Tositeeveetä Ukrainasta

Tänään on hyvä päivä, koska valitsen niin. Tänään on myös tekopyhästi Naisten päivä. Naisen ihmisoikeuksista en ainakaan minä ole saanut osakseni paljonkaan, mutta haitanneeko tuo.

Suomalainen Media on kuin mies, joka ei osaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti: kävellä ja syödä purkkaa. Virusta ei ole enää. Se katosi täysin elämästämme, kun Venäjä aloitti projektinsa Ukrainassa 24.2.2022.

Minä en ole tiennyt tuosta maasta muuta kuin että siellä tapahtui onnettomuus ydinvoimalassa keväällä 1986. Sen vuoksi sienemme metsissä ovat edelleen saastuneet.

Nyt tiedän jo vähän enemmän. Nyt tiedän, että maan presidentti on hauska ja seksikäs Drag queen ja että koko maailma haluaa auttaa häntä. Karismaa pitää olla. Maailmassa käydään sotia kaiken aikaa, mutta toiset sodat vain sopivat tositeevee-formaattiin paremmin kuin toiset.

Nyt koko globaali maailma jännittää teeveen ääressä kuinka käy ja kuka voittaa. Tämä on meidän yhteinen Truman Show ja Nälkäpeli samoissa kansissa. Joskus Netflix voittaa, kun sieltä tulee muuta tositeeveetä kuten Anna Sorokin (Inventing Anna) tai Simon Leviev (The Tinder Swindler).

Nyt vain odotellaan, tulevatko alienit pelastamaan meidät vai laskeutuuko peräti Jeesus lunastamaan lupauksensa ja viemään meidät pois tästä helvetistä, nimeltä Maa.

Katellaan.

Globaalit aivot ja kollektiivinen älykkyys

Huomasin juuri, että olin jo 20 vuotta sitten pähkäillyt yhteiskuntaa superorganismina. Jo paljon ennen sosiaalista mediaa vertasin älykästä verkkoa lukuisine kommunikaatiolinjoineen ihmiskehon hermostoon ja aivoihin. Ahmin silloin lukuisten tiedemiesten ja filosofien kirjoituksia aiheesta.

On todella huvittavaa, että maailma on nyt juuri sellainen kuin silloin ennustettiin.

Nyt ihmiskunnalla on globaalit aivot ja kollektiivinen älykkyys, jotka on kokoonpantu pilveen. Melkein kaikki ovat yhteydessä melkein kaikkiin. Monet ovat aivan innokkaina ja odottavat kärsimättömästi sirujen asentamista kehoonsa ollakseen toimivia soluja suuressa superaivossa.

Mutta entä minä?

Minä olen ainutlaatuinen lumihiutale ja yksilö. Olenko minä nyt vain syöpäsolu superkehossa, josta halutaan päästä eroon pikimmiten? Aika pelottava kehitys maailmassa vaikuttaa vähän siltä. Ehkä vuonna 2030 tiedämme paremmin kuinka kävi.

Pekka Haavisto presidentiksi!

Suurten puolueiden väitellessä siitä, kuka menneisyyden edustaja edustaisi parhaiten Suomea seuraavat kuusi vuotta, on tulevaisuuden edustaja jo olemassa: Pekka Haavisto.

Itse en tiedä, äänestänkö lainkaan, mutta jos suomalaisilla olisi munaa, he äänestäisivät Pekka Haaviston presidentiksi.

http://www.youtube.com/watch?v=23mVhhmHDF4

http://www.youtube.com/watch?v=VOlM95-f_yE

Se olisi samalla julkilausuma tasa-arvoiselle, positiivisesti globaalille maailmalle. Maailmalle, jossa myös me vähän oudot ja erilaiset saisimme elää ja menestyä.

Kristillisdemokraattien tulisi mielestäni myös äänestää Pekka Haavistoa. Se, että monet heistä ottavat raamatun kirjaimellisesti (johon heillä on täysi oikeus), eivätkä siksi voi sallia kahden samaa sukupuolta olevan avioliittoa, ei sulje sitä pois, etteivätkö he kannattaisi silti ihmisoikeuksia. Haaviston kannattaminen olisi samalla kannanotto ihmisoikeuksille yleisesti.

Yli kymmenen vuotta sitten äänestin Tarja Halosta presidentiksi. Petyin vähäsen häneen, mikä ei kuitenkaan ole hänen syynsä. Eihän hän voinut tietää, mitä minä odotan presidentiltä. Ja ihan tyydyttävä hän on ollut, monen mielestä varmasti hyväkin. Hänellä oli tärkeä symboliarvo: hän oli nainen, Kalliosta työläiskodista lähtenyt menestynyt nainen miesten maailmassa.

Pekka Haavistolla presidenttinä olisi myös oma symboliarvonsa. Nyt kun valta on karsittu presidentiltä, hänen symboliarvonsa on tärkeämpi kuin koskaan. Älykkäänä ja fiksuna miehenä Pekka Haavisto varmasti tietää tämän, eikä siitä valittaisi.

Siis ääni tulevaisuudelle ja tasa-arvoiselle globaalille maailmalle: Pekka Haavisto. Ensin symbolisesti ja joskus toivottavasti todeksi muuttuneena. Utopiasta tekoihin!