liikunta – SirkkaHalmetoja

Tämä kuukausi kului messujen merkeissä.

Rakastan messuja, jotka ovat nykyisin todella monipuolisia ehkä juuri siksi, että ne ovat niin suosittuja – tai toisinpäin. Aina nousee esiin jotain uutta ajateltavaa ja käytännön ideoita löytyy myös.

Hengen ja tiedon -messuilla saa erilaisia näkemyksiä henkisyydestä ja sen puutteesta.
http://www.rajatieto.fi/hengen_ja_tiedon_messut/helsinki/2013/messulehti

Iloveme -messuilla taasen saa ideoita kaikesta mahdollisesta hyvään oloon ja itsestään huolehtimiseen liittyvästä. Aivan ihana tapahtuma: hyvä fiilis ja kivoja ihmisiä.
http://www.messukeskus.com/Sites3/Iloveme2013/Sivut/default.aspx

Helsingin kirjamessut olivat myös erittäin informatiivinen tapahtuma. Vietin siellä kaksi kokonaista päivää ja kyllä kannatti.

http://www.messukeskus.com/SITES3/KIRJAMESSUT/Sivut/default.aspx

Ensimmäisen päivän kiertelin katselemassa sitä kirjojen määrää. Ihan mielenkiintoista, mutta kun katseli niitä 2 euron kirjaröykkiöitä, niin vähän kävi kirjailijoita sääli. Niiden kirjoittajat ovat kuitenkin olleet “voittajia” kaikki.

Olen itsekin halunnut kirjoittaa. Sanottavaa olisi – jopa sellaista, mikä saattaisi kiinnostaa muitakin. Kirja on kuitenkin raskas prosessi ikävine sivuvaikutuksineen, eivätkä nuo alennusmyyntiröykkiöt oikein houkuta.

Messuilla kuuntelin myös kustantajien ja kirjailijoiden keskustelua siitä, kuinka tullaan kirjailijaksi Suomessa. Kuulin, että viime vuonna 1000 sisääntulleesta aineistosta oli päätynyt vain 5 lopulta kirjaksi. Silti se on aika paljon. Aineistosta ei lueta kaikkea, jollei se kiinnosta valitsijaa. Valinta perustuu henkilökohtaiseen mututuntumaan ja kuinka se voisikaan olla toisin. Huoh.

Toisen päivän vietinkin sitten seuraten keskusteluja ja luentoja.

Oli luentopiirejä ja Madventures -kaltaisia mielenkiintoisia juttuja.
http://www.madventures.tv/fi/

Onko nykytaloudelle vaihtoehtoja? Kysyjänä Markus Leikola ja vastaajana itävaltalainen Christian Felber.

http://www.christian-felber.at/

http://www.gaudeamus.fi/felber-nakyva/

En ole vielä varma, mitä ajattelen hänestä.

Viron vaikeaan lähimenneisyyteen ja nykyaikaan antoivat valoa vähemmistöistä niin Virossa kuin Suomessakin keskustelleet Andrei Hvostov, Jörn Donner ja Marju Lauristin Saska Saarikosken avustuksella.

Lisää Viron menneisyydestä:

http://www.kyyhkyset.fi/

Vaikka usein ajattelisikin, että pitääkö noita järkyttäviä asioita kaivella loputtomiin, niin tosiasia on kuitenkin se, että se paskaduuni on jonkun vaan tehtävä. Tuon ja Auschwitz’n kaltaiset tapahtumat eivät saa unohtua, koska niiden syyt eivät ole kadonneet minnekään.

Ne muistuttavat ihmisen pimeästä puolesta, joka kykenee yhteen ja toiseen uskomattomaan tekoon myös nykyaikana, sehän on huomattu.

Sitten oli vielä tämä keskustelu:

Populism and radicalism in Europe and Finland:

Yassin Musharbash http://community.zeit.de/user/yassin-musharbash

Dan Koivulaakso ja Johanna Korhonen keskustelivat kirjoistaan ja näkemyksistään äärioikeiston kasvusta Suomessa ja Euroopassa.

Pähkinänkuoressa keskustelu käsitteli sitä, että onko oikein olla “vähän rasisti” ja että saako tuollaista edes ääneen sanoa, edes sananvapauden nimissä. Ihan vähän keskusteltiin myös siitä, että pitäisikö myös miettiä syitä radikalismin nousuun. Valitettavasti paino oli enemmän kauhistelussa, mielestäni.

Messuilta sain mukaani ihania juustoja, pinon kirjoja, lisäravinteita ja paljon uutta ajateltavaa.

Lukeminen kannattaa aina. Monessa muodossa ja toisinajattelijoita unohtamatta. Elämä on.

Hyvä ihminen tekee hyvää.

Koska hyvä ihminen on myös PAREMPI ihminen, hän osallistuu (tietysti) hyväntekeväisyyteen. Hän ei välitä siitä, että autettava saattaa tuntea alemmuutta ja alkaakin lopulta vihata auttajaansa. Ei.

Usein auttaja on ollut ensin tarkoituksellisesti edesauttamassa autettavan ahdinkoon joutumista ja näin apu onkin vain taitavasti peiteltyä vallankäyttöä. Minä auttaja, sinä autettava. Vallanjako on selvä.

Mielenkiintoista on, että esim. Suomessa työttömältä on kielletty osallistuminen jopa hyväntekeväisyyteen. Sillä välin, kun auttajat tekevät tosi paljon hyvää paremman taivaspaikan tai seuraavan elämän toivossa tai peräti päästäkseen lööppeihin ja televisioon, työttömän on toki tiedettävä paikkansa, joku roti sentään.

Autettava, oletko jo riittävän kyykyssä? Muista, että jos nouset kyykystä usein ja tahdikkaasti, muodostuu siitä terveyttä edistävä liikuntamuoto. Liikuntahan on terveellistä, tosin työttömän matkustuskielto taitaa olla edelleen voimassa. Joku roti siis liikkumisessakin.

Niinpä.

Miten sitten tullaan hyväksi ihmiseksi ja hyväntekijäksi? Rahalla tietysti! Aika ironista, koska perinteisesti kristinuskossa hyvien ihmisten tuli halveksia kaikkea rahaan liittyvää. Kirkko itse ei sitä tosin tehnyt, eivätkä jumalan valitsemat kuninkaat ja ruhtinaat.

Minä rakastan rahaa, jota minulla ei kuitenkaan ole. Rakastan kaikkea turhaa estetiikkaa, mitä rahalla saa. Minulle taseet ja tuloslaskelmat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, rakastan myös niitä. Ymmärrän hyvin erään kuuluisan muotigurun vaimon toteamusta, jonka mukaan hän itkee mieluummin limusiinin takapenkillä kuin polkupyörän selässä (pyöräily on kivaa).

Mutta kun alkaa miettiä, mistä ne numerot sinne tiliotteeseen oikein tulevat ja alkaa jäljittää rikkauden alkuperää, törmää ennemmin tai myöhemmin todellisuuteen: rikkaudet ovat maksaneet aina verta ja kyyneleitä. Voiko siitä rakentaa onnea? Voiko tulla onnelliseksi aiheuttamalla kärsimystä toisille? Voi toki terapoida itseään: älä ajattele, keskity hetkeen.

Mutta mutta. On naurettavaa kuvitella, että rahan alkuperä voisi unohtua vain teeskentelemällä tehneensä niin. Voi yrittää oikeuttaa tekojaan uskottelemalla itselleen, että on jotenkin parempi ja arvokkaampi kuin ne, joita riistää. Voi uskotella itselleen, että onkin todellisuudessa auttamassa noita idiootteja, jotka eivät tiedä kuinka elää oikein.

On pakko tehdä niin, muuten ei kestä ja säily “selväjärkisenä”. 90 % + risat ihmiskunnasta ei pysty tähän. Siksi meillä on vielä toivoa. Ja paljon.

Istumme kaikki samassa veneessä. Hyvä niin.

Tag: liikunta

Myönteistä aivopesua

Hyvä ihminen