ja siitäkö älämölö nousi

“Mitä arvoa on vapaudella, jollei siihen sisälly oikeus itsetuhoon?!”

Näin vastataan terveysintoilijoille. Se on hyvä kysymys myös Suomessa.

Nämä kilpailijat ansaitsisivat mielestäni kunnon korvauksen positiivisesta aivopesustaan suomalaisiin lapsiin.

Politiikkaradio on toinen suosikkini. Sakari Sirkkanen ja Tapio Pajunen ovat harvinaisen taitavia ja asiantuntevia haastattelijoita ja he osaavat valita vieraansa. Harvinaista herkkua. Niin taitavaa ja monipuolista, etten tunnista aivopesua.

BigBrother on sitten oma lukunsa.

Ensimmäiset vuodet jäivät minulta väliin, koska minua inhotti jo pelkkä ajatus noista julkisuudenkipeistä taviksista.

Kunnes eräänä vuonna sain kylkiäisenä ohjelman ja aloin katsoa sitä. Huomasin sen psykologisen puolen. Sekä ohjelmaan osallistujat että katsojat saattavat tehdä niin lukemattomista eri syistä. Lokerointiin ei siis ole tarvetta.

Seksikäsääninen BigBrother auttaa aivopesussa kohti aina vain tiukempaa valvontayhteiskuntaa, jonne olemme menossa.

Luin internetistä jonkun taviksen kertomusta käynnistään Disneylandissa.

Hänelle tultiin kaupittelemaan hänen omaa kuvaansa, johon oli liitettty hänen KAIKKI henkilötietonsa. Tämä oli mahdollista tehdä kasvojentunnistusohjelmalla, joka oli yhdistettynä erilaisiin rekistereihin. Lupaa siihen ei häneltä kysytty.

Ai että.

Elämä on. Mutta millainen?