Diagnoosi: ruma

Transhumanismin voittokulku jatkuu.

Niinpä MUIDEN MIELESTÄ ruma ihminen on myös paha ja vaarallinen.

Koska diagnoosi on suhteellisen uusi (eikä ehkä ihan virallinenkaan – vielä), ei siihen ole saatavilla pysyvää parannuskeinoa.

Toistaiseksi käytetään  – hyväksi koettua –  henkilön täydellistä lannistamista perinteisen median ja sosiaalisen median keinoin kunnes ruma ihminen itsekin ymmärtää olevansa häiriöksi ympäristössään ja pysyy poissa niin paljon kuin mahdollista.

Oireita tälle uudelle sairaudelle ovat esim.:

– ei käytä ripsien pidennystä (eikä tekokynsiä)
– ei käy salilla
– ei ole käynyt kauneusleikkauksessa
– on tehnyt kaikki nuo yllä mainitut arveluttavin seurauksin
– ajattelee vääriä ajatuksia
– ei ajattele lainkaan
– kuuntelee vääränlaista musiikkia
– huono elokuvamaku
– kieltäytyy ostamasta/lukemasta oikeanlaisia kirjoja
– vääränlainen huumorintaju
– jakaa söpöjä kissavideoita tai vaihtoehtoisesti dokumentteja eläinten teurastuksesta facebookissa
– vääränlaisia ystäviä tai ei ystäviä lainkaan
– on usein lihava

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta olkoon nyt.

Ruma ihminenhän on oikea energiavampyyri, joka imee oikeanlaisten ihmisten energiat tyhjiin. Siksi heitä ei pitäisi palkata yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin ja muukin tuki olisi pidettävä minimissä.

Tosin itse olen huomannut väsyväni ihmisten seurassa, joista en erityisemmin pidä. Olisi lähinnä huvittavaa, jos alkaisin syyttää heitä energiavampyyreiksi subjektiivisen mielipiteeni vuoksi.

Mutta minähän olenkin vain omituinen friikki.

Kannattaisikohan harkita hyväntekeväisyyskonserttia rumien ihmisten puolesta?

Vuosi paketissa, taas

Ja yhä elossa, vieläpä ihan siedettävässä kunnossa.

Hämmentävän ristiriitainen vuosi päättyi onnellisissa merkeissä, kun pääsin vihdoin silmäleikkaukseen, joka sitten onnistuikin paremmin kuin hyvin. Ihailuni (anteeksi, ihailu on sopimatonta) kirurgeja kohtaan vain laajeni. 2 vuotta sitten mursin käteni todella pahasti kaaduttuani juuri huonon näköni vuoksi. Kirurgit leikkasivat sen niin mallikkaasti, ettei siihen jäänyt metallista huolimatta minkäänlaista vauriota. Ei hermosärkyä, ei mitään. Minulle on täysin käsittämätöntä, kuinka tuollainen on ylipäätään mahdollista.

Mahdollisesti olin onnekas, mutta silti.

Näiden herrojen varoja en todellakaan kadehdi, he ovat palkkansa ansainneet. Kiitos heille.

Katsoin televisiosta jouluyön messun Roomasta. Olen käynyt Roomassa, mutta en ainoassakaan kirkossa siellä. Sen sijaan olen ollut muutaman kerran seuraamassa jouluyön messua Ranskassa.

Onhan se kaikki juhlavaa ja käsittämättömän hulppeat puitteet paavilla tosiaan on ympärillään.

Olisi kuitenkin tyhmää olla arvostamatta menneisyyden ihmisten aikaansaannoksia ja kulttuuria. Se pimeä puoli löytyy kaikesta toiminnasta, missä ihminen on osallisena. Näin on aina ollut ja näin on nyt.

Ihmisyyden pimeä puoli kristallisoituu varmasti alkavanakin vuonna. Siihen ei paljon ennustajan lahjoja tarvita.

Länsimaiden “vapaus” on paradoksi, sillä mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä enemmän heitä pitää kontrolloida. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä se vapaa ihminen saa päähänsä. Ja turvallisuus ennen kaikkea! Kenen?

Esko Valtaoja sanoo, että “Emme voi todistaa olevamme olemassa”. Jos ja kun tämä on tosi, niin eikö peli, jota pelaamme, ole siten epätosi?