Ristiriitaisuus on pelin nimi

Maailma on ristiriitainen paikka.

Mitään “hyvää” et voi tehdä ilman, etteikö siitä aiheutuisi jotain haittaa tai surua jollekulle toiselle ja vice versa.

Me kaikki olemme sitä mieltä, ettei lasten tulisi valmistaa vaatteitamme huonoissa olosuhteissa 50 euron kuukausipalkalla (tai vähemmälläkin).

Silti ostamme edullisia vaatteita, elintarvikkeita ja elektroniikkaa. Nokian puhelimetkin olivat ylikalliita niin kauan kuin komponentit tuotiin Euroopasta. Kaikki muuttui kun tuonti vaihtui Aasiaan. Ja pienet hyväksikäytetyt ihmiset ovat iloisia, koska saavat olla elossa.

Kautta aikojen rikkaudet on kerätty hyväkuntoisten turvattomien ihmisten avulla. Pysyäkseen elossa ihminen on valmis miltei mihin tahansa. Sellaisia me olemme.
Siksi onkin kätevää pitää osa ihmiskunnasta hädässä, auttaa heitä vähän ja vastaanottaa vastalahjana heidän ikuisen kiitollisuutensa.

Tämän ymmärsin jo nuorena ja kokemus on kristallisoinut tietoni.

Saksassa asuessani minulla oli neljä kummilasta Pakistanissa. Kampanja oli presidentin suojelema ja kaikki toimi hyvin. Oli ihanaa saada itsetehtyjä lahjoja ja piirustuksia. Oli mukavaa olla hyvä ihminen.
Myöhemmin minusta tuli köyhä yksinhuoltaja, eikä minulla ollut enää varaa maksaa heidän avustuksestaan. En tiedä, miten he menestyivät elämässään. Koulutetuilla tytöillä Pakistanissa ei varmasti ole helppoa. Toivottavasti heidän voimansa riittivät.
Tätä monet kummit eivät tule ajatelleeksi. Autetuksi tuleminen ei ole pelkkä lottovoitto. Sinusta tulee erikoinen silmätikku, etkä ole itse osaasi valinnut. Tosin, niinhän meille muillekin käytännössä tapahtuu.

Tasa-arvoa ei ole koskaan ollut, eikä sitä nykyisellä yhteiskuntarakenteella tulla koskaan saavuttamaankaan. Tasa-arvon puute ilmenee vihana ja syrjintänä.
Bonnierin journalistipalkinnon voittanut Ylen viha-projekti Me tiedämme missä asut on internetsivusto, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kohtaamastaan uhkailusta ja vihapuheesta. Se oli erittäin taidokkaasti ja rohkeasti toteutettu sivusto, joka oli palkintonsa ansainnut.

Ongelma on vain siinä, että taviksen on turha mennä itkemään poliisille, että häntä vainotaan ja vihataan. Poliisilla on muutakin tekemistä, kuin suojella matti ja maija meikäläisen olematonta kunniaa. Laki ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Se tulee monelle yllätyksenä.

Tappouhkauksia ei tarvitse sietää, mutta tietynlainen kritiikin sieto kuuluu demokratiaan.

Katsoin ja kuuntelin Obaman puheen Brysselissä. Hän puhui mm. siitä, kuinka läntiseen kulttuuriin kuuluu ei vain kritiikin sietokyky vaan myös se, että erilaiset mielipiteet ovat jopa tervetulleita, koska ne pitävät yhteiskunnan vireänä ja elossa. Erilaisuus on se juttu.

http://yle.fi/uutiset/me_tiedamme_missa_asut/6590408

Muista elää unelmaasi … virheestä virheeseen …

Erimielisyys on siunaus

Ostin kirjan.

 

http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510401255

 

Kaikki alkoi siitä, kun Sanna Ukkola kiteytti Pressiklubin provokeskustelun sanoihin:

 

Muuttakaa luonnettanne suomalaiset! Älkääkä laittako niitä ruokakuvia faceen!

 

Ohjelmassa mainostettiin Provo opasta ja koska olen ollut jo aiemmin kiinnostunut Tero Kartastenpään kirjoituksista, kiinnostuin.

 

http://sirkkahelenanblogi.blogspot.fi/2011/03/anteeksi.html

 

Erimielisyys on siunaus, mutta suomalaiset eivät osaa keskustella saati sitten väitellä, vaan erilainen mielipide otetaan henkilökohtaisena loukkauksena ja jopa sodanjulistuksena.

 

Kirjan käsittämättömän karismaattiset tekijät Tero Kartastenpää ja Jani Timonen tiivistävät oppinsa seitsemään käskyyn:

 
  • Töki vapaasti kaikkea.
  • Tee taustatyö huolella.
  • Älä unohda huumoria.
  • Älä mene henkilökohtaisuuksiin.
  • Herättele eri aisteja.
  • Varo omaa persoonaasi.
  • Varaudu vihaan.

He ottivat esimerkiksi provokaation eutanasiasta.

Kuulun kohderyhmään ja minun tulisi ymmärtää, että “se nyt vaan on tyhmää elää liikaa”.

Olen hyvin hyvin vihainen.

Sillä:

Olen urheasti kestänyt terveysfasismin ja monipuolisen syyllistämisen vain todetakseni, että on  rikos olla ikääntynyt ja siitä rikoksesta tuomitaan kuolemaan.

Brittikoomikko Ricky Gervais on kuulemma sanonut:
“Olen aina sanonut, että vaikka olet loukkaantunut, se ei tarkoita, että olet oikeassa.”

Ja vielä:

Eliittiprovokaattori Ville Rannan sanoin:
“Kaikki kestää hetken ja sitten se loppuu.”

“Ota digitaalinen foliohattu päästäsi, avaa kädet puuskasta ja anna kaikkien mielipiteiden tulla kohti.”

Kiltit Tero ja Jani, olen jo ottanut. Mutta ei se aina helppoa ole.