Tag: media

Vain elämää on enemmän

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Jälleen aivan mahtavan hieno kausi tuosta formaatista on juuri meneillään. Olen nähnyt kaikki kaudet ja olen pitänyt niistä jokaisesta. Tämä on kuitenkin lempparini. Makuasia tietysti, mutta mielestäni erikoisen upeita tyyppejä ovat. Ironista tässä fanituksessa on kuitenkin se, etten itse kuuntele suomalaista musiikkia lainkaan. Radiota ja Spotifyta tulee toki kuunneltua sen verran, että tiedän suunnilleen missä mennään.

Monen mielestä on noloa lähteä kehuskelemaan kyseistä ohjelmaa. Kriitikot ovat sitä mieltä, että kyseiset huomionkipeät narsistit vain itkeskelevät siellä keksien toinen toistaan hullumpia uhritarinoita. Olen ehdottomasti eri mieltä. Näinä vaikeina aikoina kun sekä valta- että vaihtoehtomedia suoltaa tarkistamatonta tietoa silmillemme eikä järjellinen olento enää tiedä mitä uskoa, on äärimmäisen raikasta kohdata ihmisiä, jotka oikeasti kehtaavat olla omina itsenään jonkinlaisessa ryhmäterapiassa kohtalotovereidensa kanssa. Ja se näyttää toimivan erittäin hyvin.

Olen ymmärtänyt, että monet heistä ovat kokeneet suuren positiivisen muutoksen elämässään ohjelman jälkeen. Nämä ihmiset eivät ole feikkejä. Sen tunnistaa, jos haluaa.

Ja mikä parasta: Siinä kun esim. Selviytyjissä yms. ohjelmissa keskitytään juonitteluun ja toisten selkään puukotukseen, Vain elämää -ohjelmassa artistit ymmärtävät ja kehuvat toisiaan vilpittömän tuntuisesti. Sen täytyy olla hieno kokemus tässä julmassa maailmassa. Aika harvoin tuollaista tapahtuu tosi elämässä.

Kiitos paljon kaikille ohjelmaan osallistujille.

Ei mulla muuta.

Tositeeveetä Ukrainasta

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Tänään on hyvä päivä, koska valitsen niin. Tänään on myös tekopyhästi Naisten päivä. Naisen ihmisoikeuksista en ainakaan minä ole saanut osakseni paljonkaan, mutta haitanneeko tuo.

Suomalainen Media on kuin mies, joka ei osaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti: kävellä ja syödä purkkaa. Virusta ei ole enää. Se katosi täysin elämästämme, kun Venäjä aloitti projektinsa Ukrainassa 24.2.2022.

Minä en ole tiennyt tuosta maasta muuta kuin että siellä tapahtui onnettomuus ydinvoimalassa keväällä 1986. Sen vuoksi sienemme metsissä ovat edelleen saastuneet.

Nyt tiedän jo vähän enemmän. Nyt tiedän, että maan presidentti on hauska ja seksikäs Drag queen ja että koko maailma haluaa auttaa häntä. Karismaa pitää olla. Maailmassa käydään sotia kaiken aikaa, mutta toiset sodat vain sopivat tositeevee-formaattiin paremmin kuin toiset.

Nyt koko globaali maailma jännittää teeveen ääressä kuinka käy ja kuka voittaa. Tämä on meidän yhteinen Truman Show ja Nälkäpeli samoissa kansissa. Joskus Netflix voittaa, kun sieltä tulee muuta tositeeveetä kuten Anna Sorokin (Inventing Anna) tai Simon Leviev (The Tinder Swindler).

Nyt vain odotellaan, tulevatko alienit pelastamaan meidät vai laskeutuuko peräti Jeesus lunastamaan lupauksensa ja viemään meidät pois tästä helvetistä, nimeltä Maa.

Katellaan.

Great week

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Great week for couch potato: Master Chef, Married First Sight, Dancing with the Stars etc. all starting at the same week.

Once a week a magazine brings 2x big and 2x little crossword puzzles + 1x Krypto and 2x Sudoku. Living like this you do not have time or energy to go to the streets to protest all the merde of the world.

Why couch potato? If you have no money and no friends or alternatively you are worn out at work, couch is friendly calling.

A smart strategy from Big Brother.

Onko juhannuskokkoa olemassa?

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Juhannus Suomessa. Nyt. Pääkaupunkiseudulla ei sada lunta ja taivaskin on sininen ihan kuin Kuoppamäen laulussa sanotaan. Helsingin keskustasta löytyy nyt muitakin kuin turisteja.

Nykyisin tarvitaan kriittisyyttä mediatalojen mahdollisten valeuutisten varalta ja herääkin kysymys, onko juhannuskokkoa OIKEASTI olemassa. Minä en ole sellaista koskaan nähnyt muualla kuin kuvissa ja kaikkihan tietävät kuinka helppoa on manipuloida valokuvia. Vähän sama dilemma kuin onko planeetta maa pyöreä vai litteä.

MUTTA.

Sen sijaan olen henkilökohtaisesti todistanut miljoonien hyttysarmeijoiden hyökkäystä yöttömänä yönä kostean suon laidalla sijainneella lapsuuden kotini pihalla. Juhannuksena.

Isä oli tuonut koivut oven pieleen ja itsetehdyt tuoksuvat koivuvastat odottivat saunaan pääsyä. Sitten isä nosti Suomen lipun salkoon ja söimme äidin laittamia herkkuja. Lipputangon vieressä oli grilli, jossa paistoimme vielä makkaraa.

Kedon tuoksuvia kukkia oli kaikkialla ja suopursu tuoksui suolla.

Sulhoja ei kuitenkaan suolla näkynyt, joten ei auttanut muu kuin lähteä duuniin Sveitsiin. En ole katunut.

Tämän kaiken olen todistanut ja tiedän tuon kaiken kuuluvan perinteiseen suomalaiseen juhannukseen. Muusta en tiedä mitään. Sori.

Kerro minulle totuus!

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Me kaikki haluamme tietää totuuden.

Miten se tiedetään?

Kuuntelemalla luotettavia lähteitä, tietysti.

Kuinka voin tietää, että jokin lähde on luotettava?

Tulee tehdä arviointi sen pohjalta, mitä vanhemmat, opettajat, koulu- ja muut kirjat sekä luotettavat mediatalot ovat meille kertoneet.

Vanhalle ihmiselle nuo “totuudet” ovat vaihtuneet  vaikka kuinka monta kertaa elämän aikana. Sitäpaitsi ihmisten “totuus” liittyy heidän kulttuuriinsa ja jokaisella maalla on oma totuutensa.

Tiedemiehet väittelevät siitä, mikä on totuus. Jotkut menettävät jopa henkensä muiden mielestä väärien löytöjen ja totuuksien vuoksi.

Rehellisyyden nimissä tavallisen ihmisen on mahdotonta tietää, kuka heistä on oikeassa. Kuinka minä voin tietää onko esim. kuussa käyty vai ei? Tai onko maaplaneetta pyöreä vai litteä? Minun on vain valittava omasta mielestäni luotettava taho, johon uskoa. Voin ihan hyvin olla väärässä. Tai mistä tiedän, ovatko Ylen, MTVn, Hesarin tai Seiskan uutiset totta? He kyllä itse kertovat taistelevansa valeuutisia vastaan ja olevansa ehdottoman totuuden puolella. Mutta heidän lähteensä ovat enimmäkseen salattuja eikä niitä saa tutkia. He saattavat joskus LUULLA kertovansa totuuden, vaikka todellisuudessa juuri heidän uutisensa saattavat olla valeuutisia pahimmasta päästä.

Aika toivotonta touhua tämä ihmisparkojen tarpominen eteenpäin elämän puun varjossa.

Kun luen tulevaisuuden roboteista, jotka oppivat koko ajan uutta ja kehittyvät, niin minua alkaa väistämättä hymyilyttää.

Mitä muuta me ihmiset olemme kuin hybridi robotteja? Jotkut ovat oppineet enemmän kuin toiset. Totuudesta ei kellään ole hajuakaan.

Ps. En jaksa enää kommentoida Me Too -kampanjaa. Olen tässä blogissani kertonut useasti olevani feministi ja kuinka minut on nuorena raiskattu kerran koulutiellä ja toisen kerran työpaikkahaastattelussa. En kuitenkaan voi tukea kaikenlaisia noitavainoja, kun pelkkien huhujen perusteella ihmisten elämän ja uran saa tuhota. Todisteita ei kukaan kaipaa, viha on niin ihanaa.

Sad. Very sad.


Todella upeeta

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Lokakuu on messujen kuukausi, joka tuo iloa ja piristystä syksyn pimeyteen. Siellä voi ihminen toteuttaa laumaviettiään.

14.10.2017 kävin Hengen ja Tiedon messuilla kuuntelemassa Dr. Sam Osmanagich’in luentoa -Pyramids around the World & Bosnian Pyramid Healing Energy/Maailman Pyramidiverkko ja Bosnian Pyramidien Parantava Energia

https://www.youtube.com/watch?v=1wY80eUEp4U

Tykkäsin.

Kirjamessuilla 26.-29.10.2017 Helsingissä

oli todella valtavasti väkeä.

 Kirja ei ole todellakaan kuollut, se kyllä tuli selväksi. Tarjontaa on vain niin valtavasti, ettei kaikille kirjoille vaan riitä lukijoita. Kirjafriikilläkin on rajansa.

 Maailmanlaajuinen Me too -kampanja oli myös yksi lokakuun puheenaiheista.
Lopulta naiset alkavat ymmärtää, ettei mitä tahansa tarvitse sietää. Joukkovoima saattaa auttaa tässä vaikeassa asiassa. Toivon vain, ettei lyötäisi taas yli.
Feministinä olen halunnut ihmisten kiinnittävän huomiota miesten naisia kohtaan harjoittamaan vallankäyttöön ja väkivaltaan. Mutta pieni flirtti piristää miesten ja naisten yhteiselämää, sitä en todellakaan haluaisi poistaa elämästä. Eläköön hormonit!

Sitten oli vielä tapaus Ideologinen Työtön Ossi Nyman.

Ossi Nyman provosoi yhteiskuntaa kertomalla, ettei edes halua töihin. Noh, häneltä uhattiin viedä tuet. Ylilyönti, taas.

Mitä väliä, kun töitä ei vaan riitä kaikille. Työttömien syyllistäminen on ihmisoikeusrikos, siitä olen samaa mieltä.  Ongelman ydin ei ole työttömässä, sen tietää jokainen täysjärkinen kansalainen.

Televisiosta tulee aika paljon skeidaa, koska julkisuuden henkilöillä tulee olla töitä. En aio kritisoida näitä ohjelmia, koska voinhan valita mitä katson.
Sitäpaitsi, joskus on terveellistä katsoa myös sitä, mistä ei pidä. Minulla oli vuosia maksullisia elokuvakanavia ja usein tuntui, ettei löydy mitään kiinnostavaa. Sitten aloin vain katsella B-luokan elokuviksi luokiteltuja taideteoksia ja sain monia hauskoja Ahaa-elämyksiä ja uusia fanituksen kohteita. Suosittelen. Voi avartaa maailmankuvaa kummasti.

Tässä kuussa oli kuitenkin kaksi ohjelmaa, joita todella rakastan ja joiden tekijöitä (koko tuotantoa) vilpittömästi ihailen. Nimittäin Vain Elämää ja Tähdet Tähdet. Suuri kiitos noille kivoille ja taitaville ihmisille. Arvostan.

Hauska tv-kokemus oli myös, kun aloitin vahingossa katsomaan Onnenarpa ja Tiedä ja Voita -ohjelmia. Jäin katsomaan ja kyllä nauratti Jannen ja Idan puheet. Erikoisesti Idan blondijutut naurattivat ja tarinoita riitti. Silikonirinnat olivat kauniit  (kyllä, olen feministi) ja miehet katselivat ja soittelivat.  So what? Ja kyllä mummotkin pelasivat. Mitäs pahaa siinä taas on? Googletin ja löysin kaikenlaista kritiikkiä ja paheksuntaa. Minusta Janne ja Ida suorittavat sosiaalista työtä ja tekevät sen hyvin. Terkkuja heille.

Ja nyt vaan odotellaan, kun presidenttishow on jo alkanut.

Enemmän kuin presidenttiehdokkaita seuraan median puolueellisuutta ja kansan manipulointia. Kyllä suomalaisetkin toimittajat osaavat.

Viel Spass!

Täh? Huh?

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Suomi sijoittui siis jälleen kerran ykköseksi lehdistönvapaudessa.

“Suomessa ei ole sellaista vallankäyttäjää, joka systemaattisesti painostaa mediaa.”
Siksi vapaus.

Minä taasen olen huomannut, ettei suomalaista mediaa tarvitse painostaa, koska miltei kaikki median toimittajat ovat veistetty samasta puusta. Sattumalta?

Suomalaismedia on yksiääninen, mutta muualla on kuulemma vielä huonommin.

Sota vaihtoehtoista mediaa vastaan antaa mielestäni pikemminkin kuvan siitä, etteivät ihmisoikeudet ja sananvapaus kuulu heidän mielestään kaikille. Se on lähinnä mielenkiintoista.

Huomautan, etten ole erikoisemmin vaihtoehtomedian kuluttaja, mutta kannatan sananvapautta. Ehdottomasti.

Mutta okei, kun kerran muualla asiat ovat vielä huonommin, niin sitten kai toimii toimii …

Myönteistä aivopesua

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Tämä kuukausi kului messujen merkeissä.

Rakastan messuja, jotka ovat nykyisin todella monipuolisia ehkä juuri siksi, että ne ovat niin suosittuja – tai toisinpäin. Aina nousee esiin jotain uutta ajateltavaa ja käytännön ideoita löytyy myös.

Hengen ja tiedon -messuilla saa erilaisia näkemyksiä henkisyydestä ja sen puutteesta.
http://www.rajatieto.fi/hengen_ja_tiedon_messut/helsinki/2013/messulehti

Iloveme -messuilla taasen saa ideoita kaikesta mahdollisesta hyvään oloon ja itsestään huolehtimiseen liittyvästä. Aivan ihana tapahtuma: hyvä fiilis ja kivoja ihmisiä.
http://www.messukeskus.com/Sites3/Iloveme2013/Sivut/default.aspx

Helsingin kirjamessut olivat myös erittäin informatiivinen tapahtuma. Vietin siellä kaksi kokonaista päivää ja kyllä kannatti.

http://www.messukeskus.com/SITES3/KIRJAMESSUT/Sivut/default.aspx

Ensimmäisen päivän kiertelin katselemassa sitä kirjojen määrää. Ihan mielenkiintoista, mutta kun katseli niitä 2 euron kirjaröykkiöitä, niin vähän kävi kirjailijoita sääli.  Niiden kirjoittajat ovat kuitenkin olleet “voittajia” kaikki.

Olen itsekin halunnut kirjoittaa. Sanottavaa olisi – jopa sellaista, mikä saattaisi kiinnostaa muitakin. Kirja on kuitenkin raskas prosessi ikävine sivuvaikutuksineen, eivätkä nuo alennusmyyntiröykkiöt oikein houkuta.

Messuilla kuuntelin myös kustantajien ja kirjailijoiden keskustelua siitä, kuinka tullaan kirjailijaksi Suomessa. Kuulin, että viime vuonna 1000 sisääntulleesta aineistosta oli päätynyt vain 5 lopulta kirjaksi. Silti se on aika paljon. Aineistosta ei lueta kaikkea, jollei se kiinnosta valitsijaa. Valinta perustuu henkilökohtaiseen mututuntumaan ja kuinka se voisikaan olla toisin. Huoh.

Toisen päivän vietinkin sitten seuraten keskusteluja ja luentoja.

Oli luentopiirejä ja Madventures -kaltaisia mielenkiintoisia juttuja.
http://www.madventures.tv/fi/

Onko nykytaloudelle vaihtoehtoja? Kysyjänä Markus Leikola ja vastaajana itävaltalainen Christian Felber.

http://www.christian-felber.at/

http://www.gaudeamus.fi/felber-nakyva/

En ole vielä varma, mitä ajattelen hänestä.

Viron vaikeaan lähimenneisyyteen ja nykyaikaan antoivat valoa vähemmistöistä niin Virossa kuin Suomessakin keskustelleet Andrei Hvostov, Jörn Donner ja Marju Lauristin Saska Saarikosken avustuksella.

Lisää Viron menneisyydestä:

http://www.kyyhkyset.fi/

Vaikka usein ajattelisikin, että pitääkö noita järkyttäviä asioita kaivella loputtomiin, niin tosiasia on kuitenkin se, että se paskaduuni on jonkun vaan tehtävä. Tuon ja  Auschwitz’n kaltaiset tapahtumat eivät saa unohtua, koska niiden syyt eivät ole kadonneet minnekään.

Ne muistuttavat ihmisen pimeästä puolesta, joka kykenee yhteen ja toiseen uskomattomaan tekoon myös nykyaikana, sehän on huomattu.

Sitten oli vielä tämä keskustelu:

Populism and radicalism in Europe and Finland:

Yassin Musharbash http://community.zeit.de/user/yassin-musharbash

Dan Koivulaakso ja Johanna Korhonen keskustelivat kirjoistaan ja näkemyksistään äärioikeiston kasvusta Suomessa ja Euroopassa.

Pähkinänkuoressa keskustelu käsitteli sitä, että onko oikein olla “vähän rasisti” ja että saako tuollaista edes ääneen sanoa, edes sananvapauden nimissä. Ihan vähän keskusteltiin myös siitä, että pitäisikö myös miettiä syitä radikalismin nousuun. Valitettavasti paino oli enemmän kauhistelussa, mielestäni.

Messuilta sain mukaani ihania juustoja, pinon kirjoja, lisäravinteita ja paljon uutta ajateltavaa.

Lukeminen kannattaa aina. Monessa muodossa ja toisinajattelijoita unohtamatta. Elämä on.

Oodi turhille julkkiksille

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Mielenkiinnolla olen seurannut median ja joidenkin kirjailijoiden huolta bloggaavista taviksista.

Kuinka ne kehtaavat! Mitä ne luulevat olevansa?! Pilkkukin oli väärässä paikassa. Ei ole taidetta, ei. Viisi vuotta blogannut on jo kirjailija (Ai jaa, minäkin siis pian?)

Eikö näitä julkisuudenkipeitä narsisteja voisi hoitaa jotenkin? Pelko on kova.

Huvittavaa on, että juuri toimittajat syyttävät julkisuudenkipeydestä samaan aikaan, kun he haastattelevat toinen toisiaan niin lehdissä, radiossa kuin TV:ssäkin.

Katsoin juuri Iholla -ohjelmaa, monta jaksoa peräkkäin. Tirkistelyä? Kyllä, mutta toisen osapuolen suostumuksella. En kyttää naapureitani, kuten niin monet muut tekevät. Tämän ohjelman raikkaat ja rehelliset ihmiset ihastuttavat oikeasti.

Minusta mm. kasvit, eläimet ja ihmiset ovat vain kiinnostavia. On opettavaista seurata, kuinka eri olennot käyttäytyvät eri tilanteissa ja ihmisistä erikoisesti se, mitä he ajattelevat.

Olen kuullut analysoitavan, että tosi-TV:n suosio perustuisi ihmisten haluun katsella ylemmyydentuntoisesti tyhmempiään.

Ehkä, mutta minun tapauksessani tuo ei ainakaan päde (ei ole edes varaa siihen).

Ajattelen vain, että aha, vai niin. Otan vastaan, enkä arvostele. Jos homma ei miellytä, voin sulkea television tai vaihtaa kanavaa.

Vaikka tosi-TV -ohjelmat ovatkin jonkin verran käsikirjoitettuja, niin kaikkea ei voi määrätä ennalta. Oikea ihminen puskee läpi kuten hyvän näyttelijänkin tapauksessa.

Ihminen ON kiinnostava. Turhia julkkiksia ei ole. Piste.

Ja hei, me blogataan! Ainakin toistaiseksi.



Keisarin vaatteet – jännää

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat esiriput repeilleet ja feikit naamiot median kuumentamassa ilmapiirissä sulaneet siellä ja täällä.

Olipa kyse sitten uskonnoista, politiikasta, taloudesta, urheilusta, terveydenhuollosta, oikeuslaitoksesta, mediasta – you name it – kaikkialla kulissit rysähtelevät aika kovalla rytinällä.

Ei ihme, että sananvapaus on koetuksella ja ihmisten suita yritetään tukkia mahdollisuuksien mukaan.

Onko se sitten hyvä vai huono uutinen, ettei maailma olekaan sellainen kuin sen on kerrottu olevan? Riippuu näkökulmasta.

Tomun laskeuduttua ensishokin jälkeen saattaa keuhkoihin vedetty tuulahdus tuntua jopa raikkaalta.

Eräs omakohtainen shokkielämys huvittavimmasta päästä sattui muutama kuukausi sitten ja haluankin jakaa sen tässä ja nyt.

Olen enemmänkin degeneroituneen musiikin suurkuluttaja, tyyliin kaikki menee. Silti olen aina pitänyt myös klassisesta musiikista. Mozart on ollut loputtoman ihqu enkä ole kyllästynyt hänen musiikkiinsa koskaan.

Nyt kuitenkin joku ihmeen Robert Newman oli itsekin Mozartin ihailijana lähtenyt tutkimaan lähemmin idoliaan.

Löydöt alkuperäisine dokumentteineen ja kirjeenvaihtoineen, joita hän tutki viidentoista vuoden ajan, paljastivat kammottavan todellisuuden:

Mozart ei ollutkaan ihmelapsi, kaikki taikahuilut ja giovannit olivatkin muiden säveltäjien teoksia eikä Mozart ollut edes kovin hyvä pianistikaan.

Voi Mozartkuulat sentään!

Hirveä masennus. Mozart olikin vain PR-temppu, loistava persoonallisuus, jonka avulla harmaat ja tylsät säveltäjät saivat teoksensa paremmin julkisuuteen. Mediahuijaus siis.

Mutta loppujen lopuksi: mitä sitten? Mitä väliä?

Musiikki on silti hienoa ja Mozart oli varmaan aika hyvä tyyppi. Kai. Rest in peace.

Tykkään katsoa BB:tä, koska se on niin karrikoidun todellinen. Näinhän se menee todellisuudessakin: ihmisten oletetaan olevan vähän hölmöjä ja heitä kannustetaan ottamaan kännit, puhumaan seksistä ja harjoittamaan seksiä, juoruilemaan, salaliittoilemaan, riitelemään keskenään jostain sätkänpätkistä jne. Henkisesti ja ruumiillisesti täysin paljaana päättäjiensä edessä – mutta tuotannosta ei sitten puhuta. Kun kansa pidetään tietyllä tasolla ja puuhaa riittää, saavat päättäjät elää rauhassa omassa todellisuudessaan.

Tämä pyramidihuijaus on edennyt niin pitkälle, että kunnon kännit olisivat jo tarpeen poliitikoillekin, joilla ei itse asiassa ole enää valtaa lainkaan.

Joku meditaatio tms. on kuitenkin  parempi vaihtoehto, sillä ongelmia ei voi ratkaista samalta tasolta saati sitten alemmalta tasolta käsin.

Sananvapausko on se ongelma? Haluammeko takaisin maailmaan, jossa kaikki sadut menevät läpi ihmisten tietämättömyyden vuoksi? Internetin jälkeen se ei onneksi ole enää mahdollista. Vaikka internet kiellettäisiin huomenna, ihmiskunta ei ole enää sama.

Vaikka ironia kiellettäisiin huomenna, vahinko on jo tapahtunut.  Pandoran lipas on auki. Ihmiskunta on jo muuttunut.

Tervetuloa huominen!

PS. Nyt kun vielä oppisi erottamaan oikean tiedon väärästä…