Hei me leikataan!

Maailma/Suomi on muuttunut. Todellakin.

Nyt Suomea ohjataan kuten yritystä – pörssiyritystä. Olen suorittanut työelämäni liike-elämässä, joten ymmärrän kyllä tuota maailmaa.

Johtoryhmässä kaikki pyörii taseen ja tuloslaskelman ympärillä eikä tuloksen tekijöihin ole sen kummempaa tunneyhteyttä. Siksi heitä voidaankin irtisanoa ja heittää kadulle hyvin keksittyjen syiden varjolla ja samalla unohtaa heidät.

Pörssiyritys tietää tuhoavansa ihmiselämiä, mutta se rauhoittaa omantunnon rippeitään sillä, että kyllä hyvinvointivaltio siivoaa jäljet ja kokoaa palat yhteen – jotenkin.

Mutta kun maan hallitus toimii kuten pörssiyritys, kuka siivoaa jäljet ja kuka kokoaa kappaleet? Kysyn vaan.

Voiko näitä ihmisiä arvostella? Ei. Se olisi vihapuhetta. Sitä paitsi: osaako joku osoittaa ajankohdan maailman historiassa, jolloin yksittäisellä ihmisellä olisi ollut jokin arvo? Tekopyhät, omassa kuplassaan elävät ihmiset, joilla ei ole hajuakaan tavallisten ihmisten elämästä, tekevät päätöksiä heidän puolestaan. Näinhän on aina tehty.

Minua harmittaa vain se, että nämä Suomen ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa jo 20 vuotta, mutta oli niin paljon hauskempaa kylpeä Nokian loistossa ja unohtaa muut.

Mutta hei, ollaan positiivisia ja annetaan mahdollisuus. Jos joku jossain keksisi jotain. Uutta.
Nyt on kansalla matskua valittamiseen ja koomikoilla töitä.

Huumoria reunalta

Maailmassa on paljon tukahdutettua hämmennystä, ärtymystä ja vihaa.

Kun akku hiljalleen täyttyy kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta ja toisten (Huom. TOISTEN) tyhmyydestä jne., se alkaa purkautua. Ja silloin ei ole terveellistä olla lähellä.

Siksi on huumori.

Oscar Wilde sanoi: If you want to tell people the truth, make them laugh, otherwise they’ll kill you.

Siis: Jos haluat kertoa ihmisille totuuden, saa heidät nauramaan, muuten he tappavat sinut.

Ja tuo on niiiiiin totta.

Huumorista onkin tehty suojamuuri, jonka turvin voi tehdä (miltei) mitä tahansa, myös vahingoittaakseen toista, ilman minkäänlaista vastuuta seurauksista.

Huumori yhdistää.

Huumorissa ihmiset saavat luvan vihata yhdessä. Ja mitä enemmän he joutuvat teeskentelemään tosielämässään, sen puhdistavampaa heille huumori on.

Huumorin kohteelle tilanne on jo ongelmallisempi. Yksi toimiva tapa selviytyä elämästään nykyaikana on ryhtyä stand up koomikoksi.

Jos olet esim. lihava nainen etkä suostu laihduttamaan itseäsi keskitysleirikuntoon, tiedät ettei kukaan tule palkkaamaan sinua mihinkään. Sinulla on kuitenkin kaksi mahdollisuutta: 1. voit opiskella jonkun alan pää sauhuten kunnes olet yksi maailman parhaista tai 2. voit ryhtyä koomikoksi.

Lihava nainen, joka häpäisee itsensä julkisesti! Se on huumoria parhaimmillaan. Sillä ei ehkä rikastu, mutta pitää erossa sossun luukulta.

Toinen esimerkki on tummaihoinen mies, joka ei halua kulkea Michael Jacksonin viitoittamaa tietä. Hänellä on samat mahdollisuudet kuin lihavalla naisella: Teet työtä niin, että kuulut maailman parhaimmistoon tai ryhdyt itse pilkkaamaan itseäsi. Tosin tummaihoisella miehellä on vielä muutama kortti hihassa: tanssi, urheilu ja rap.

Kolmas esimerkki voisi olla suomenruotsalainen, joka ei ihmisten olettamuksista poiketen kuulu mihinkään suomenruotsalaisten hyvä veli -verkostoon. Hän on tottunut väistelemään ihmisiä tappouhkausten ja turpiinvetämisen pelossa. Kun hän alkaa käsittelemään ongelmiaan huumorin avulla, on menestys taattu. Sillä voi vaikka rikastua ja perustaa OMAN hyvä veli -verkoston. Niin paljon tukahdutettua vihaa Suomesta löytyy.

Ihminen on älykäs olento. Älykkyystesteissä on yleensä osio, jossa on tiedettävä kuka tai mikä ei kuulu joukkoon. Sekunnin murto-osassa älykäs ihminen skannaa porukan ja huomaa hänet, joka on erilainen.

Viidakossa ollessaan hän olisi mennyt heti ja poistanut tuon kummajaisen näköalaa häiritsemästä. Nyt kaupunkiviidakossa hän käyttää “sivistyneempiä” tapoja, jotka tuovat saman lopputuloksen.

Ihminen on ihminen. Viidakko on viidakko. Suomi on Suomi. Onneksi on olemassa huumori.

Jokainen päivä on uusi eilinen.

Tämä on tosikon kirjoitus ilman huumorin häivääkään.

Onkohan roboteilla helpompaa?