Myönteistä aivopesua

Tämä kuukausi kului messujen merkeissä.

Rakastan messuja, jotka ovat nykyisin todella monipuolisia ehkä juuri siksi, että ne ovat niin suosittuja – tai toisinpäin. Aina nousee esiin jotain uutta ajateltavaa ja käytännön ideoita löytyy myös.

Hengen ja tiedon -messuilla saa erilaisia näkemyksiä henkisyydestä ja sen puutteesta.
http://www.rajatieto.fi/hengen_ja_tiedon_messut/helsinki/2013/messulehti

Iloveme -messuilla taasen saa ideoita kaikesta mahdollisesta hyvään oloon ja itsestään huolehtimiseen liittyvästä. Aivan ihana tapahtuma: hyvä fiilis ja kivoja ihmisiä.
http://www.messukeskus.com/Sites3/Iloveme2013/Sivut/default.aspx

Helsingin kirjamessut olivat myös erittäin informatiivinen tapahtuma. Vietin siellä kaksi kokonaista päivää ja kyllä kannatti.

http://www.messukeskus.com/SITES3/KIRJAMESSUT/Sivut/default.aspx

Ensimmäisen päivän kiertelin katselemassa sitä kirjojen määrää. Ihan mielenkiintoista, mutta kun katseli niitä 2 euron kirjaröykkiöitä, niin vähän kävi kirjailijoita sääli.  Niiden kirjoittajat ovat kuitenkin olleet “voittajia” kaikki.

Olen itsekin halunnut kirjoittaa. Sanottavaa olisi – jopa sellaista, mikä saattaisi kiinnostaa muitakin. Kirja on kuitenkin raskas prosessi ikävine sivuvaikutuksineen, eivätkä nuo alennusmyyntiröykkiöt oikein houkuta.

Messuilla kuuntelin myös kustantajien ja kirjailijoiden keskustelua siitä, kuinka tullaan kirjailijaksi Suomessa. Kuulin, että viime vuonna 1000 sisääntulleesta aineistosta oli päätynyt vain 5 lopulta kirjaksi. Silti se on aika paljon. Aineistosta ei lueta kaikkea, jollei se kiinnosta valitsijaa. Valinta perustuu henkilökohtaiseen mututuntumaan ja kuinka se voisikaan olla toisin. Huoh.

Toisen päivän vietinkin sitten seuraten keskusteluja ja luentoja.

Oli luentopiirejä ja Madventures -kaltaisia mielenkiintoisia juttuja.
http://www.madventures.tv/fi/

Onko nykytaloudelle vaihtoehtoja? Kysyjänä Markus Leikola ja vastaajana itävaltalainen Christian Felber.

http://www.christian-felber.at/

http://www.gaudeamus.fi/felber-nakyva/

En ole vielä varma, mitä ajattelen hänestä.

Viron vaikeaan lähimenneisyyteen ja nykyaikaan antoivat valoa vähemmistöistä niin Virossa kuin Suomessakin keskustelleet Andrei Hvostov, Jörn Donner ja Marju Lauristin Saska Saarikosken avustuksella.

Lisää Viron menneisyydestä:

http://www.kyyhkyset.fi/

Vaikka usein ajattelisikin, että pitääkö noita järkyttäviä asioita kaivella loputtomiin, niin tosiasia on kuitenkin se, että se paskaduuni on jonkun vaan tehtävä. Tuon ja  Auschwitz’n kaltaiset tapahtumat eivät saa unohtua, koska niiden syyt eivät ole kadonneet minnekään.

Ne muistuttavat ihmisen pimeästä puolesta, joka kykenee yhteen ja toiseen uskomattomaan tekoon myös nykyaikana, sehän on huomattu.

Sitten oli vielä tämä keskustelu:

Populism and radicalism in Europe and Finland:

Yassin Musharbash http://community.zeit.de/user/yassin-musharbash

Dan Koivulaakso ja Johanna Korhonen keskustelivat kirjoistaan ja näkemyksistään äärioikeiston kasvusta Suomessa ja Euroopassa.

Pähkinänkuoressa keskustelu käsitteli sitä, että onko oikein olla “vähän rasisti” ja että saako tuollaista edes ääneen sanoa, edes sananvapauden nimissä. Ihan vähän keskusteltiin myös siitä, että pitäisikö myös miettiä syitä radikalismin nousuun. Valitettavasti paino oli enemmän kauhistelussa, mielestäni.

Messuilta sain mukaani ihania juustoja, pinon kirjoja, lisäravinteita ja paljon uutta ajateltavaa.

Lukeminen kannattaa aina. Monessa muodossa ja toisinajattelijoita unohtamatta. Elämä on.

Varaudu olemaan väärässä

Eikö tämä koskaan lopu? Minä haluan olla oikeassa!

http://www.newsweek.com/feature/2010/the-world-s-best-countries.html

Oikein Usasta asti piti tulla kertomaan, että olen ollut jälleen kerran kaikki nämä vuodet väärässä väittäessäni, ettei (hitto vie) ole lottovoitto syntyä Suomeen.

Ei se ollutkaan totta. Valehtelin. Yritin sillä vain peitellä omaa luuseriuttani. Totuus löytyy Newsweekin tutkimuksesta.

Joo joo ja juu juu.

Koulutus 100 %. Suomessa on maailman paras koulutus. Piste.

Ja minä kun olin ihmetellyt, miksi Suomessa ei ole yksityiskouluja, joissa voitaisiin opettaa monin eri vivahtein, eikä vain sitä yhtä oikeaa totuutta, jonka eduskunta on päättänyt. Mutta väärässä olin. Ei tarvitse. 100 %. Paremmaksi ei voi enää tulla. Onko tästä nyt suunta vain alaspäin, koska ylemmäksi ei voi päästä. Maailma kun ei koskaan pysähdy paikalleen. Se on joko ylös, alas tai ulos.

Vakavasti puhuen, tulos on mielestäni erittäin hyvä. Suomalainen keskivertokansalainen on oikeasti aika fiksu ja tietoinen. Ja arvostan todella sitä, että alunperin on haluttu antaa hyvä koulutus ihan jokaiselle. Sitä en halua pilkata. SITÄ EI VOI PILKATA.

Silti tämä (hyvä) koululaitos saa (fiksut) ihmiset ajattelemaan samansuuntaisesti (koska vaihtoehtoisia malleja ei ole). Näin maata on helppo hallita eikä toisinajattelijoita suvaita.  Jos tähän ei tule muutosta, niin se kostautuu innovaatioiden vähyytenä tulevaisuudessa. Näin uskallan ennustaa.

Terveydessä Suomen sija oli 17, kun taasen Sveitsi oli sijalla 2 ja Ruotsi sijalla 3.

Tämä on mielenkiintoista, koska juuri terveydenhuollosta suomalaiset ovat erityisen ylpeitä.

En ole ottanut selvää, mistä erot johtuvat, mutta oletan niiden johtuvan sairaskassapohjaisten systeemien toimivuudesta ja valinnanvapaudesta hoitojen ja lääkäreiden suhteen. Useissa maissa hoito on myös täysin maksutonta, mitä se ei Suomessa todellakaan ole. Yksityisissä hoitolaitoksissa on se etu, että niissä työntekijöiden on tsempattava, muuten potilaat suuntaavat muualle. Näin on, koska sairaskassamaissa on valinnanvapaus.

Siis tässä parannettavaa löytyy.

Elämän laadussa Suomi oli sijalla 4, talouden dynaamisuudessa 8 ja poliittisessa ympäristössä 5.

Näistä kaikista voidaan olla montaa mieltä, mutta aivan perättömiä tulokset tuskin ovat.

Usalaiset ovatkin ihmeissään sijastaan 11, kun samanaikaisesti kaikki Pohjoismaat ja Sveitsi ovat heitä edellä.

Nämä maat usalaisten mukaan välttelevät sotaa ja elävät kylmässä pimeydessä masentunutta ja tuotteliasta elämää.

Täytyykö usalaisten näin ollen oppia suvaitsemaan tylsyyttä. Näin he nyt kyselevät itseltään.

Okei. Siis eläköön tylsyys! Katson maailmaa nyt uusin silmin. Minun ei tarvitsekaan ottaa todesta kehotuksia kuten “Hanki elämä!” Tylsyys on hyvinvointia. On totta, että en kaipaa tänne maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia, tsumaneja tai öljykatastrofeja. Ufotkin saavat puolestani pysyä pois pihamaalta. Toki tuollaiset tapahtumat saisivat adrenaliinia suoniin, mutta antaa olla.

Taidanpa sittenkin hankkia sen 24/7 BB -kanavan ja tuijotella tylsänä sitä kuinka toisilla on tylsää. 24/7. Elämäähän se tämäkin on ja joidenkin mielestä jopa laadukasta.

Minulla oli oikeus siihen, koska…


Me ihmiset olemme erittäin auttavaisia ja sosiaalisia olentoja.

Me tahdomme vain hyvää toisillemme. Tietysti.

Jos joskus joku hyväntahtoinen toimenpiteemme tai sanamme aiheuttaa surua, ahdistusta tai masennusta toiselle tai jopa maineen tai kunnian lopullista menetystä hänelle, ei se haittaa. Koska TARKOITUKSEMME oli hyvä. Se nyt vaan oli hänen omaksi parhaakseen.

Usein käytettyjä oikeutuksia ovat esim.:

1. Se en ollut minä. En tiedä, mikä minuun meni.

2. Hänhän suorastaan kerjäsi sitä. Kaivoi aiheetta verta nenästään. Provosoi.

3. Ihan samoja asioita hänkin on tehnyt minulle.

4. Hän nyt vain on huonompi ihminen kuin minä.

5. Noh, hän nyt vain aina leikkii uhria.

6. Tarkoitukseni oli hyvä.

7. Minä olen rehellinen ihminen. Sanon ja teen kuten oikeaksi katson.

8. Se oli hänen huono karmansa. Hänen on täytynyt tehdä jotain ansaitakseen sen.

9. Hän tarvitsi opetuksen.

10. Se ei ollut MINUN moraalini vastaista.

11. En käsitä, miksi juuri minun pitäisi ottaa vastuu siitä.

12. Enhän minä voi sille mitään, että hän reagoi tuolla tavoin.

13. Hän on liian kriittinen.

14. Hän on liian huumorintajuton.

15. Hän on niin pihalla, ettei huomaa tai tajua mitään.

16. Hän oli jo sen luokan uhri ja valittaja, ettei yksi juttu enemmän merkkaa mitään.

17. Noh, minua vain suututti silloin.

18. Velvollisuuteni oli kertoa hänelle totuus.

Voit keksiä itse lisää, se on helppoa. Seli seli seli loputtomiin.

Me kaikki teemme tätä helpottaaksemme elämäämme. Silti uskon, että asioiden lähempi tarkastelu silloin tällöin (ei liian usein!!!) voi olla varsin valaisevaa. Ja valoahan me kaikki kaipaamme, vai mitä?

Hitot siitä


Tämä kirjoitus on peräisin ajatuksista, joiden innostajana toimi joulupukilta saamani kirja Fuck it – the ultimate spiritual way by John C. Parkin.

Sanoa Fuck it on tavallaan anarkiaa. Se on kuin näyttäisi keskisormea yhteiskunnan luutuneille “hyville” tavoille. Eikä niin olisi voinut tehdä vielä 20 vuotta sitten.

Kirjoittaja suosittelee kirjan lukemisen jälkeen välittömästi kertomaan toisille, kuinka pidin kirjasta. Näin hankin itselleni hyvää karmaa, autan toisia ja – ennen kaikkea – kirjoittajaa rakentamaan taloaan.

Kun asiat, jotka ovat olleet aiemmin merkityksellisiä, alkavat aiheuttaa meille liikaa harmia ja tuskaa, on aika sanoa Fuck it – vitut siitä – ja tehdä sen sijaan jotain miellyttävämpää.

Ongelmana on usein se, että elämämme on liian merkityksellistä, mikä on sinänsä jo kosminen vitsi. Elämällä tulee olla tarkoitus ja meidän tulee tehdä tarkoituksellisia asioita. Tulee varoa merkityksetöntä elämää. Vitsi, vitsi.

Janoatko henkisyyttä ja maailman rauhaa? Enää sinun ei tarvitse kulkea tietä, jota useimmat gurut ovat kulkeneet: tuhoa elämäsi – hitot siitä – herää. Nyt voit sanoa hitot siitä jo ennen kuin olet tuhonnut elämäsi! Kuulostaako houkuttelevalta?

– Jos olet hämmentynyt ja vihainen, se on henkistä.
– Jos olet mustasukkainen, se on henkistä.
– Jos olet nälkäinen, se on henkistä.
– Jos haluat omistaa Porschen, se on henkistä.
– Jos haluat kuristaa pomosi, se on henkistä.

Mikään ei ole ei-henkistä. On mahdotonta olla olematta henkinen.

Have a nice life!

Facebook on out!

Nokia kertoi siis suunnitelmistaan liittoutua sosiaalisen median ja mm. Facebookin kanssa. Hienoa.

Huomenta Suomen naisjuontaja esitti kuitenkin kysymyksen, että mitä jos kahden vuoden kuluttua Facebookissa ei ole enää kuin vanhoja naisia (lue mummoja).

Eikö ihmisten pelottelulla ole enää mitään rajaa?! Voiko olla pelottavampaa kuin vanhat naiset. He kävelevät kadulla, käyvät kaupassa ja avaavat joskus jopa suunsa. Nyt heitä löytyy jo Facebookistakin!

Olipa kerran aika, jolloin vanhat naiset eivät tienneet mitään internetistä. Kuka kertoi heille?!!!!

Aukko CV:ssä!

Luin viime viikolla työnantajille kohdistetusta mielipidekyselystä, jonka lopputuloksena oli, että työnantajat eivät yleisesti halua palkata henkilöä, jolla on aukko CV:ssä.

Jokainen sekunti elämästäsi tulee olla dokumentoituna ja jonkun kontrollin alaisena, muuten olet epähenkilö. Onhan se asenne tuokin. Tahmean jäykkä ja typeräkin, mielestäni, mutta kukapa mielipidettäni kysyisikään.

Pelkäävätkö työnantajat, että jos ihminen on avartanut maailmankuvaansa tekemällä välillä jotain aivan muuta, se vaarantaisi heidän auktoriteettiasemaansa ja uskottavuuttaan? Tosin, niinhän se tekeekin. Mitä enemmän ymmärrät asioita, sitä vähemmän fuulausta siedät.

MUTTA!

Jos halutaan rakentaa yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä ja haetaan hauskaa sekä luovaa ilmapiiriä, jossa fiksut suomalaiset voivat kehittää kykyjään ja lahjojaan. Ilmapiiriä, jossa työnantaja on ystävä ja yrityksen menestys sekä hyvä tulos kaikkien yhteinen kunnia-asia. Ilmapiiriä, jossa ihmiset viihtyvät työssään pitkälle eläkeikään asti, niin vähän piponlöyhennystä kaivataan ja tarvitaan, kiitos.

Jätin tässä käsittelemättä sellaiset tapaukset, joissa ihminen on ollut välillä poissa työelämästä jonkun sairauden vuoksi – he eivät tule lainkaan kysymykseen, vaan menevät suoraan mappi Ö:hön. HALOOOOO!

Minä otan vastuun!

Huolestuttaako sinua

– globaali taantuma ja pörssiromahdus
– Suomen metsäteollisuuden tila
– Suomen metalliteollisuuden tila
– vanhusten tila
– lasten ja nuorten tila
– pätkätyöläisten tila
– työttömien tila
– ylivelkaantuneiden tila
– planeetan ilmaston tila
– jne. jne. jne. jne.

Ei enää huolta. Minä otan vastuun!

Ai että olenko hullu? En toki. Sovellan vain liiketaloudessa ja yhteiskunnassa yleisesti käytössä olevia oppeja ja normeja. Joku sanoo vain ottavansa vastuun ja asia on sillä selvä.

Pelastaako se yrityksen tai kaupungin? Antaako se työttömälle työpaikan, vanhukselle avun, lapselle tai nuorelle tulevaisuuden? Eipä tietenkään.

Vastuu on vain sana. Se on vain sana, jonka voit katsoa sanakirjasta.

Mitä ovat ihmisoikeudet?

Jokaisella ihmisellä on oikeuksia – yksinkertaisesti siitä syystä, että he ovat ihmisiä. Ne ovat “oikeuksia” koska ne ovat asioita, joita sinun sallitaan olla, tehdä tai omistaa. Nämä oikeudet ovat olemassa sinun suojelemiseksi niiltä ihmisiltä, jotka saattaisivat vahingoittaa tai satuttaa sinua. Ne ovat myös auttaakseen meitä tulemaan toimeen toistemme kanssa ja elämään rauhassa.

On olemassa 30 perusihmisoikeutta, joista muistutan tässä. Youth for Human Rights International -järjestö on kampanjoinut ympäri maapalloa opettaen nuorisolle heidän ihmisoikeuksiaan ja auttaen heitä siten tulemaan arvokkaiksi tasapainon ja rauhan puolestapuhujiksi.

1. Olemme kaikki vapaita ja tasa-arvoisia.
Me kaikki synnymme vapaina. Meillä kaikilla on omat ajatukset ja ideat. Meitä kaikkia tulisi kohdella samalla tavalla.

2. Älä syrji.
Nämä oikeudet kuuluvat kaikille, olivatpa erilaisuutemme mitä tahansa.

3. Oikeus elämään.
Meillä kaikilla on oikeus elämään ja elää vapaana ja turvassa.

4. Orjuus – mennyt ja nykyinen
Kellään ei ole oikeutta tehdä meistä orjia. Emme voi tehdä kenestäkään orjia.

5. Kidutus
Kellään ei ole oikeutta satuttaa tai kiduttaa meitä.

6. Meillä kaikilla on sama oikeus käyttää lakia.
Olen ihminen kuten sinäkin.

7. Laki suojelee meitä kaikkia.
Laki on kaikille sama. Sen täytyy kohdella meitä oikeudenmukaisesti.

8. Oikeudenmukaisuus lain edessa.
Me kaikki voimme pyytää lakia auttamaan meitä, kun tulemme kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti.

9. Epäoikeudenmukainen pidätys.
Kenelläkään ei ole oikeutta laittaa meitä vankilaan ilman hyvää syytä tai pitää siellä tai lähettää pois omasta maastamme.

10. Oikeus oikeudenkäyntiin.
Jos joudumme oikeuteen, sen tulee olla julkinen. Ei pidä antaa kenenkään sanoa ihmisille, jotka tuomitsevat, mitä heidän pitäisi tehdä.

11. Syytön, kunnes todistettu syylliseksi.
Ketään ei pitäisi syyttää jonkun asian tekemisestä ennen kuin se on todistettu. Kun ihmiset sanovat, että teimme pahan asian, meillä on oikeus osoittaa, ettei se ole totta.

12. Oikeus yksityisyyteen.
Kenenkään ei pitäisi yrittää vahingoittaa hyvää nimeämme. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla kotiimme, avata kirjeitämme tai häiritä meitä tai perhettämme ilman hyvää syytä.

13. Oikeus liikkua
Meillä kaikilla on oikeus mennä minne haluamme omassa maassamme ja matkustella mielemme mukaan.

14. Oikeus turvapaikkaan
Jos pelkäämme, että meitä kohdellaan huonosti omassa maassamme, meillä kaikilla on oikeus paeta toiseen maahan turvaan.

15. Oikeus kansalaisuuteen
Meillä kaikilla on oikeus kuulua maahan.

16. Avioliitto ja perhe
Jokaisella täysi-ikäisellä on oikeus halutessaan mennä naimisiin ja perustaa perhe. Miehellä ja naisella on samat oikeudet naimisissa ollessaan ja erotessaan.

17. Omat tavarat
Kaikilla on oikeus omistaa omia tavaroita ja jakaa ne. Kenenkään ei pidä ilman hyvää syytä ottaa meiltä tavaroitamme pois.

18. Ajatuksen vapaus.
Meillä kaikilla on oikeus uskoa siihen, mihin haluamme uskoa, oikeus uskontoon tai halutessamme vaihtaa sitä.

19. Oikeus sananvapauteen.
Meillä kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, ajatella mitä haluamme, sanoa mitä ajattelemme ja jakaa mielipiteemme toisten kanssa.

20. Tapaa missä haluat.
Meillä kaikilla on oikeus tavata ystäviämme ja työskennellä rauhanomaisesti yhdessä puolustaaksemme oikeuksiamme. Kukaan ei saa pakottaa meitä liittymään ryhmään, jos emme niin halua.

21. Oikeus demokratiaan.
Meillä kaikilla on oikeus osallistua maamme hallitukseen. Jokaisen täysi-ikäisen pitäisi sallia valita omat johtajansa.

22. Oikeus sosiaaliturvaan.
Meillä kaikilla on oikeus edulliseen asuntoon, lääkkeisiin, koulutukseen, lastenhoitoon, tarpeelliseen määrään rahaa elämiseen ja lääkärin apuun ollessamme sairaita tai vanhoja.

23. Työntekijän oikeudet.
Jokaisella täysi-ikäisellä on oikeus tehdä työtä, saada työstään kohtuullista palkkaa ja liittyä ammattiliittoon.

24. Oikeus leikkiä.
Meillä kaikilla on oikeus levätä työstä ja rentoutua.

25. Sänky ja hieman ruokaa
Meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään. Äideillä ja lapsilla, vanhoilla ihmisillä, työttömillä ja vammaisilla, kaikilla on oikeus tulla huolletuiksi.

26. Oikeus koulutukseen.
Koulutus on oikeus. Peruskoulun tulee olla ilmainen. Meidän tulee oppia Yhdistyneistä Kansakunnista ja kuinka tulla toimeen toisten kanssa. Vanhempamme voivat valita, mitä opimme.

27. Kulttuuri ja tekijänoikeus.
Tekijänoikeus on erityinen laki, joka suojelee yksilön omia taiteellisia luomuksia ja kirjoituksia; muut eivät voit tehdä kopioita ilman lupaa. Meillä kaikilla on oikeus oman tapaiseemme elämään ja oikeus nauttia hyvistä asioista, joita taide, tiede ja oppiminen tuovat mukanaan.

28. Vapaus ja oikeudenmukainen maailma.
Täytyy olla kunnollinen järjestys, että voimme kaikki nauttia oikeuksista ja vapauksista maassamme ja maailmassa.

29. Velvollisuutemme.
Meillä on velvollisuus toisia ihmisiä kohtaan, ja meidän tulisi suojella heidän oikeuksiaan ja vapauksiaan.

30. KUKAAN EI VOI OTTAA MEILTÄ POIS NÄITÄ OIKEUKSIA JA VAPAUKSIA.

“Väkivallasta kieltäytyminen on valtavin ihmiskunnan käytössä oleva voima. Se on mahtavampi kuin mahtavin tuhoase, jonka ihmisen nerokkuus on keksinyt.”
Mohandas K. Ghandi

“Vääryys missä tahansa on uhka oikeudelle kaikkialla.”
Martin Luther King Jr.

“Paheksun sanomistasi, mutta tulen puolustamaan kuolemaan saakka oikeuttasi sanoa se.” Francois Marie De Voltaire

“Myötätunto ei ole uskonnollinen asia, se on inhimillinen asia. Se ei ole ylellisyyttä, se on välttämätöntä omalle rauhallemme ja mielemme tasapainoisuudelle. Se on välttämätöntä ihmisen elossapysymiselle.” Dalai Lama

Minäkö joku vitun maahanmuuttaja?


Jokaisella on maahanmuuttajista jokin mielipide.

Yleensä ihmisellä on kaiketi joku henkilökohtainen syy siirtymisessään maasta toiseen. Eräs syy taatusti on toive paremmasta elämän laadusta joko nyt heti tai sitten tulevaisuudessa. En käsitä, mitä pahaa tai väärää siinä on.

Itse olin maahanmuuttaja jo syntymässä. Olinhan evakkojen lapsi. 19-vuotiaana muutin Sveitsiin parantaakseni kielitaitoani ja nähdäkseni maailmaa. Tarkoitus oli viettää muutama vuosi siellä ja palata kotimaahan jatkamaan opiskelua. Toisin kävi.

Raha ei todellakaan ollut motiivini, vaikka ansaitsinkin paremmin kuin ensimmäisessä työpaikassani Helsingin Lauttasaaressa. Siksi olikin kummallista, kun työtoveri, ostettuani uuden puseron, huomautti ystävällisesti: “Eikö olekin hienoa? Tuota et olisi voinutkaan tehdä kotona!” Häh?

Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja sainkin täysin väärän käsityksen heistä. Ns. sivistyneissä maissa, joihin Suomi ei mielestäni valitettavasti kuulu, kohdellaan ulkomaalaisia ystävällisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että heistä pidettäisiin. Tiimissäni oli sveitsiläinen dipl.insinööri ja kaksi maahanmuuttajaa: hollantilainen ja tsekkiläinen insinööri. Viimeksi mainittu oli paennut elokuun 1968 miehitystä ja jättänyt perheensä Prahaan. Ja sitten olin minä, sihteeri Suomesta.

Johtajani ei missään tapauksessa ollut rasisti. Silti hän avoimesti sanoi, että jos häneltä ja muilta sveitsiläisiltä kysyttäisiin, he ottaisivat suosiolla alemman elintason ja vähemmän maahanmuuttajia. Noh, elintaso taisi loppupeleissä painaa enemmän vaa’assa ja se, ettei tarvinnut niitä “paskaduuneja” itse tehdä. Mene ja tiedä.

Oli kylmän sodan aika ja sain suomalaisena erikoisen ystävällisen kohtelun. Vasta vuosia myöhemmin, kun aloin haikailla takaisin kotimaahani, minuun suhtauduttiin suorastaan vihamielisesti. Silloin ymmärsin, että minua oli pidetty poliittisesti valveutuneena henkilönä, joka oli valinnut tietoisesti heidät ystävikseen. He joutuivat pahasti pettymään. Olinkin ihan tavallinen tyhmä blondi, joka halusi vain elää.

Yleisesti kävi aina niin, että ystävät olivat muita ulkomaalaisia. Siihen eivät maahanmuuttajat tietoisesti pyri, vaan asiat vain menevät omalla painollaan niin.

Heidän kanssaan on enemmän yhteistä ja ehkä kotoaan lähteneet ovat hieman “samaa maata”. En tiedä.

Jokatapauksessa huolia riitti heillä, jotka olivat joutuneet jättämään kotimaansa mielipiteidensä vuoksi. Ei kansalaisuutta, ei perhettä, ei mitään. Tuntemani henkilöt olivat korkeasti koulutettuja ja mielenkiintoisia ihmisiä, mm. Kroatiasta ja Kiinasta. He avasivat maailmankuvaani paljon.

Sitten olivat nämä tummaihoiset.

Käydessäni työssä Saksassa, lapsiani hoiti jonkin aikaa suomalainen tyttö. Hän alkoi seurustella kenialaisen lääketieteen opiskelijan kanssa. Poika puhui sujuvasti englantia ja saksaa, oli äärimmäisen miellyttävä ja komeakin. Tytön palattua kotiin, tämä nuori mies halusi pitää vielä yhteyttä minuun. Hän sanoi, että “olin ainoa hänen tapaamistaan ihmisistä, joka oli kohdellut häntä “tavallisesti”, kuin ihmistä”. Olin vielä nuori itsekin ja tuo kuulosti kummalliselta, jopa pelottavalta. Myöhemmin opin kyllä ymmärtämään, mitä hän tarkoitti. Valitettavasti.

Viranomaiset ovat luku sinänsä maahanmuuttajan elämässä.

Vaikka paperisi olisivat kunnossa ja vaikka et olisi koskaan aiheuttanut vaikeuksia ympäristöllesi, vaan tehnyt kiltisti alipalkatun työsi ja maksanut verosi ja vuokrasi, olet silti aina ongelma viranomaisille ja sinua myös kohdellaan sen mukaisesti. Varmuuden vuoksi.

Toisaalta se on täysin ymmärrettävää, mutta on todella väsyttävää jatkuvasti todistella ettei ole rikollinen. Lopulta sitä väsyy siihen niin, että päätyy ajattelemaan: IHAN SAMA. Mutta samalla kadottaa mielenkiintonsa kanssaihmisiin ja vääjäämättä erakoituu. Ja sitten joutuukin jo ihmettelyn kohteeksi ja silmätikuksi, että onpa outo tyyppi. Vastaan: So what? IHAN SAMA.

Jos kuvittelit, että koti-ikäväsi paranee palaamalla vuosien jälkeen kotimaahan, olet TÄYSIN väärässä.

Aivan oikein. Se, joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään. Siksikö näkö vasemmassa silmässäni on heikentynyt?

Sinä et ole se sama ihminen, joka lähti eikä ole kotimaasikaan. Kulttuurisokki on pahempi kuin jos muuttaisit uuteen maahan. Odotuksesi eivät täyty, etkä itse ole sellainen kuin ihmiset kotimaassasi odottavat sinun olevan. Ennakkoluulot ovat valtavat puolin ja toisin. En suosittele kenellekään. Teoriassa uusi alku on kuitenkin aina mahdollinen.

Mutta mutta

On yksi tärkeä asia, jonka maahanmuuttaja oppii: TO GO WITH THE FLOW.

Onko minulla sitten ratkaisu tähän kaikkeen? No ei ole. Onko sinulla?

Minäkö joku vitun feministi?

Jos kysyt minulta, olenko feministi, niin vastaan sinulle: kyllä. Minä olen feministi. Mitä se sitten tarkoittaa?

1800-luvulla feministit olivat varakkaita ja usein aatelisia naisia, jotka olivat kyllästyneet miehen varjossa elämiseen. He halusivat päättää itse elämästään ja jopa ajatuksistaan. Tasa-arvosta tai samapalkkaisuudesta ei silloin vielä ollut puhettakaan.

Nykyään on olemassa liuta nimityksiä erilaisille feministeille.

Separatistiset feministit haluavat elää täysin ilman miehiä ja olla tekemisissä vain saman sukupuolen kanssa. USAssa on tietääkseni kaupunginosia, joihin on miehiltä pääsy kielletty. Ei, en ole separatistinen feministi.

Radikaalifeministejä on myös montaa alalajia.

Radikaali-liberaalifeministi ei näe heteroseksuaalisuutta uhkana eikä niin naista alistavana kuin muut. He eivät näe myöskään suurta eroa naisen ja miehen seksuaalisuuden välillä. Kyllä, saatan olla radikaali-liberaalifeministi.

Ekofeministi taasen kannattaa periaatteita, jotka painottavat ihmisen kokonaisuusvaltaisuutta ja luomakunnan kaikkien olioiden keskinäistä riippuvaisuutta toisistaan sekä vastavuoroisuuden merkitystä, tasa-arvoa ja dynaamisen prosessin merkitystä osana maailmanparannuksen evoluutiota.

Kyllä, minä olen ekofeministi. Ehdottomasti.

Tulta munille -Anne Moilasen feministitestissä en saanut koskaan täysiä pisteitä.

Prostituutio on niin syvään yhteiskunnan perustaan ja ihmisten yleiseen syrjintään ja epäoikeudenmukaisuuteen pureutuva ongelma, ettei sitä pelkillä laeilla ja kielloilla ratkaista.

Parempaa maailmaa ei myöskään välttämättä rakenneta siten, että äänestetään kaikissa tilanteissa ehdottomasti naista.

Valitettavasti julkisella sektorilla työskentelevillä naisilla on usein kummallinen käsitys siitä, mistä se raha oikein heidän palkkatilillensä tulee. Ja he kehtaavat olla myös ylpeitä tietämättömyydestään. Noh, muuten Moilaska on ihan ok.

Ja kyllä, olen feministi. So what?