Tag: ihminen

Kaikki maailman kusitolpat …

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Kaikki maailman kusitolpat liittykää yhteen!

Nuorena en tiennyt mitä rasismi on. Olin kuullut paljon tarinoita ihmisten julmuudesta, mutta henkilökohtaisia kokemuksia ei ollut. Olin ulospäin suuntautunut elämästä kiinnostunut nuori ihminen. Luulen, että suurin osa ihmisistä alussa on.

Vähitellen työelämässä ilmeni, että erikoisesti vakituisessa työsuhteessa vakavaraisessa yrityksessä työskentelevät elämäänsä pitkästyneet ihmiset kohdistivat turhaantumisen tunteensa kaikenlaisiin valtataisteluihin. Aina oli meneillään vähintään yhden työtoverin (tai johtajan) ulossavustaminen. Se kuului kulttuuriin, se oli sitä kuuluisaa yhteisöllisyyttä ja sitä oli aika vastenmielistä katsella sivusta.

Minä en ollut koskaan koulu- tai työpaikkakiusattu, enkä itse kiusannut ketään. Silti näin jälkikäteen kummastuttaa alhainen tietoisuustasoni, sillä minulle ei tullut mieleenkään lähteä puolustamaan kiusattua. Miksi ei? Todella alhaista. Olin oikeasti tyhmä, vaikka älykkyystesteistä sainkin hyviä tuloksia. Mielessäni kyllä ihmettelin, että mikä helvetti näitä ihmisiä vaivaa.

Sitten näin dokumentin Alaskan susista. Olen aina rakastanut susia, en tiedä miksi. Sudet olivat valkoisia ja yksi musta susi oli syntynyt laumaan. Juttu eteni tyypillisenä musta lammas -tarinana. Mustan suden syrjintä ja vaino oli kamalaa katsottavaa. Lopulta se lähti laumasta ja siitä tuli ns. yksinäinen susi. Sen liikkeitä seurattiin ja jonkun ajan kuluttua se löysi kumppanin. Sitten se perusti oman lauman ja sen pituinen se. Onnellinen loppu.

Jotenkin tuo dokumentti teki minuun syvän vaikutuksen, enkä ole koskaan unohtanut sitä. Koska minulle se oli tarina ihmisistä.

Elämä on tuonut eteeni satoja tuollaisia tarinoita ja jotenkin näyttää siltä, että tuo erilaisuuden syrjintä on koodattu niin eläimiin kuin ihmisiinkin.

Surullista, että moderni ihminen ei pysty parempaan.

Aina on jonkun ihmisen uhrauduttava kusitolpaksi, jolta kaikki ihmisoikeudet evätään. Yhteinen inho ja viha yhdistää ja näin tehdään ihmiset onnellisiksi ja puhaltamaan yhteen hiileen.

Kuinka äärettömän alkukantaista Luomakunnan Kruunulta. Etkö jumankauta pysty parempaan??!!!

On kaksi tilannetta, joissa ihmiset kuitenkin pystyvät parempaan: suuressa hädässä ja silloin kun he ovat löytäneet jotain oikeasti kiinnostavaa.

Ratkaisu on siis tehdä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa.

We are ready for any unforeseen event that may or may not occur.

Herätä guru itsessäsi!

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Katsoin tässä uuden hienon dokumenttielokuvan I am not your guru, 2016, aiheena amerikkalainen elämäntapakouluttaja ja ammattimotivoija Anthony Robbins, s. 1960 Kaliforniassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Tony_Robbins

Kuvaajat olivat päässeet seuraamaan maksullista monipäiväistä seminaaritapahtumaa.

Jokainen oli tullut paikalle muuttaakseen elämänsä paremmaksi HETKESSÄ. Tämä saatiin aikaiseksi panemalla itsensä peliin enemmän kuin täysillä, valtavalla yhteisenergialla, joukkovoimalla, rehellisyydellä ja tekemällä OIKEITA kysymyksiä.

Tony Robbins on käsittämättömän hyvä motivoija. Ihmisten rehellisyys oli todella koskettavaa ja joukon voima ilmiömäistä. Nämä ihmiset eivät tulleet etsimään rauhaa vaan INTOHIMOA. Samaa joukkovoimaa löytyy myös uskovaisten herätyskokouksissa tai rock/popkonserteissa. Suuri energialataus tekee mahdolliseksi sen, että “ihmeitä” voi oikeasti tapahtua.

Tosin, historiassa on pelottavia esimerkkejä joukkovoiman ja -energian pelottavammasta puolesta. Ja tätä pelottavaa energiaa on huolettavan paljon juuri tällä hetkellä planeetalla. Ihmisten tulisi ymmärtää se vaara. Mutta Happoradion sanoin: Ei historia meitä opeta …

Minä kiinnostuin tästä herrasta vuonna 2000, kun sain lahjaksi hänen bestsellerkirjansa Awaken the Giant within. Kirja teki minuun uskomattoman vaikutuksen ja vaikka kirjassa oli 538 sivua, tein kiltisti kaikki sen harjoitukset.

Sain suurta apua kirjasta. Ehkä pitäisi käydä se läpi toistamiseen. Nyt.

Tärkein Tonyn opetus on mielestäni: Tee parempia kysymyksiä!

Se, joka kysyy kysymyksiä, ei voi välttyä vastauksilta.

Mutta uskallatko kohdata ne rehelliset vastaukset? Siihen tarvitaan paljon energiaa ja sen energisen tilan alkuun voit päästä vaikka pomppimalla tasajalkaa paikallasi kädet ilmassa.

Kun katselin Tony’a vuonna 2016, ajattelin sitä, että vuonna 2000 saamani kirja oli jo silloin vanha kirja (vuodelta 1991). Ja että hän oli tehnyt tuota työtä kaikki nämä vuodet ja still going strong. Kuinka monta elämää voi yksi ihminen pelastaa?

Lähdenkin tässä tekemään parempia kysymyksiä ja ne ovat luultavasti erilaisia kuin vuonna 2000 tekemäni.

Thanks Tony, again!

Kiitos elämä!

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Vallanhimoiset ihmiset saavat kiksejä peleistään, jotka vahingoittavat tavallisen ihmisen elämää. Näin on aina ollut. Mutta voidaanko heitä syyttää siitä?

Syklit toistavat itseään kuin vuodenajat toisiaan. Olemmeko kaikki vain robotteja, jotka toistavat meihin istutettuja ohjelmia vähän niin kuin nämä jumalaisen kauniit kasvit, joita olen käynyt ihailemassa kesäkuussa 2016.

Suvaitsemattomat kyläläiset?

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Käväisin tässä Maailma kylässä -festivaalilla stadissa, koska kannatan ehdottomasti  seuraavia kehityksen tavoitteita:

  1. Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
  2. Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
  3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
  4. Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
  5. Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia.
  6. Varmistaa puhtaan veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
  7. Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
  8. Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, tuottavaa työllisyyttä ja säällisiä työpaikkoja.
  9. Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
  10. Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
  11. Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
  12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
  13. Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
  14. Suojella meriä ja merten tarjoamia luonnonvaroja sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
  15. Suojella ja palauttaa ennalleen maaekosysteemejä ja pysäyttää maaperän köyhtyminen.
  16. Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia, taata kaikille oikeuspalvelut jne.
  17. Vahvistaa kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.

Tykkäsin kovasti esim. näistä tyypeistä:
http://www.globalmusic.fi/fi/es-ow-and-ridial-band

Mutta silti.

Kiertelin ständeillä ristiriitaisin tuntein. Ja luulenpa, etten ollut ainut. Joskus tuntuu siltä, että länsieurooppalaiset, jotka ovat saaneet aikaan niin paljon kärsimystä kehitysmaissa, haluavat auttaa juuri sen verran, että pääsevät riistämään heitä vielä vähän enemmän.

Ihminen on vaan sellainen otus.

Koko elämäni ajan olen yrittänyt ottaa asioista selvää ja ymmärtää, miksi ihminen on niin ristiriitainen olio. En ole löytänyt vastausta, enkä ole huomannut muidenkaan löytäneen uskottavia vastauksia kysymykseen. Ihmisen kehitystaso ei vain riitä siihen.

Mutta hei!

Kevät tuli!

Tervetuloa kesä! Jälleen kerran.

He ovat nyt täällä

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

ja lisää on tulossa.

Nämä muukalaiset eivät ole pieniä ja vihreitä. Ihan tavallisia ihmisiä hädässä he ovat. Halu elossapysymiseen ei ole rikos. Se on inhimillistä ja tervettä. Siksi meiltä kaikilta kysytäänkin, kuinka voisimme auttaa näitä ihmisiä parhaiten. Eräs maahanmuuttaja vastasi tähän kysymykseen, että yrittäkää muistaa, että me olemme IHMISIÄ.

Se on ERITTÄIN hyvä neuvo.

Viranomaisilla on elinikäiset työpaikat ja sitä kautta varmat ja taatut edut sekä pankkilainat. He eivät voi tietää, miltä tuntuu elää jatkuvassa pelossa ja elämän epävarmuudessa.

He yrittävät varmasti parhaansa, mutta SATAPROSENTTISEN oikeudenmukaisia päätöksiä on heiltä turhaa odottaa. Rapatessa tulee roiskumaan ja jokainen virheellinen päätös tuhoaa sen yksittäisen ihmisen elämän. Ja positiivisen päätöksen saajankin elämä saattaa muodostua aivan erilaiseksi kuin hän oli haaveillut. Suomalaiset ovat sisukas kansa.

Nämä ihmiset eivät ole ainakaan naiiveja kuten liian monet hyvinvointivaltioiden kasvatit. He tietävät kokemuksesta, että ihminen ei tee julmia tekoja vahingossa ja että jotkut jopa nauttivat väkivallasta.

Siis toivokaamme viranomaisille voimia vaikeassa tehtävässään, jotteivät ennakkoluulot alkaisi toteuttaa itse itseään ja että uusille suomalaisille avautuisi hyvä ja turvallinen elämä Suomessa. Silti unohtamatta kantasuomalaisten ihmis- ja perusoikeuksia.

Amen.

Hyödyllinen idiootti

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Eduskuntavaalit ovat ovella ja epätietoisuus nousee tajuntaani: kuinka välttyä olemasta hyödyllinen idiootti? Ja jos en onnistu tässäkään, onko sillä mitään väliä, koska näitähän riittää (siis idiootteja).

Kaunis ajatus on, että etsin yksittäisen ihmisen, johon voin luottaa ja äänestän häntä. Mutta vain hyödyllinen idiootti toimii näin. Sillä tämä mielestäni fiksu ihminen on valinnut itselleen puolueen, jota edustaa, eikä hän näin ollen voi tehdä aivan mitä haluaa.

Tämä systeemi on sekä kirous että siunaus. Se suojelee meitä siltä, että jokainen sekopää saa tahtonsa läpi, ei ainakaan heti, mutta se suojelee meitä myös viisailta päätöksiltä.

Tämänhän me kaikki tiedämme, eikä minulla ole tässäkään asiassa vaihtoehtoista ehdotusta. Uskon kuitenkin ihmisten viisastumiseen ajan myötä, jolleivat he ehdi siihen mennessä tuhota planeettaamme. Tai sitten robotit ehtivät ottaa vallan ja eliminoida meidät vähä-älyisinä idiootteina.

Monet älyköt ajattelevat: vedenpaisumus minun jälkeeni. Minulla on vain yksi elämä ja otan siitä irti kaiken, minkä saan.

Muistan kuinka Tsernobyl räjähti ja Espoossa satoi vettä. Me naiset katselimme ulos ikkunasta ja mietimme, uskaltaako tässä lähteä kotiinsa vesisateessa. Silloin eräs insinööri tuli luoksemme ja sanoi, että turhaan me huolehdimme päästöistä. Kyllä tämä maailma meidän elämän ajan kestää ja sen jälkeen – mitä väliä? Niinpä. Ja onhan se kestänyt.

Minun kaltaisillani ihmisillä, jotka uskovat elämän jatkumiseen ja mahdolliseen jälleensyntymiseen samalla planeetalla, on hyvin itsekäskin halu säilyttää maailma mahdollisimman puhtaana lastenlapsillemme. Saatammehan itsekin olla vielä joskus tulevaisuudessa lapsi. Maailmanparannusta harrastaa siis erittäin itsekäs ihminen. Eläköön itsekkyys!

Kuka hullu haluaa poliitikoksi, kysyivät toimittajat kirjassaan. Se on hyvä kysymys. Se voi tulla monelle yllätyksenä, mutta poliitikot ovat ihmisiä. Luulen, että monet heistä lähtevät alussa mukaan vilpittömin mielin ja täynnä halua vaikuttaa positiivisella tavalla ihmisten elämään. Vihaa fanittava maailma haluaa kuitenkin päitä vadille ja jatkuvat hyökkäykset tekevät heistä “paksunahkaisia tefloneita”, jotka ovat lopulta valmiita tekemään kovia ja julmia päätöksiä, koska he ovat menettäneet rakkauden ihmiseen.

Tutkiva journalismi on tärkeää, mutta joidenkin toimittajien raivoisa hyökkäys kaikkea liikkuvaa kohtaan ei ole edes hauskaa, se on todella vastenmielistä.

Jos haluamme, että poliitikot tekevät viisaita päätöksiä, on hyvä miettiä, tekeekö ihminen niitä hyökkäysten ja kaaoksen keskellä.

Kannatan asiallista KESKUSTELUA.

Ristiriitaisuus on pelin nimi

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Maailma on ristiriitainen paikka.

Mitään “hyvää” et voi tehdä ilman, etteikö siitä aiheutuisi jotain haittaa tai surua jollekulle toiselle ja vice versa.

Me kaikki olemme sitä mieltä, ettei lasten tulisi valmistaa vaatteitamme huonoissa olosuhteissa 50 euron kuukausipalkalla (tai vähemmälläkin).

Silti ostamme edullisia vaatteita, elintarvikkeita ja elektroniikkaa. Nokian puhelimetkin olivat ylikalliita niin kauan kuin komponentit tuotiin Euroopasta. Kaikki muuttui kun tuonti vaihtui Aasiaan. Ja pienet hyväksikäytetyt ihmiset ovat iloisia, koska saavat olla elossa.

Kautta aikojen rikkaudet on kerätty hyväkuntoisten turvattomien ihmisten avulla. Pysyäkseen elossa ihminen on valmis miltei mihin tahansa. Sellaisia me olemme.
Siksi onkin kätevää pitää osa ihmiskunnasta hädässä, auttaa heitä vähän ja vastaanottaa vastalahjana heidän ikuisen kiitollisuutensa.

Tämän ymmärsin jo nuorena ja kokemus on kristallisoinut tietoni.

Saksassa asuessani minulla oli neljä kummilasta Pakistanissa. Kampanja oli presidentin suojelema ja kaikki toimi hyvin. Oli ihanaa saada itsetehtyjä lahjoja ja piirustuksia. Oli mukavaa olla hyvä ihminen.
Myöhemmin minusta tuli köyhä yksinhuoltaja, eikä minulla ollut enää varaa maksaa heidän avustuksestaan. En tiedä, miten he menestyivät elämässään. Koulutetuilla tytöillä Pakistanissa ei varmasti ole helppoa. Toivottavasti heidän voimansa riittivät.
Tätä monet kummit eivät tule ajatelleeksi. Autetuksi tuleminen ei ole pelkkä lottovoitto. Sinusta tulee erikoinen silmätikku, etkä ole itse osaasi valinnut. Tosin, niinhän meille muillekin käytännössä tapahtuu.

Tasa-arvoa ei ole koskaan ollut, eikä sitä nykyisellä yhteiskuntarakenteella tulla koskaan saavuttamaankaan. Tasa-arvon puute ilmenee vihana ja syrjintänä.
Bonnierin journalistipalkinnon voittanut Ylen viha-projekti Me tiedämme missä asut on internetsivusto, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kohtaamastaan uhkailusta ja vihapuheesta. Se oli erittäin taidokkaasti ja rohkeasti toteutettu sivusto, joka oli palkintonsa ansainnut.

Ongelma on vain siinä, että taviksen on turha mennä itkemään poliisille, että häntä vainotaan ja vihataan. Poliisilla on muutakin tekemistä, kuin suojella matti ja maija meikäläisen olematonta kunniaa. Laki ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Se tulee monelle yllätyksenä.

Tappouhkauksia ei tarvitse sietää, mutta tietynlainen kritiikin sieto kuuluu demokratiaan.

Katsoin ja kuuntelin Obaman puheen Brysselissä. Hän puhui mm. siitä, kuinka läntiseen kulttuuriin kuuluu ei vain kritiikin sietokyky vaan myös se, että erilaiset mielipiteet ovat jopa tervetulleita, koska ne pitävät yhteiskunnan vireänä ja elossa. Erilaisuus on se juttu.

http://yle.fi/uutiset/me_tiedamme_missa_asut/6590408

Muista elää unelmaasi … virheestä virheeseen …

Huumoria reunalta

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Maailmassa on paljon tukahdutettua hämmennystä, ärtymystä ja vihaa.

Kun akku hiljalleen täyttyy kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta ja toisten (Huom. TOISTEN) tyhmyydestä jne., se alkaa purkautua. Ja silloin ei ole terveellistä olla lähellä.

Siksi on huumori.

Oscar Wilde sanoi: If you want to tell people the truth, make them laugh, otherwise they’ll kill you.

Siis: Jos haluat kertoa ihmisille totuuden, saa heidät nauramaan, muuten he tappavat sinut.

Ja tuo on niiiiiin totta.

Huumorista onkin tehty suojamuuri, jonka turvin voi tehdä (miltei) mitä tahansa, myös vahingoittaakseen toista, ilman minkäänlaista vastuuta seurauksista.

Huumori yhdistää.

Huumorissa ihmiset saavat luvan vihata yhdessä. Ja mitä enemmän he joutuvat teeskentelemään tosielämässään, sen puhdistavampaa heille huumori on.

Huumorin kohteelle tilanne on jo ongelmallisempi. Yksi toimiva tapa selviytyä elämästään nykyaikana on ryhtyä stand up koomikoksi.

Jos olet esim. lihava nainen etkä suostu laihduttamaan itseäsi keskitysleirikuntoon, tiedät ettei kukaan tule palkkaamaan sinua mihinkään. Sinulla on kuitenkin kaksi mahdollisuutta: 1. voit opiskella jonkun alan pää sauhuten kunnes olet yksi maailman parhaista tai 2. voit ryhtyä koomikoksi.

Lihava nainen, joka häpäisee itsensä julkisesti! Se on huumoria parhaimmillaan. Sillä ei ehkä rikastu, mutta pitää erossa sossun luukulta.

Toinen esimerkki on tummaihoinen mies, joka ei halua kulkea Michael Jacksonin viitoittamaa tietä. Hänellä on samat mahdollisuudet kuin lihavalla naisella: Teet työtä niin, että kuulut maailman parhaimmistoon tai ryhdyt itse pilkkaamaan itseäsi. Tosin tummaihoisella miehellä on vielä muutama kortti hihassa: tanssi, urheilu ja rap.

Kolmas esimerkki voisi olla suomenruotsalainen, joka ei ihmisten olettamuksista poiketen kuulu mihinkään suomenruotsalaisten hyvä veli -verkostoon. Hän on tottunut väistelemään ihmisiä tappouhkausten ja turpiinvetämisen pelossa. Kun hän alkaa käsittelemään ongelmiaan huumorin avulla, on menestys taattu. Sillä voi vaikka rikastua ja perustaa OMAN hyvä veli -verkoston. Niin paljon tukahdutettua vihaa Suomesta löytyy.

Ihminen on älykäs olento. Älykkyystesteissä on yleensä osio, jossa on tiedettävä kuka tai mikä ei kuulu joukkoon. Sekunnin murto-osassa älykäs ihminen skannaa porukan ja huomaa hänet, joka on erilainen.

Viidakossa ollessaan hän olisi mennyt heti ja poistanut tuon kummajaisen näköalaa häiritsemästä. Nyt kaupunkiviidakossa hän käyttää “sivistyneempiä” tapoja, jotka tuovat saman lopputuloksen.

Ihminen on ihminen. Viidakko on viidakko. Suomi on Suomi. Onneksi on olemassa huumori.

Jokainen päivä on uusi eilinen.

Tämä on tosikon kirjoitus ilman huumorin häivääkään.

Onkohan roboteilla helpompaa?

 
 

Hyvä ihminen

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Hyvä ihminen tekee hyvää.

Koska hyvä ihminen on myös PAREMPI ihminen, hän osallistuu (tietysti) hyväntekeväisyyteen. Hän ei välitä siitä, että autettava saattaa tuntea alemmuutta ja alkaakin lopulta vihata auttajaansa. Ei.

Usein auttaja on ollut ensin tarkoituksellisesti edesauttamassa autettavan ahdinkoon joutumista ja näin apu onkin vain taitavasti peiteltyä vallankäyttöä. Minä auttaja, sinä autettava. Vallanjako on selvä.

Mielenkiintoista on, että esim. Suomessa työttömältä on kielletty osallistuminen jopa hyväntekeväisyyteen. Sillä välin, kun auttajat tekevät tosi paljon hyvää paremman taivaspaikan tai seuraavan elämän toivossa tai peräti päästäkseen lööppeihin ja televisioon, työttömän on toki tiedettävä paikkansa, joku roti sentään.

Autettava, oletko jo riittävän kyykyssä? Muista, että jos nouset kyykystä usein ja tahdikkaasti, muodostuu siitä terveyttä edistävä liikuntamuoto. Liikuntahan on terveellistä, tosin työttömän matkustuskielto taitaa olla edelleen voimassa. Joku roti siis liikkumisessakin.

Niinpä.

Miten sitten tullaan hyväksi ihmiseksi ja hyväntekijäksi? Rahalla tietysti! Aika ironista, koska perinteisesti kristinuskossa hyvien ihmisten tuli halveksia kaikkea rahaan liittyvää. Kirkko itse ei sitä tosin tehnyt, eivätkä jumalan valitsemat kuninkaat ja ruhtinaat.

Minä rakastan rahaa, jota minulla ei kuitenkaan ole. Rakastan kaikkea turhaa estetiikkaa, mitä rahalla saa. Minulle taseet ja tuloslaskelmat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, rakastan myös niitä. Ymmärrän hyvin erään kuuluisan muotigurun vaimon toteamusta, jonka mukaan hän itkee mieluummin limusiinin takapenkillä kuin polkupyörän selässä (pyöräily on kivaa).

Mutta kun alkaa miettiä, mistä ne numerot sinne tiliotteeseen oikein tulevat ja alkaa jäljittää rikkauden alkuperää, törmää ennemmin tai myöhemmin todellisuuteen: rikkaudet ovat maksaneet aina verta ja kyyneleitä. Voiko siitä rakentaa onnea? Voiko tulla onnelliseksi aiheuttamalla kärsimystä toisille? Voi toki terapoida itseään: älä ajattele, keskity hetkeen.

Mutta mutta. On naurettavaa kuvitella, että rahan alkuperä voisi unohtua vain teeskentelemällä tehneensä niin. Voi yrittää oikeuttaa tekojaan uskottelemalla itselleen, että on jotenkin parempi ja arvokkaampi kuin ne, joita riistää. Voi uskotella itselleen, että onkin todellisuudessa auttamassa noita idiootteja, jotka eivät tiedä kuinka elää oikein.

On pakko tehdä niin, muuten ei kestä ja säily “selväjärkisenä”. 90 % + risat ihmiskunnasta ei pysty tähän. Siksi meillä on vielä toivoa. Ja paljon.

Istumme kaikki samassa veneessä. Hyvä niin.

Anteeksi

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Ensin tuli tämä Tero Kartastenpää ja hänen kolumninsa Trendi -lehdessä. Huomaan, että saan aiheeni blogiini usein heitellessäni vanhoja lehtiä roskiin. Näin nytkin.

Tämä Tero K kirjoitti tammikuun kolumnissaan elämänsä kymmenestä käskystä, jotka hän oli ihan itse laatinut selvitäkseen elämästään.

Entisenä työnarkomaanina tykkäsin kovasti käskystä 8: Tee töitä maanisesti ja 9: Muista pyhittää laiskotteluhetki.

Mutta sitten jysähti.

10. käsky: Älä osta kukkia.

Sitä seurasi pitkä selostus, jonka voisin kiteyttää : “En halua osallistua sellaiseen maailmaan, jossa yksinkertainen nainen tykkää värikkäistä asioista ja yksinkertainen mies antaa tälle värikkäitä asioita, joista nainen siis tykkää.”

Okei Tero K, olet tavallaan oikeassa.

Mutta.

On  olemassa myös naisia, jotka eivät halua saada kukkia. Jopa minä-toinen-jalka-jo-haudassa-vanhus en halunnut saada leikkokukkia ollessani nuori. Puolustin kantaani sillä, että Bernard Shaw oli vastannut kyselyihin, miksi hänen talossaan ei ole kukkia ja että eikö hän pidä niistä: “Rakastan myös lapsia, mutta en katko heidän päitään ja laita niitä maljakkoon.”

En tiedä, miten tuo edellinen nyt liittyy mihinkään. Tero K:han ei voi sietää kukkia eikä hän pidä sitaattikokoelmistakaan. Hän sanoi niin.

Minä asuin nuorena suurkaupungeissa ja muutin usein, kukista olisi ollut vain haittaa. Niinpä unohdin ne täysin. Vasta yhteiskunnasta poispotkittuna huomasin lopulta niiden kauneuden ja tärkeyden.

http://www.simplesite.com/sirkkahalmetoja/12889305

Kirous muuttui siunaukseksi.

Tero K:n kohtaloksi muodostui rakkaus Sannaan, joka taasen rakastaa kukkia. Nyt Tero K onkin muuttanut 10. käskyn sanamuotoa: Älä pelkää muuttua. Hyvä Tero Kartastenpää!

Tästäpä oiva aasinsilta skandaaliin, jonka aiheutti Bonnier kustantamon toimitusjohtaja Jonas Bonnier puhumalla journalistipalkinnon jakotilaisuudessa ENGLANTIA!  “Paskamaista sivistymättömyyttä” sanoi Jörn Donner ja pahoitti mielensä.

Nythän on tunnettu tosiasia, etteivät ruotsalaiset mitenkään mielellään kuuntele tai edes ymmärrä “muumiruotsia”. Tämä ei ole loukkaus.

Olen kokenut kansainvälisissä yhteyksissä, kuinka ruotsalaiset ja norjalaiset sekä ruotsalaiset ja tanskalaiset puhuvat keskenään englantia, koska se on yksinkertaisempaa. Englanti on myös kansainvälisten yritysten virallinen kieli – myös Suomessa.

Suomenruotsalaiset ovat muuten enimmäkseen kivoja ihmisiä ja hyviä työtovereita (kokemusta on).

He ovat myös sivistyneitä ja kohteliaita. Niin kohteliaita, että jos joku joukossa on suomenkielinen, he vaihtavat kielen alta aikayksikön suomeksi. Näin pakkoruotsia opiskelleet suomalaisrassukat eivät pääse koskaan harjottamaan kielitaitoaan. Ainoa tapa oppia suomenruotsia on mennä naimisiin suomenruotsalaisen kanssa. Ja niinhän monet ovat tehneetkin.

Anteeksi, loukkasinko jotakuta?

Ihmisten odotetaan usein pyytelevän anteeksi milloin sivistymättömyyttään, milloin sanojaan ja omia mielipiteitään, milloin ulkonäköään, koulutustaan ja jopa olemassaoloaan.

Anteeksi on small talk’ia.  Jos astun tungoksessa vahingossa jonkun varpaille tai liikennevälineessä tuuppaan toista vahingossa, on “anteeksi” paikallaan. Sen sijaan jos joku tuohtuneena sanoo toiselle jotain loukkaavaa, niin hänhän tarkoittaa sitä. Ehkä kahden tunnin päästä hän ajattelee toisin. Hänen tulisi kertoa se, mutta anteeksipyyntö on aika turhaa. Vahingonteoissa ja rikoksissa anteeksipyyntö ei vaan riitä.

Maailmassa on tärkeämpiäkin ongelmia. Mitäpä sanotte esim. tästä:

Minua paaaaaljon viisaammat ihmiset väittävät, että prosessoimme 400 miljardia bittiä informaatiota sekunnissa, josta olemme tietoisia vain 2000 bitin verran kerrallaan. Kun kyseenalaistamme uutta tietoa ja toisten “maailmoja”, niin kuinka uskottavaa väittelymme lopulta on?

Kuinka voimme tietää kaiken kaikesta, mitä emme tiedä?

Siinäpä pähkinää purtavaksi.

PS. Ihminen on suuremmoinen luomus.