Diagnoosi: ruma

Transhumanismin voittokulku jatkuu.

Niinpä MUIDEN MIELESTÄ ruma ihminen on myös paha ja vaarallinen.

Koska diagnoosi on suhteellisen uusi (eikä ehkä ihan virallinenkaan – vielä), ei siihen ole saatavilla pysyvää parannuskeinoa.

Toistaiseksi käytetään  – hyväksi koettua –  henkilön täydellistä lannistamista perinteisen median ja sosiaalisen median keinoin kunnes ruma ihminen itsekin ymmärtää olevansa häiriöksi ympäristössään ja pysyy poissa niin paljon kuin mahdollista.

Oireita tälle uudelle sairaudelle ovat esim.:

– ei käytä ripsien pidennystä (eikä tekokynsiä)
– ei käy salilla
– ei ole käynyt kauneusleikkauksessa
– on tehnyt kaikki nuo yllä mainitut arveluttavin seurauksin
– ajattelee vääriä ajatuksia
– ei ajattele lainkaan
– kuuntelee vääränlaista musiikkia
– huono elokuvamaku
– kieltäytyy ostamasta/lukemasta oikeanlaisia kirjoja
– vääränlainen huumorintaju
– jakaa söpöjä kissavideoita tai vaihtoehtoisesti dokumentteja eläinten teurastuksesta facebookissa
– vääränlaisia ystäviä tai ei ystäviä lainkaan
– on usein lihava

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta olkoon nyt.

Ruma ihminenhän on oikea energiavampyyri, joka imee oikeanlaisten ihmisten energiat tyhjiin. Siksi heitä ei pitäisi palkata yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin ja muukin tuki olisi pidettävä minimissä.

Tosin itse olen huomannut väsyväni ihmisten seurassa, joista en erityisemmin pidä. Olisi lähinnä huvittavaa, jos alkaisin syyttää heitä energiavampyyreiksi subjektiivisen mielipiteeni vuoksi.

Mutta minähän olenkin vain omituinen friikki.

Kannattaisikohan harkita hyväntekeväisyyskonserttia rumien ihmisten puolesta?

Prosentti sinne tai tänne

Viime viikolla kierteli Facebookissa suomalaisen nuoren miehen kirje usalaisille. Se oli pitkä ja yksityiskohtainen ylistys Suomelle ja hyvinvointiyhteiskunnalle. Hän oli syntynyt kultalusikka suussaan ja toivoi samaa onnea myös usalaisille. Hän lopetti kirjeen ilmoittamalla kuuluvansa 99:ään prosenttiin.

Hän unohti tietysti mainita muutamasta epäkohdasta. Ehkä hän ei edes tiennyt niistä, sillä hän vaikutti suoraselkäiseltä ja rehdiltä mieheltä.

Kirje teki suuren vaikutuksen ja siksi se kiersi ahkerasti ihmisten seinillä. Varsinkin naiset olivat innostuneita ylistäen Suomea, sitten hieman masentuneina päättelivät, ettei USA:ssa tuollainen ihanneyhteiskunta ole mahdollinen.

Hmmm…

Niinpä niin. Muistan kuinka nuorena USA oli minulle mahdollisuuksien ihmemaa, jossa ahkeralla työllä saattoi rakentaa itselleen vauraan ja hyvän elämän. Käsitykseni eivät olleet vailla pohjaa. Tunsin muutaman tyypin, jotka olivat lähteneet sinne suhteellisen vähäisen koulutuksen turvin ja täysin varattomana. He kuitenkin kykenivät luomaan uran ja omaisuutta.

Olin myös tuntenut usalaisia ja rakastin heidän avoimuuttaan ja positiivisuuttaan.

Mitä on tapahtunut?

Maailma on muuttunut, todellakin.

Kun tavallisen ihmisen mahdollisuudet alkavat olla vähissä, alkaa ahdasmielinenkin hyvinvointivaltio kuulostaa houkuttelevalta. Ja onhan kiistämättä hienoa, että pudotessa on joku taho ottamassa vastaan. Perhekään ei aina ole paras ja jälleen kerran on hyvä, jos apua on tarjolla ilman hyväntekeväisyyttäkin.

Usalaisillehan hyvinvointivaltio on ollut aina kirosana, synonyymi vapaudenriistolle.

Nyt tuo Vapauden Airut on sairas ja parannuskeinoa etsitään.

Erilaiset ismit ja opit eivät mielestäni ole se ongelma, vaan itse ihminen.

Nordic Model on kaunis ajatus, jonka ihmiset ovat pilanneet kuten aiemmat järjestelmänsäkin.

En ole varmaan ainoa, joka ajattelee, että ihmisen kehityksessä on tapahtunut jokin vakava virhe.

Oli miten oli, Suomen valtion ei todellakaan tarvitse pelätä Occupy -liikkeen rantautumista Suomeen.

Maailman parhaan maan lähetyssaarnaajat vievät kyllä toivon sanomaa maailmalle. Hyvässä ja pahassa.

Parhaimmassa tapauksessa saattaa vasemmiston ja oikeiston tuhkasta nousta uusi oikeudenmukaisempi maailma.

Pelastuihan Titaniciltakin tasan sata vuotta sitten sekä 1:n että 99:n prosentin ihmisiä.