occupy – SirkkaHalmetoja

Syrjäytyneet toimittajat, Rio 2012, Occupy old age ja kuulakärkikynät. Siinä tämän kuukauden huolen aiheet.

Kuulin (radiosta), että ennakkoluuloni toimittajia kohtaan perustuvat ainakin osittain todellisuuteen.

Toimittajat seurustelevat kuulemma vain keskenään ja näin juorut lentävät. Koska he eivät uskaltaudu poliitikkojen tai peräti oikeiden ihmisten joukkoon, “uutiset” ja kirjoitukset perustuvat huhuihin ja toisten toimittajien “varmaan” tietoon. Kaikki tapahtuu lähdesuojan turvassa, tietysti.

Kateuttahan tämä on. Olisi varmasti kivaa olla vallassa – ainakin jonkin aikaa – ilman vastuuta.

Rio 2012 ilmastokokous:

Tässä eräs näkökulma asiaan:

http://www.youtube.com/watch?v=Fou5lsKFKq0

Ilmastonmuutoksesta vouhkaavista sanotaan, että he ovat kuin vesimelonit: vihreät päältä ja punaiset sisältä.

Itse olen vihreä, olen aina ollut. Mutta mitä tarkoittaa punaisuus tänä päivänä? Kommunismi on liian helppo leima. Ja mitä ON kommunismi tänään? Ainakaan minä en sitä tiedä, voisiko joku selventää.

Myönnän, että ihmis-, eläin- ja luomakunnanoikeudet on monimutkainen asia, jonka ajatteluun useimpien ihmisten energia ei riitä. Se on paskaduuni, joka ei lopu koskaan.

Occupy old age

Mielenkiinnolla seuraan kuinka työikäiset manipuloivat julkisuutta .

Mediaa seuraamalla saa käsityksen pelottavasta tulevaisuudesta (joka on jo täällä), missä haisevat dementoituneet vanhukset hoipertelevat ja hourailevat kunnon ihmisten tiellä. Eutanasia onkin tullut ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi. Vähemmästäkin.

Tähän on tultu.

Nyt jotkut vanhusten yhdistykset ovat nousseet vastarintaan.

Vanhukset ovat yksilöitä, jotka ovat rakentaneet tämän maan hyvinvoinnin.

Ongelmajäte on ihan muualla. Muistakaa se.

Kuulakärkikynät

Kaihoisasti muistelen aikaa työelämässä. Silloin sain aika ajoin kutsuja messuille, josta sain kourallisen kunnollisia mainoskyniä mukaani. Useimmissa työpaikoissakin oli kunnolliset kynät työetuna.

Nyt olen ostanut kirjakaupoista ja marketeista vaikka kuinka monta kertaa kuulakärkikyniä. Ne eivät kirjoita. Parhaassa tapauksessa kaksi lausetta ja se on siinä. Miksi?

Viime viikolla kierteli Facebookissa suomalaisen nuoren miehen kirje usalaisille. Se oli pitkä ja yksityiskohtainen ylistys Suomelle ja hyvinvointiyhteiskunnalle. Hän oli syntynyt kultalusikka suussaan ja toivoi samaa onnea myös usalaisille. Hän lopetti kirjeen ilmoittamalla kuuluvansa 99:ään prosenttiin.

Hän unohti tietysti mainita muutamasta epäkohdasta. Ehkä hän ei edes tiennyt niistä, sillä hän vaikutti suoraselkäiseltä ja rehdiltä mieheltä.

Kirje teki suuren vaikutuksen ja siksi se kiersi ahkerasti ihmisten seinillä. Varsinkin naiset olivat innostuneita ylistäen Suomea, sitten hieman masentuneina päättelivät, ettei USA:ssa tuollainen ihanneyhteiskunta ole mahdollinen.

Hmmm…

Niinpä niin. Muistan kuinka nuorena USA oli minulle mahdollisuuksien ihmemaa, jossa ahkeralla työllä saattoi rakentaa itselleen vauraan ja hyvän elämän. Käsitykseni eivät olleet vailla pohjaa. Tunsin muutaman tyypin, jotka olivat lähteneet sinne suhteellisen vähäisen koulutuksen turvin ja täysin varattomana. He kuitenkin kykenivät luomaan uran ja omaisuutta.

Olin myös tuntenut usalaisia ja rakastin heidän avoimuuttaan ja positiivisuuttaan.

Mitä on tapahtunut?

Maailma on muuttunut, todellakin.

Kun tavallisen ihmisen mahdollisuudet alkavat olla vähissä, alkaa ahdasmielinenkin hyvinvointivaltio kuulostaa houkuttelevalta. Ja onhan kiistämättä hienoa, että pudotessa on joku taho ottamassa vastaan. Perhekään ei aina ole paras ja jälleen kerran on hyvä, jos apua on tarjolla ilman hyväntekeväisyyttäkin.

Usalaisillehan hyvinvointivaltio on ollut aina kirosana, synonyymi vapaudenriistolle.

Nyt tuo Vapauden Airut on sairas ja parannuskeinoa etsitään.

Erilaiset ismit ja opit eivät mielestäni ole se ongelma, vaan itse ihminen.

Nordic Model on kaunis ajatus, jonka ihmiset ovat pilanneet kuten aiemmat järjestelmänsäkin.

En ole varmaan ainoa, joka ajattelee, että ihmisen kehityksessä on tapahtunut jokin vakava virhe.

Oli miten oli, Suomen valtion ei todellakaan tarvitse pelätä Occupy -liikkeen rantautumista Suomeen.

Maailman parhaan maan lähetyssaarnaajat vievät kyllä toivon sanomaa maailmalle. Hyvässä ja pahassa.

Parhaimmassa tapauksessa saattaa vasemmiston ja oikeiston tuhkasta nousta uusi oikeudenmukaisempi maailma.

Pelastuihan Titaniciltakin tasan sata vuotta sitten sekä 1:n että 99:n prosentin ihmisiä.

Tag: occupy

Kesäkuun 2012 pulautus

Prosentti sinne tai tänne