Tag: feminismi

Bachelor Suomi – APUVA!

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Minä olen feministi. En kuitenkaan äänestä Feministinen puolue:tta, koska inhoan naisia. Muistin sen juuri, kun katsoin Neloselta Bachelor Suomi -ohjelmaa.

Kyllä käy sääliksi Tuomasta, mutta mitäs meni tyhmyyttään mukaan ohjelmaan. Ei taida Tuomas olla penalin terävin kynä, vaikka lentokapteeni onkin.

Lentokapteeneillakin on heikkoutensa, sen olen tiennyt jo pidemmän aikaa. Muistan, kuinka perheemme asui Ranskassa aluksi lentokentän lähistöllä olevassa hotellissa. Pilotit ja lentoemännät juhlivat yhdessä myöhään yöhön. Aamuisin näin monta kertaa kuinka lentokapteeni oli lähdössä töihin. Hän joi vahvaa kahvia ja puisteli välillä päätään. Montakohan promillea mahtoi olla pilotilla veressään. Ei, todisteita minulla ei ole, tämä on vain tällaista puskasta huutelua. Ikiomaa analyysiani maailmasta.

Mutta takaisiin naisiin. Rähjääviin, yhteistyökyvyttömiin, kyräileviin, selkään puukottaviin naisiin. Kamalia otuksia.

Feministinä syytän tästä miehiä. Vuosituhansia me naisraukat olemme joutuneet taistelemaan miesten suosiosta muita narttuja vastaan. Oma ja lastemme elämä oli riippuvainen siitä. Miesten luoma yhteiskunta toimi siten.

Sotaisat miehet ja narttuilevat naiset.

Ei ihme, jos alienit ei tykkää meistä.

Tukipilarit sortuvat

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Nyt on jännää seurata kuinka kaikki tukipilarit, joihin ihmiskunta on tukeutunut, murtuvat ja sortuvat.

Yksi, eikä vähäisin niistä, on miehen valta naisesta. Mies päättää, miltä nainen saa näyttää ja miten hän saa käyttäytyä. Loppupeleissä hän päättää myös siitä, saako nainen yleensä olla elossa.

Jollen olisi niin katkera, tuntisin nyt miehiä kohtaan empatiaa. Sillä nyt, kun tuohon ylivaltaan yritetään puuttua, ylilyönneiltä ei voida välttyä. Isähän ei uskalla kulkea käsikädessä tyttärensä kanssa saati halata häntä ilman että joku epäilee häntä pedofiliasta. Ja jollekin jo miehen hymy työpaikalla on seksuaalista häirintää. Se olisi huvittavaa, jos se olisi sitä, mutta kun ei ole.

Tähän on tultu, mutta siihen on syynsä.

Muistan, kuinka komea isäni kiusoitteli äitiäni ruokapöydässä, kuinka hän oli valinnut sisarusparvesta sen, joka söi vähiten, koska se tuli halvemmaksi. Tuo oli tietysti leikkiä, mutta äitini pysyi hoikkana (sairastellen) ja piti komean miehensä.

Lapsena ruoka maistui, koska äitini oli hyvä kokki. Vaikka talous sodan jälkeen oli tiukoilla, hän osasi loihtia maukasta ja terveellistä ruokaa pöytään. Silti en ollut ylipainoinen lapsi, koska urheilin ja koulumatkat olivat pitkiä. Niin, ja siihen aikaan lapset tekivät myös töitä kotona, lapsityövoimaa nääs.

Myöhemmin olin alaikäisenä paperikaupanmyyjänä stadissa. Sain palkkaa 180 mk, josta maksoin 40 mk asunnosta. Lopuilla piti ostaa vaatteet, meikit, ruoka ja elokuvat. Niinhän siinä sitten kävi, että ruokaan ei riittänyt rahaa kuin kerran viikossa. Mutta läskiä ei ollut ja pojat tykkäsivät. Kun meni tanssimaan, ei tarvinnut seinäruusuna seisoskella ja töissäkin oli kivaa.

Tuli omaksuttua naisen osa ja se, mitä siitä seuraa: Koulutiellä raiskaus 16-vuotiaana, seksuaalinen häirintä työpaikoilla ja raiskaus työpaikkahaastattelussa Saksassa (mies ei ollut saksalainen).

Aviovaimona taasen laitoin herkkuja perheelle ja sitten katselin heidän syömistään samalla itse tyytyen salaatinlehteen ja jogurttiin.

Kunnes valaistuin, että mitä vittua, kuka tämän kidutuksen on oikein keksinyt. Tämä ikuinen naisten keskinäinen taistelu miesten hyväksynnästä. Nuorena aineenvaihdunta toimii eikä sitä vielä täysin ymmärrä, että vain erittäin nuoret naiset soveltuvat kaiken ikäisten  miesten seuraan – monestakin syystä. Siksi ymmärrän kyllä nuoria kauniita naisia, jotka väittävät, ettei feminismiin ole aihetta. Mutta siperia opettaa vielä heitäkin.

Minä en osannut käsitellä mielessäni kokemaani seksuaalista häirintää, vaan hankin tahallani lisäkiloja suojellakseni itseäni miehiltä. Se toimi, liiankin hyvin. Mutta tein kohtalokkaan arviointivirheen. En päässytkään eroon miehistä. Nyt he huutelivat kadulla Kuole Läski ja Tapan Sinut Läski. Kerran pyörällä ajaessani tuntematon mies hyökkäsi kimppuuni ja huusi Tapan Sinut Läski.

Miesten ylivaltaa ei voi välttää missään. Ymmärsin sen, että olin epäonnistunut. Mutta laihduttaminen ei vanhempana enää olekaan niin yksinkertaista.

Koko elämäni olen ihmetellyt, että miksi miehet kohtelevat naisia tällä tavoin. Naisia, jotka ovat lahjoittaneet elämän heille. Huonompikin äiti on hoitanut hommansa aika hyvin, ovathan he säilyneet hengissä. Se ei ole itsestäänselvyys.

Joo joo tiedetään. Miehillä on vaikeaa. Maailma kaipaa muutosta monessa mielessä ja hyvä, että ihmiset alkavat tiedostaa sen. Niin naiset, miehet, nuoret, lapset kuin vanhuksetkin.

Tiedostavat ihmiset voivat rakentaa paremman maailman meille kaikille. Siksi toivoa on.

Naistenpäivänä

~ sirkkahalmetoja ~ 1 Comment

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Monet naiset ovat eläneet helvetillisen elämän saadakseen edes osan ihmisoikeuksista, joista nyt saan nauttia. Silti ei oikeuksissa ole ollut kehumista minullakaan.

Minä olen nainen ja ihminen. Mieskin on ihminen, mutta hieman eri tavalla. On totta, että hänet voidaan lähettää tykinruoaksi ilman omaa suostumusta ja se ei ole kivaa. Siksi me naiset emme haluakaan täydellistä tasa-arvoa. Emme halua myöskään puku- ja kravattipakkoa.

Aika huvittavalla tavalla suomalaiset naiset ovat oikeutensa saavuttaneet. 1919 naiset saivat tehdä työtä ilman aviomiehen suostumusta.  Saksaa puhuvissa maissa tuota oikeutta ei ole saatu vieläkään, ainakaan henkisessä mielessä. Ja esim. Ranskassa koulujen vapaa keskiviikko ja ruokakulttuuri tekevät äidin työelämän todella vaikeaksi. Suomessa nainen vapautettiin miehen holhouksesta vasta kymmenen vuotta myöhemmin: 1929 – mielenkiintoinen pikku yksityiskohta.

Ja salaliitto jatkuu: 1961 sallittiin naiselle e-pilleri ja samalla saatiin nainen lopulliseen hallintaan “vapauden” tekosyyllä.

Tähänkään asti naisen keho ei ollut kuulunut hänelle itselleen, mutta nyt hänestä tuli täysin yhteiskunnan omaisuutta. Lasten hyvinvoinnin varjolla nainen saatiin täydellisesti lääkäreiden ja lääketeollisuuden alaisuuteen.  Ja koska naiset jo hormonituotantonsa perusteella ovat taipuvaisia ajattelemaan lasten hyvinvointia, he suostuivat tähän uuteen julmaan holhoukseen.  Ja loppu on historiaa.

Nyt kun naiset oli saatu uudenlaiseen holhoukseen, oli helppoa sysätä heille myös lasten elatusvelvollisuus – ainakin käytännössä. Näin vapautettiin miehet kaikista seksiaktin jälkiseuraamuksista. Raiskauskin kyettiin useimmiten kääntämään naisen itseaiheuttamaksi. Palkkaetuus miehelle toki säilytettiin. Harrastukset kun maksavat.

Ei ihme, että monet miehet naureskelevat feministeille.  Oikeuksien perään huutelu on iskenyt omaan nilkkaan. Vahingonilo on puhtain ilo.

Pienenä yksityiskohtana henkilökohtaisesta elämästäni voin kertoa, että kun 1970 tyttäreni syntyi keskosena (1480 g) ja tein kuolemaa, mieheltäni kysyttiin KUMPI jätetään henkiin. Onneksi jäimme molemmat henkiin ja tyttärestäni kasvoi terve ja itsenäinen nainen.

Tervetuloa tiede, robotit ja keinokohtu!

17789.gif

Ymmärryksen puolella

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Je ne suis pas Charlie.

Lapsena minulla oli tapana istua joskus peilin edessä ja kuvitella, miltä minusta tuntuisi, jos peilikuvani olisi aasialainen tai tummaihoinen. En osaa selittää, miksi tein niin, asuinhan maalla enkä ollut koskaan nähnyt ainuttakaan ulkomaalaista. Luulen, että se johtui sisareni kummitädistä, Marta Keravuoresta, joka käänsi japanista suomeen ja jonka lähettämillä leikkikaluilla me leikimme.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Marta_Keravuori

Meillä oli mm. aito japanilainen nukke, jolla oli upea silkkinen kimono ja kaksivarpaiset sukat sekä varvassandaalit. Nuo kaksivarpaiset sukat herättivät huomioni naisten oikeuksiin jo silloin. Sain tietää nuorten tyttöjen jalkojen sitomisesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkojen_sitominen
Minusta tuli feministi jo lapsena. Ymmärsin, että maailmassa on virhe.

Koska olen ollut tällä tavalla outo, minulle eivät eri näköiset ihmiset ole koskaan ollut ongelma. Ehkä siksi minulle oli helppoa sopeutua elämään ulkomailla. Sitä paitsi evakkojen lapsena tiesin, että pahuutta on kaikkialla.

Siispä en oikein osaa suhtautua näihin valkoisen rodun aktivisteihin, jotka haluavat suojella valkoista rotua. He ovat kuulemma jo nyt vähemmistönä Usassa ja pian niin myös Ruotsissa.

Höh.

Voihan olla, että jos olisin itse uljas pitkä komea kaunispiirteinen vaalea mies ja minulla olisi samanlainen vaalea kaunotar  tyttöystävänä, lähtisin myös sotaan rotuni puolesta. Kateuttahan tämä vain on tai sitten ei.

Mutta kuten hyvin tiedämme, kysymys ei ole vain ulkonäöstä. Ihmiset kun ovat muutenkin erilaisia. Ja sehän ei joidenkin mielestä vetele.

Siksi: Je ne suis pas Charlie.

Viime viikon terroritekoihin ei ole puolustusta, tietenkään. Mutta en puolusta myöskään sananvapauden varjolla tapahtuvaa herjausta, valehtelua ja mustamaalausta, jotka johtavat lukemattomiin kriiseihin ja syyttömien ihmisten elämien tuhoutumiseen.
Molemmat osapuolet olivat tässäkin tapauksessa sodassa keskenään. Aseena kynä hävisi nyt rynnäkkökiväärille, mutta lopputulosta ei tiedä vielä kukaan.

MINÄ OLEN KUITENKIN YMMÄRRYKSEN PUOLELLA.

Olen niin kiitollinen YlePuheen Alille ja Husulle, jotka ovat venäläisine, virolaisine yms. vieraineen pelastaneet päiväni niin monta kertaa. He ovat tehneet todella arvokasta työtä.  He tuovat esille sen, että maahanmuuttajat eivät ole joku yhtenäinen mössö, vaan he ovat itsenäisesti ajattelevia, erilaisia ihmisiä. Ja tämä on hyvä muistaa, kun kutsutaan “vierastyövoimaa” maahan. Ranska ja Englanti ovat entisine siirtomaineen  erilainen ongelma. Mutta esim. Saksa ja Ruotsi ovat kutsuneet ihmisiä maahansa ja odottaneet heidän olevan kiitollisia monenlaisesta syrjinnästä huolimatta.

Maailma yhtenä onnellisena perheenä on teoriassa kaunis ajatus, mutta sen toteuttaminen rynnäkkökivääreiden avulla ei oikein toimi. Satiirin ja huumorin avulla voidaan käsitellä vaikeita  asioita, mutta tälläkin on rajansa.

Siksi je ne suis pas Charlie. Minä olen ymmärryksen puolella. Tosin sillä varauksella, että terrorismia en tietenkään hyväksy missään muodossa enkä kenenkään toimesta.

Kerran vielä feminismi

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

WHO | Violence against women

Voisi luulla, että feminismi olisi jo vanhentunut puheenaihe. Ainakin minä luulin niin. Olen joskus kirjoittanut aiheesta:

http://sirkkahelenanblogi.blogspot.fi/2009/06/minako-vitun-feministi.html

Törmäsin kuitenkin äskettäin netissä nuoriin naisiin, jotka olivat oikein aktivisteja miesten puolesta ja tietysti feministejä vastaan. Heitä kutsutaan kai antifeministeiksi. Olin ymmälläni. Yritin ymmärtää, mutta en voinut.

Sehän on selvää, että miesten elämässä ja heidän lokeroinnissaan on paljon parannettavaa, mutta en oikein ymmärrä tätä vastakkainasettelua.

Huomasin pian, että nämä nuoret naiset olivat enimmäkseen n. 20-30 vuotiaita, naimattomia, erittäin hoikkia ja kauniita naisia. He seurustelivat jonkun miellyttävän nuoren miehen kanssa eikä heillä tuntunut olevan taloudellisia ongelmiakaan. He eivät selvästi tienneet. Heille feministit ovat kommareita ja salaliitossa maailman tuhoamiseksi.

Törmäsin mm. seuraaviin väitteisiin:

1) Feminismin keksivät rumanpuoleiset naiset helpottaakseen elämäänsä miesten parissa.
2) Feminismi keksittiin tuhoamaan kapitalismi ja se kannustaa naisia jättämään miehensä, harrastamaan noituutta ja lesboilemaan.

Hohhoijaa. Olisin odottanut parempia perusteluja.

Miehet ja naiset ovat erilaisia ja heidän hormonitoimintansa eroaa tunnetusti toisistaan. Täydellistä toistensa ymmärtämistä on turha odottaa. On hyvä muistaa, että naiset synnyttävät lapset vielä lähivuosinakin. Ja se, jos mikä, on aikamoinen ponnistus yhteiskunnan puolesta. Tehkää perästä miehet! Mielestäni miehet voivat pitää armeijansa. Siinä olkoon se ero.

Sen myönnän, että oikeuksiaan ajavat naiset ovat ikäviä ihmisiä.

Tuomas Embusken sanoin (Novalla): “Naiset ovat kontrollifriikkipaskoja.”

Olen samaa mieltä. 88,9 % naisista on. Minä kuulun 11,1 %:iin ja olen muuten vaan friikki.

Marklund, Meriläinen ja minä

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment


Tämä kirjoitus perustuu osittain Lisa Marklundin ja Lotta Snickaren kirjaan Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan, Otava 2006

Jokin aika sitten luin Rosa Meriläisen kolumnin Hesarissa. Hän kirjoitti kipuilevista itseruoskintaa harrastavista naisista. Hän mainitsi Marklundin kirjan Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Tämän kuolemattoman lauseen on nimittäin sanonut USA:n entinen ulkoministeri Madeleine Albright ja lause kuuluu alkuperäisversiossaan “There’s a special place in hell for women who don’t help each other”. Hän väitti, että Hilary Clintonin ansiosta hänestä tuli ulkoministeri.

Meille, jotka emme usko helvettiin, löytyy kyseinen paikka planeetalta Maa ja sen jokaisesta valtiosta.

Koska mainittu kirja löytyi kirjahyllystäni, ryhdyin selailemaan sitä tarkemmin.

Kirja on siinä mielessä kiintoisa, että se kertoo Ruotsin naisten tasa-arvottomuudesta. Sillä kuuluisalla keisarilla ei ole vaatteita sielläkään. Kirjan tekijät sanovat, että jokainen, joka väittää naisilla olevan tasa-arvoiset mahdollisuudet menestykseen, valehtelee.

Suurin emävale on väite, että on meistä itsestämme kiinni, miten onnistumme elämässä. Tiedotusvälineet kutsuvat mielellään nuoria naisia ja vanhoja setiä esittämään näitä tietämättömiä väitteitä.

Yhteiskunta perustuu perinteisiin, ennakkoluuloihin ja poliittisiin päätöksiin.

Ruotsalainen yhteiskunta on Suomen tavoin jakautunut lähinnä hoivatyötä tekeviin naisiin ja yksityissektorilla uraa tekeviin miehiin. Näin jo lähtökohta tasa-arvoon on mahdoton.

Vaikka naiset ovat päässeet vuosien varrella uusiin ammatteihin, ei sukupuolijakauma ole muuttunut. Yleensä miehet häipyvät alalta, jolle tulee paljon naisia. Naisvaltaisiin töihin miehet eivät taasen suostu. Työajat, palkka ja muut etuudet eivät kiinnosta. Ja siinä he ovat oikeassa. Osa-aikatyöt, pätkätyöt ja yksitoikkoiset työt on varattu naisille, koska he ovat niin hyviä niissä (xD).

Asian voi kohdata eri tavoin.

Jotkut naiset sulkevat silmänsä tosiasioille ja kieltäytyvät näkemästä rakenteita. Yes, we can! Tästä asenteesta miehet ja työnantajat pitävät. Alussa se toimiikin edullisesti naisen hyväksi. Selkään taputtelijoita löytyy nuorelle naiselle.

Kun ikää karttuu, mahdollisuudet vähenevät. Silloin nainen myöntää, että epätasa-arvo on tosiasia, koska naiset OVAT huonompia kuin miehet. Yrityksissähän on niin paljon miesjohtajia, koska he yksinkertaisesti OVAT parempia. Nainen syyllistää itsensä ja itseruoskinta voi alkaa.

Jotkut valitsevat strategian, että heitä sorretaan ja syrjitään. He ovat alempiarvoisia. “Woman is the nigger of the world” kuten Lennon sen niin kauniisti sanoi.

Nyt menee vaikeaksi. Naista pidetään rasittavana ihmisenä, ongelmien aiheuttajana eikä niiden ratkaisijana. Nainen itsekin ymmärtää, että hänestä on harmia.

Nyt tulee ymmärtää, että nämä kaikki asenteet ovat naisen eloonjäämisstrategioita tai keinoja päästä eteenpäin miesten hallitsemassa todellisuudessa. Ei ole helppoa, ei.

Sitten on se kieli. Vallassa ollessa henkilön tulee käyttää vallan kieltä = ei puhua alisteisesti.

Jos nainen käyttäytyy naisellisen alisteisesti, hän ei ole riittävän kova ja häntä rangaistaan esim. alemmalla palkalla.

Jos hän taasen on kova, hän käyttäytyy kuin mies, eikä sekään ole hyvä. Siitä häntä rangaistaan esim. pienemmällä palkankorotuksella.

Tämä kaksoisrangaistus on käytössä, jos osaa nähdä sen.

Ainoa mahdollisuus naiselle on se, että vuorottelee näitä kahta niin taitavasti kuin osaa.

Mutta valtaa on monenlaista.

Jotkut ovat hyvin idearikkaita, jotkut ovat vain päteviä työssään, joidenkin on taasen helppoa luoda kontakteja ihmisiin ja saada näin vaikutusvaltaisia suhteita.

Vaikka asema itsessään tuo valtaa, ei se yksin riitä. Tarvitset palautetta, jonkun hyvän mentorin (mielellään tunnetun) ja verkostoja.

Miehet saavat nämä automaattisesti astuessaan työpaikan ovesta sisälle, mutta naisten on hankittava kaikki itse.

Rosa Meriläinen kertoi olleensa onneton eduskunnassa. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun huomaa naisten viihtyvän kovin vähän aikaa vallan huipulla. Luulen, että jokaisella heistä olisi oma tarinansa kerrottavana, mutta he eivät tee sitä, koska heidän eloonjäämisstrategiansa estää sen.

Olemme niin metkoja, että me kaikki haluamme pysyä elossa. Hinnalla millä hyvänsä.

Pikaisiin itseruoskimisiin ja valittamisiin! Jokin harrastushan pitää ihmisellä olla.

Minäkö joku vitun feministi?

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Jos kysyt minulta, olenko feministi, niin vastaan sinulle: kyllä. Minä olen feministi. Mitä se sitten tarkoittaa?

1800-luvulla feministit olivat varakkaita ja usein aatelisia naisia, jotka olivat kyllästyneet miehen varjossa elämiseen. He halusivat päättää itse elämästään ja jopa ajatuksistaan. Tasa-arvosta tai samapalkkaisuudesta ei silloin vielä ollut puhettakaan.

Nykyään on olemassa liuta nimityksiä erilaisille feministeille.

Separatistiset feministit haluavat elää täysin ilman miehiä ja olla tekemisissä vain saman sukupuolen kanssa. USAssa on tietääkseni kaupunginosia, joihin on miehiltä pääsy kielletty. Ei, en ole separatistinen feministi.

Radikaalifeministejä on myös montaa alalajia.

Radikaali-liberaalifeministi ei näe heteroseksuaalisuutta uhkana eikä niin naista alistavana kuin muut. He eivät näe myöskään suurta eroa naisen ja miehen seksuaalisuuden välillä. Kyllä, saatan olla radikaali-liberaalifeministi.

Ekofeministi taasen kannattaa periaatteita, jotka painottavat ihmisen kokonaisuusvaltaisuutta ja luomakunnan kaikkien olioiden keskinäistä riippuvaisuutta toisistaan sekä vastavuoroisuuden merkitystä, tasa-arvoa ja dynaamisen prosessin merkitystä osana maailmanparannuksen evoluutiota.

Kyllä, minä olen ekofeministi. Ehdottomasti.

Tulta munille -Anne Moilasen feministitestissä en saanut koskaan täysiä pisteitä.

Prostituutio on niin syvään yhteiskunnan perustaan ja ihmisten yleiseen syrjintään ja epäoikeudenmukaisuuteen pureutuva ongelma, ettei sitä pelkillä laeilla ja kielloilla ratkaista.

Parempaa maailmaa ei myöskään välttämättä rakenneta siten, että äänestetään kaikissa tilanteissa ehdottomasti naista.

Valitettavasti julkisella sektorilla työskentelevillä naisilla on usein kummallinen käsitys siitä, mistä se raha oikein heidän palkkatilillensä tulee. Ja he kehtaavat olla myös ylpeitä tietämättömyydestään. Noh, muuten Moilaska on ihan ok.

Ja kyllä, olen feministi. So what?