Terveisiä messuilta

Tämä kuukausi oli taas messujen aikaa. Tykkään luuhata niissä. Kun on tuhansien ihmisten joukossa, saattaa saada uusia ajatuksia, joita ei yksinollessa välttämättä saisi. Jotain uutta löytää niistä aina.
Kävin mm. Uri Gellerin innostusaivopesussa. Hänestä voi olla monta mieltä, mutta energiaa siitä miehestä löytyy. Hän otti esille Suomesta ostamansa retiisisiemenpussin ja avasi sen meidän edessämme. Yleisöstä valittujen ihmisten kädessä siemenet lähtivät sitten kasvamaan muutamassa minuutissa. Koko salin piti huutaa siemenille KASVA ja ne tottelivat. Trikki tai ei, minuun se teki kyllä vaikutuksen. Tunsin kohonneen energiatason kehossani vielä tunnin luennon jälkeen. Uri Geller kertoi myös oppineensa kääntämään kohtaamansa vihan ja halveksunnan + valheet hänestä omaksi voimakeen. Energiaahan se vihakin on ja jos pystyy käyttämään sitä omaksi hyväkseen, energiaa riittää tässä vihaajien maailmassa. Se on taito, jota kannattaa opetella.
I love me -messut eivät olleet mielestäni niin monipuoliset kuin aikaisempina vuosina. Johtuiko se lamasta tai ehkä siitä, että ne olivat kohdistetut vain nuorille naisille. Rakennekynsiä ja sitä rataa.

Kirjamessut vaikuttivat myös hieman köyhemmiltä kuin aikaisempina vuosina, mutta mielenkiintoiset ne aina ovat. Itse olin kiinnostunut ulkosuomalaisten kirjailijoiden jutuista ja sananvapaudesta + sen puutteesta. Sain vahvistuksen oletukselleni, että suomalaiset akateemiset piirit ovat suorastaan kauhuissaan siitä, että tavalliset ihmiset saavat ajatuksiaan julkisuuteen. Sananvapautta tulisi siis kaventaa kuuluvaksi vain fiksuille ihmisille. Jos olen käsittänyt väärin, sori siitä. Jokainen valtio voi tietysti määritellä itse, mikä on sallittua ja ketkä ovat fiksuja ihmisiä. Luento Euroopan ääriliikkeistä selvensi tietoani siitä, mikä on yleensä ääriliike. Suomessa kun saa usein vaikutelman, että jos on erilainen mielipide jostain ja kuuluu siis vähemmistöön, sinut luokitellaan heti ääriliikkeeseen kuuluvaksi ja kohtelu on sen mukainen. Sain kuitenkin nyt vahvistuksen siitä, että ääriliike on sellainen, joka hyväksyy väkivallan ja jopa tappamisen päämääriensä edistämiseksi. Piste.

Kirjamessut tekivät jälleen kerran selväksi sen, että maailma on täynnä kiintoisia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Kaikki nuo tuhannet ja tuhannet kirjat olisivat ihan hyviä valintoja, mutta mistä se aika. Kun jokainen on keskittynyt omaan ainutkertaisuuteen ja sen promotointiin. Mitäs me narsistit.

On ihmisiä jotka ovat valtavasti yliarvostettuja – ja ansaitsevat sen. (Majolin Pierre)

http://www.urigellerlectures.com/

Toivo

Lokakuu pääkaupunkiseudulla on siitä hieno kuukausi, että täällä on monia mielenkiintoisia messuja. Rakastan niitä.

Messuilla tapaa ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa. Nuorena minulle opetettiin, että älä ole yleisö vaan vaikuttaja. Aika monet tuntuvat saaneen saman neuvon. Kirjamessujen alennusmyyntiröykkiöt kertovat noista “vaikuttajista”.
Koko kiireisen elämäni minua harmitti, ettei aika riittänyt kirjan kirjoittamiseen. Olisi ollut niin paljon tärkeää asiaa. Nyt kun aikaa olisi ja kirjan julkaiseminen on tehty suhteellisen helpoksi, ei halua enää ole.
Tuntuu kuin kaikilla olisi niin paljon sanottavaa, mutta kuunteleeko kukaan?

Sitä paitsi:
Mitä pahaa on olla “vain” yleisö? Nämä “vaikuttajat” eivät olisi “vaikuttajia” ilman yleisöään. On tärkeää, että on joku, joka kuuntelee, lukee ja katselee (+ ostaa) ja joka edes yrittää ymmärtää, mitä ollaan sanomassa.

Nämä “vaikuttajat” ovat samalla usein tietämättään aikamoisia häiriköitä. Esim. Suomessa on erikoisen paljon yhteisöjä, jotka kilpailevat keskenään, kuka “vaikuttaa” eniten. Näiden aktivistien häiriköinti on tehokasta, koska jokaisella on omat ennakkoluulonsa (se kuuluu ihmisyyteen). Ja kun joukossa tyhmyys tiivistyy, on apinalauma valmis.

Poliittisesti on tietysti nerokasta antaa apinalauman kuvitella, että he voivat vaikuttaa johonkin. Todellisuudessahan päätökset tehdään muualla, eivätkä apinalauman mielipiteet siinä paljon paina.

Kaikesta tästä huolimatta uskon Suomen ja maailman hyvään tulevaisuuteen. Kusipäitten määrä tuntuu olevan vakio, mutta todella fiksuja, valppaita ja älykkäitä nuoria on pilvin pimein. He näkevät kaiken pelottelun ja manipuloinnin lävitse vieden yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Tähän en ainoastaan usko, vaan ihan oikeasti tiedän sen.

Kiitos nuoret jo näin etukäteen.