Me oltiin niin kauniita ja rohkeita

Oli tammikuu 1992 kun kuulin, että Maikkarilla näytetään uutta suosittua usalaista saippuasarjaa The Bold and The Beautiful.

Elin kiireistä elämää: vaativa työ johdon sihteerinä, pitkä työmatka ja kolme suurta koiraa hoidettavana. Tulin kotiin useimmiten viiden maissa iltapäivällä täysin uupuneena ja lysähdin tuoliin kootakseni voimia lähteä lenkille koirien kanssa. Tähän väliin sopi oivallisesti 20 minuuttia saippuaoopperaa.

Siitä alkoi matkani Brooken ja Ericin kanssa, joka on jatkunut tähän päivään asti.

Aluksi en pitänyt sarjasta lainkaan. Outoa tuijottelua tyhjyyteen ja kuvioiden hidasta raahautumista tilanteesta toiseen + niiden ikuisiin toistoihin. Mutta sarjasta tuli erittäin suosittu päivittäinen rutiini 26 miljoonalle ihmiselle yli sadassa maassa. Suomessakin meitä oli yli miljoona.

Kun ei ollut miesystävää, oli sentään ihana Ridge. Kun ei ollut itsellä elämää, oli sentään muita, joilta ei tapahtumia elämästä puuttunut. Kun itsellä oli kaksi avioliittoa takana eikä illuusioita onnesta, oli suorastaan huvittavaa seurata näiden tohelointia rakkausasioissa. Se todisti minulle kuinka oikeassa olinkaan pysyessäni sinkkuna.

On todella absurdia, että rutiinini jatkuu tänäänkin. Taukoja on ollut vain silloin, kun olen matkustanut ulkomaille. Harvoin siis ja toistojen vuoksi se ei ole seuraamista haitannut.

Nyt se ihana Ridge (Ronn Moss) on harmaantunut vanha mies, samoin Eric. Ikäisekseen ihmeen kaunis Brooke (Katherine Kelly Lang) on jo täyttänyt 60 vuotta.

Tässäkö tää oli?

Meidän elämä?