As long as you love me

Eilen iltapäivällä tämä mummo katseli jälleen televisiota. Osuin ensin katselemaan TV7, joka pani asiat järjestykseen: Mars Hill Churchin pastori kertoi erittäin laajamittaisin sanakääntein kuinka Jumala vihaa minua ja jollei Jeesus ole minua pelastanut niin silloin kuoltuani minua kidutetaan IKUISESTI. That`s it. Jonkun oli kerrottava totuus. Toivon, että tämä oli FAKE NEWS.

Sitten menin katsomaan puhelimestani uutisia ja päädyin jälleen kirkkoon seuraamaan Helsingin piispa Teemu Laajasalon, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ja koomikko Joonas Normanin keskustelua sananvapaudesta. Mitä saa sanoa ja kuinka pahasti ihmistä saa ja PITÄÄ pilkata. Tuo, että pitää pilkata, on mielestäni edelleen merkki siitä, että ihmiskunnassa on jotain pahasti vialla. Tämä kirkosta.

Etenin seuraavalle kanavalle, joka oli MTV. Siellä oli juuri meneillään Roast of Justin Bieber.

AI ETTÄ.

As long as you love me. Justin Bieber on ihminen, jolla on kaikkea paitsi arvostusta. Olisi pitänyt kirjoittaa muistiin nuo kaikki törkeydet, joilla julkisuuden henkilö joutuu kovettamaan itsensä että säilyisi edes hengissä. Monet eivät jaksa ja tekevät itsemurhan. Ilmiselvästi tähän myös pyritään. Lahjakas ihminen on uhka.

Olipa kerran aika, jolloin ajattelin, että ihmisen tulee olla ahkera, rehellinen, ystävällinen ja yhteistyökykyinen. Minut oli kasvatettu siten ja suurin osa ihmisistä ympärilläni oli tuollainen.

Olen huomannut, että lapsia ei enää kasvateta noin. Heitä kannustetaan huijaamaan ja paras palkitaan. Neloskanavalla pyörivä ohjelma Mitä lapsesi tekisi? on hauska, mutta aika kyseenalainen ohjelma. Sen sanoma näyttää olevan, että kaikkihan huijaavat ja valehtelevat. Se on lasten roustausohjelma. Ehkä heitä valmistetaan tulevaan.

Roustauksesta jatkoin Euroviisujen finaaliin, joka oli ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Upea show ja paljon lahjakkaita ihmisiä yhdessä. Ihmisiä, jotka varmaan tietävät roustauksesta paljon.

Se, että Suomi laitetaan esikarsinnoissa miltei aina Itä-Euroopan maiden kastiin, on mielenkiintoinen ilmiö. Maat, jotka eivät taatusti äänestä Suomea vaan naapureitaan. Tämä varmistaa sen, ettei Suomi menesty tulevaisuudessakaan. Ihan sama, kuka sinne lähetetään.

Tämä tästä. Tänään. Ihan kiva päivä. As usual.

Mitäs me narsistit!

Tässä kuussa luin sellaisen kirjan, joka oikeasti nostatti hiukset pystyyn.

 

Mikkel Clair Nissen: Manipulism and the Weapon of Guilt – collectivism exposed.

 

http://manipulism.com/

 

Kirjan alkusanoissa kööpenhaminalainen kirjoittaja ilmoittaa paljastavansa maailman onnellisimman kansan, Tanskan, todelliset kasvot: että se on vain kollektivismin suuri huijaus. Kun sinut on kasvatettu, kuten koko ympäristösi, tiettyyn muottiin, etkä muusta tiedä, sinun on mahdotonta olla tietoinen kollektivismin passiivisaggressiivisesta mielen pelistä.

 

Hän kertoo olleensa aivan tavallinen sosiaalisesti ajatteleva tanskalainen, joka matkustellessaan ulkomailla kertoi ylpeänä ihanasta kotimaastaan ja onnellisesta elämästään siellä.

 

Hitaasti mutta varmasti hän alkoi kuitenkin vertailla Tanskan todellisuutta Usan, Australian ja Espanjan todellisuuteen.

 

Helpottuneena luin kirjaa, koska kuten hän, minäkin lähdin kotimaastani 19-vuotiaana ja palasin 16 vuotta myöhemmin (hän 14 vuotta myöhemmin) ja se paluu oli kuin märkä rätti vasten kasvoja.

 

Tunnustan, että minäkin rakastan amerikkalaisten itsevarmaa, rohkaisevaa, avointa ja ystävällistä läsnäolotilaa, joka ei katso henkilön taloudellista asemaa. Vaikka rikollisuutta on paljon, ihmisten avoimuus tekee elämästä turvallisemman tuntuisen.

 

Mikkelin kokemukset paluunsa jälkeen muistuttavat omiani. Olemme molemmat syntyneet kotimaassamme perheeseen, jolla on satojen vuosien historia omassa maassaan. Silti, jos uskaltautuu kritisoimaan jotain epäkohtaa, tulee nopeasti vastaus: ehkä sinun olisi paras muuttaa pois Suomesta.  Hän kertoo lukuisia esimerkkejä omasta elämästään.

 

Hän kritisoi mm. sitä, että perheet on tuhottu ja korvattu Äiti Tanskalla, valtiolla. Mitä mestari määrää sen marionetti tekee. Kunnon tanskalainen ei kyseenalaista mitään.

 

Kirja on kovaa tekstiä ja Nissen kertookin menettäneensä suuren osan ystävistään  ja perheestään kirjan ilmestymisen myötä. Hän ei kuitenkaan anna periksi. Hänellä on missio. Hän ilmoittaa, että jos hän ateistina joutuu helvettiin, niin sielläkin hän yrittää parantaa asioita.

 

Näennäisesti demokraattinen maa on byrokratia lakeineen, sääntöineen ja asetuksineen IHAN KAIKESTA. Kuitenkaan todellista oikeudenmukaisuutta ei ole. Kaikkien ihmisten oletetaan olevan rikollisia jolleivat he kykene todistamaan toisin. Eivätkä he voi edes puolustaa itseään. Pippurisumutinkin on kielletty. Suomessa monet nuoret kutsuvat nyky-yhteiskuntaa avovankilaksi.

 

“Täydellinen totalitaarinen valtio on se, jossa kaikkivaltiaat poliittiset johtajat manageriarmeijoineen kontrolloivat orjakansaa. Kansaa, jota ei tarvitse edes pakottaa, koska he rakastavat palvella.”
Pat Buchanan

 

Janten laki on laki, jota sovelletaan kaikissa Pohjoismaissa.

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki

 

Saksalainen sana SCHADENFROH kuvaa asennetta, jossa ihmiset nauttivat toisen epäonnesta ja lannistamisesta.

 

Ja nyt seuraa se lopullinen järkytys: Hän vertaa tätä kulttuuria narsismiin.

 

Narsismin 7 kuolemansyntiä:

 
  • Häpeämättömyys
  • Täydellisyys
  • Ylimielisyys
  • Kateus
  • Oikeus odottaa tahtonsa noudattamista
  • Hyväksikäyttö ottamatta huomioon muiden tunteita tai kiinnostuksen kohteita
  • Ei rajoja – muut ovat minua varten

Tällainen mentaliteetti on yleinen monissa muissakin kuin Pohjoismaissa. Jos olet eri mieltä, sinut nujerretaan esim. sarkasmin avulla.

Nissen väittää, että narsistisessa yhteiskunnassa ihmiset ohjelmoidaan jo lapsena manipuloimaan, uhkailemaan ja leikkimään poliisia ympäristössään.

Tämä kaikki on tarpeellista yhteiskunnan kontrolloimiseksi ja syyllistäminen on sen pääasiallinen ase.

Vahva mieli on uhka muille ihmisille.

Kurjuuden tasapuolinen jakaminen on se juttu.

Hän kannustaa tutkimaan nyky-yhteiskunnan narsistisia piirteitä.

Ihmisen itsetunto on ensin viety. Häntä on käytetty hyväksi antaen ymmärtää että “me huolehdimme sinusta”. Jos kiitollisuutta ei heru, täydellinen myötäelämisen ja empatian puute vie toisen täydelliseen hylkäämiseen ilman tunnonvaivoja.

Tämä käsittämätön kylmyys ja julmuus tulee esiin ainakin Suomessa vanhustenhoidossa. Viimeisten tutkimusten mukaan vanhukset elävät keskimäärin vain 2 vuotta vanhainkodissa. Miksiköhän?

Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että vain tietämätön syyttää ismejä. Ihmisessä on jotain todella pahasti vialla. Ehkä se geenimanipulaatio ei olekaan niin huono ajatus kuin aiemmin ajattelin.

Ja vielä:

Vaikka Pohjoismaiden kritisoijia yritetään nujertaa monin eri tavoin, he harvoin menettävät sentään henkeään. Ja yksin tämä tosiasia todistaa, etteivät nuo maat sentään niin huonoja ole.

Mutta oikeasti onnellisten ihmisten maita ne eivät ole. Se on manipuloinnin luoma valhe.