As long as you love me

Eilen iltapäivällä tämä mummo katseli jälleen televisiota. Osuin ensin katselemaan TV7, joka pani asiat järjestykseen: Mars Hill Churchin pastori kertoi erittäin laajamittaisin sanakääntein kuinka Jumala vihaa minua ja jollei Jeesus ole minua pelastanut niin silloin kuoltuani minua kidutetaan IKUISESTI. That`s it. Jonkun oli kerrottava totuus. Toivon, että tämä oli FAKE NEWS.

Sitten menin katsomaan puhelimestani uutisia ja päädyin jälleen kirkkoon seuraamaan Helsingin piispa Teemu Laajasalon, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ja koomikko Joonas Normanin keskustelua sananvapaudesta. Mitä saa sanoa ja kuinka pahasti ihmistä saa ja PITÄÄ pilkata. Tuo, että pitää pilkata, on mielestäni edelleen merkki siitä, että ihmiskunnassa on jotain pahasti vialla. Tämä kirkosta.

Etenin seuraavalle kanavalle, joka oli MTV. Siellä oli juuri meneillään Roast of Justin Bieber.

AI ETTÄ.

As long as you love me. Justin Bieber on ihminen, jolla on kaikkea paitsi arvostusta. Olisi pitänyt kirjoittaa muistiin nuo kaikki törkeydet, joilla julkisuuden henkilö joutuu kovettamaan itsensä että säilyisi edes hengissä. Monet eivät jaksa ja tekevät itsemurhan. Ilmiselvästi tähän myös pyritään. Lahjakas ihminen on uhka.

Olipa kerran aika, jolloin ajattelin, että ihmisen tulee olla ahkera, rehellinen, ystävällinen ja yhteistyökykyinen. Minut oli kasvatettu siten ja suurin osa ihmisistä ympärilläni oli tuollainen.

Olen huomannut, että lapsia ei enää kasvateta noin. Heitä kannustetaan huijaamaan ja paras palkitaan. Neloskanavalla pyörivä ohjelma Mitä lapsesi tekisi? on hauska, mutta aika kyseenalainen ohjelma. Sen sanoma näyttää olevan, että kaikkihan huijaavat ja valehtelevat. Se on lasten roustausohjelma. Ehkä heitä valmistetaan tulevaan.

Roustauksesta jatkoin Euroviisujen finaaliin, joka oli ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Upea show ja paljon lahjakkaita ihmisiä yhdessä. Ihmisiä, jotka varmaan tietävät roustauksesta paljon.

Se, että Suomi laitetaan esikarsinnoissa miltei aina Itä-Euroopan maiden kastiin, on mielenkiintoinen ilmiö. Maat, jotka eivät taatusti äänestä Suomea vaan naapureitaan. Tämä varmistaa sen, ettei Suomi menesty tulevaisuudessakaan. Ihan sama, kuka sinne lähetetään.

Tämä tästä. Tänään. Ihan kiva päivä. As usual.

Kaunis päältä, ruma sisältä?

Mitä on karisma? Millainen on karismaattinen ihminen?

Tänä syksynä olivat tärkeät vaalit niin Suomessa kuin Usassakin. Vaalien voittajat ovat usein karismaattisia ihmisiä. Karismaa ei voi mitata eikä sitä oikein voi oppiakaan. Karismaattiset ihmiset samanaikaisesti sekä innostavat että ärsyttävät. He nostattavat ylisuuria toiveita, heillä on visio, he poikkeavat laumasta ja heidän odotetaan vähintään pelastavan maailman. Omat teot jäävät tosin usein vähäisiksi, mutta haittaakse, kun he saavat muut edes yrittämään parempaa.

Joidenkin mielestä karisman perässä juoksijat ovat rajatapauksia ja idiootteja. Silti useimmat haluavat oppia, miten saada menestystä ja vaikutusvaltaa. He tuntevat, että parantamisen varaa selvästi on.

Olen aina ihmetellyt, mitä pahaa on ihailla ihmistä, joka osaa jotain tiettyä asiaa paremmin kuin minä tai jolla on ominaisuus, jonka toivoisin olevan kehittyneempi itsessäni. Kritisoida ja pilkata saa, mutta ei ihailla. Toki omaa panostusta tarvitaan, mutta joku esikuva on mielestäni hyvä olla. Ja jos onnistaa, voi edistyä pitemmälle kuin guru itse.

Eikun gurut kehiin.

Motivoiminen on hyväpalkkaista puuhaa, koska vain harvoilla menee elämässä todella hyvin. Siksi näitä jumalasta seuraavia syytetään pahoinvoinnilla rahastamisesta. Ironista kyllä, kuuluvimmin arvostelevat juuri terveysalan ammattilaiset, jotka itsekin saavat elantonsa pahoinvoinnista. Valtataistelua siis? Mitä väliä?

Luultavasti ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, ei liiemmälti guruja kaipaa.

Itsetyytyväisyys voi kuitenkin pohjautua harhaluuloon, että maailmassa kaikki on mahdollista kaikille, että se on vain itsestä kiinni.

Pitkällä elämänkokemuksella voin kertoa ihan ilmaiseksi huonot uutiset: planeetan kaikissa maissa rakenteet poliittiseen vakaumukseen katsomatta on suunniteltu siten, että on olemassa voittajat ja häviäjät. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan vielä tosi kauan. Valoa ei ole ilman pimeyttä eikä voittajia ilman luusereita.

Demokratiassakin määritellään vain se, kenellä on enemmän oikeuksia kuin toisella. Toisinajattelijalla ei ole muuta ihmisoikeutta kuin oikeus muuttaa mieltään enemmistön hyväksymäksi. Ihan sama kuinka väärässä enemmistö onkaan.

Jos osasi on luuseri, älä katkeroidu, sillä työnantajat eivät katkerista ihmisistä pidä. Näin sanoi A2:ssa 27.11.12 itse Jari Sarasvuo.

Ota siis kiltisti lumepillerisi ja vie osasi tässä globaalissa hupailussa kunnialla loppun asti. Kyllä se siitä.