Nalkuttavat naiset

Näin juhannuspäivänä erittäin ajankohtainen aihe.
Helsingin Sanomat 20.6.2014: Tutkimus: nalkutukseen voi kuolla.

Erikoisesti nalkuttava vaimo on kuolemaksi. Moni mies on taatusti samaa mieltä.

Suomalaiset miehet saavat tosin syyttää itseään: aggressiivinen kulttuuri on tehnyt tasa-arvoon pyrkivät naiset myös aggressiiviseksi. Esim. minä en kykene katsomaan suomalaista teatteria voimatta pahoin. Nämä ylinäyttelevät huutavat ja räyhäävät naiset ovat yksinkertaisesti kammottavia. Jos naiset ovat todella tuollaisia, niin miehet elävät helvetissä.

Onneksi en usko tuohon itsekään. Meitä on moneksi.

Vakavasti puhuen, mistä tuo aggressiivisuus oikein kumpuaa? Pelko, viha, kiukku, katkeruus jne. ovat tunteita, jotka liittyvät stressaavaan elämään. 90% ihmisistä yleisesti elää stressaavaa elämää.
Emootiot ovat menneisyyden aiheuttamia lopputuotteita. Ja kun emootioita jatkuvasti toistetaan, niiden luomat kemikaalit aiheuttavat riippuvuutta kehossa sekä geenimuutoksia.

Ihminen muuttuu itsekkääksi, omaa tärkeyttään korostavaksi paskiaiseksi. Ei kiva. Lisäksi hän ei jaksa olla kiinnostunut pitkän aikavälin suunnitelmista vaan elää jatkuvassa hätätilassa deadlineineen ja neljännesvuosikatsauksineen. Elämä on taistelua. Silti jonkun aikaa se voi olla hyvää ja mielenkiintoista. Pitemmän päälle keho ei sellaista elämää kuitenkaan kestä vaan murtuu tavalla tai toisella.

Tämänhän me kaikki tiedämme Entä sitten?

http://www.youtube.com/watch?v=0XcCoDlVf-s
http://www.drjoedispenza.com/
Dr. Joe Dispenza on mielenkiintoinen henkilö, joka on tutkinut aivojen mahdollisuuksia koko ikänsä.
Samalla tavoin kuin olemme kyenneet muuttamaan aivojamme geneettisesti jatkuvan stressin avulla, kykenemme muuttamaan niitä uudelleen esim. meditaation tms. avulla. Menneisyyden kirjanpidosta irti päästyämme kontrollifriikkikin meissä vähitellen hiipuu.

Tärkeää on täydellisen selkeä ajatus, sen täydellinen hyväksyminen ja usko sen toteutumiseen. Sen jälkeen ylianalyyttinen mieli narikkaan ja eiku “herran huomaan”. Lopputulos voi olla iloinen yllätys.

Me kaikki tiedämme kuinka upeaa on tehdä juuri sitä, mitä rakastaa ja josta on oikeasti kiinnostunut. Olotila on emootioiden tuolla puolen, ilman aikaa ja paikkaa. On vain ajatus ja se, mitä olet juuri tekemässä.

Siinä olotilassa saadaan Suomi nousuun. Aivan varmasti. Me kaikki tiedämme sen.

Energiaa energiaa energiaa

Ilman  energiaa ei mistään tule mitään. Sen oppii huomaamaan vanhetessaan. Samalla oppii myös kunnioittamaan energiaa.

Mutta mistä energiaa?

Ydinvoimasta, maakaasusta, hiilestä, turpeesta, hakkeesta, auringosta, vedestä, tuulesta  vai helpoimmin suoraan töpselistä? Kannatan viimeksimainittua, mutta muut näyttävät olevan eri mieltä.

Lisäksi jotkut puhuvat mustavalosta, infinite-energiasta ja emootioiden energioista.

Okei. Jo lapsena sain tuta, mitä energian tuottaminen on. Isoisäni rakensi tuulimyllyjä ja isäni, joka oli sodan aikana jättänyt kaiken Karjalaan, sai työnantajaltaan Ahlström’iltä turvetyömaan johdettavakseen. (Sellaisia olivat entisajan työnantajat, jotka pitivät huolta työntekijöistään ja heidän perheistään. Toisin kuin nyt.)

Minulle suo merkitsi lakkoja, karpaloita, juolukoita, kanervia, suopursuja , osmankäämejä, kurkia, sorsia suomontuissa ja resiinaa, jolla saattoi ajella auringonpaahteessa hurjaa vauhtia pitkin suolla kulkeneita junaraiteita.

Isälleni ja paahteessa raataneille työntekijöille se merkitsi ihan jotain muuta. Kerran jäi mies koneiston väliin ja kuoli. Sitä yritettiin peitellä minulta, mutta kyllä minä tiesin. Erään toisen kerran työntekijä puukkoineen hyökkäsi isäni kimppuun ja yritti tappaa hänet. Isääni syytettiin myös vesistöjen likaamisesta jne. Sellaista se oli sodan jälkeen, mutta Ahlströmin tehtaat saivat kuin saivatkin energiansa.

Sveitsissä exmieheni ensimmäisessä työpaikassaan suunnitteli voimaloita kehitysmaihin. Minä työskentelin saman yrityksen (BBC, nykyisin ABB) koneiden valmistuksen ja niiden myynnin parissa minäkin.

Suomessa taasen sähkö- ja elektroniikkateollisuuden työnantajat antoivat töitä, joten energian parissa oltiin edelleen.

Taustani vuoksi en ole koskaan suhtautunut ehdottoman kielteisesti ydinenergiaan, vaikka se ei hyvä ratkaisu olekaan.

20 vuotta sitten Kanarian saarilla eläkepäiviään viettänyt insinööri pyysi minua kääntämään patenttinsa vieraille kielille. Hän oli keksinyt parannuksia tuulivoimaloihin ja patentoinut keksintönsä. Hän kertoi tarjonneensa sitä Suomessa kaikille tärkeille tahoille, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut. Niinpä hän oli päättänyt  myydä patentin ulkomaille. Pian tämän jälkeen insinööri kuoli, enkä tiedä, miten juttu lopulta eteni.

Tämä jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Hän oli ottanut selvää Suomen tilanteesta Lappia myöten. Hän oli laskenut, että vesi- ja tuulivoimalla voidaan kattaa koko maan energiantarve. Siis 20 vuotta sitten.

Noh, en tiedä kuinka suomalainen maalaismaisema muuttuisi, mutta kiintoisa tieto kuitenkin on. Yritys, jossa olin 20 vuotta sitten, toi maahan myös aurinkopaneeleja. Niistä olen ollut aina innostunut. Kun kävin poikani työpaikalla Sveitsissä, hän esitteli minulle suurta taloa, joka sai energiansa auringosta. Valot ja tietokoneet toimivat siis aurinkoenergialla. Mahtavaa.

Keinoja siis löytyy, kun tahtoa riittää.

Tosin päättäjilläkään ei ole helppoa, kun saatavissa oleva tieto on niin ristiriitaista

Tilannetta ei helpota sekään, että jotkut ovat alkaneet puhua vapaasta energiasta, mustavalosta jne.

http://www.youtube.com/watch?v=xCgud1qkv_A

http://en.wikipedia.org/wiki/Infinite_energy

http://www.youtube.com/watch?v=BKMrE9veo8o

Meitä kaikkia yhdistää kuitenkin se, että haluamme elää mukavaa elämää, syödä puhdasta ravintoa, juoda puhdasta vettä ja hengittää puhdasta ilmaa. Ja niin – että tietsikasta ei loppuisi virta.

Tehkääpä päättäjät siis oikeita päätöksiä, me muut täällä odotellaan.