Presidenttejä ja sosiaalipornoa

Tärkeä kuukausi. Usaan valittiin uusi presidentti, kirkko alkoi suojella karkotettuja pakolaisia kylmyyskuolemalta (halleluja!), yksinäisiä mollattiin jälleen kerran mediassa ja kirsikkana kakun päällä oli vielä Tissiviikko!

Presidentin valintaa edelsi suuri mediasirkus, joka epätoivoisesti yritti vaikuttaa kansaan keskinkertaisella menestyksellä.

Sananvapaus on nostettu nyt aivan uudelle tasolle. Monet ymmärtävät sen oikeudeksi rajattomaan ihmisten pilkkaamiseen ja valehteluun.  Olen aina puolustanut sananvapautta, mutta joskus tulee väkisin mieleen, että olenkohan väärässä tässä.

Olen jo aiemmin kertonut Suomen byrokratiasta, joka kukoistaa jokaisessa Nanny State ssa, mutta koska Suomi on VIRALLISESTI Euroopan Nanny State No 1 2016, se näkyy kaikkialla hurjana sosiaalipornona (jota niin syvästi inhoan). Ihmisillä riittää puuhaa, kun “tarkkailevat” toisiaan – vähän niin kuin jo 30-luvulla osattiin.

Ja sitten oli vielä TISSIVIIKKO!

Tissit on aina ajankohtainen aihe. Kuulemma nyt yritettiin normalisoida luonnolliset rinnat. Okei. Kun 70-luvulla synnytin keskosen, minkä vuoksi molempien henki oli hetken aikaa vakavassa vaarassa, mieheni ainoa murhe oli, että pienet rintani olivat muuttuneet kahdeksi pieneksi tyhjäksi nahkapussiksi. Kauhu oli ilmeinen. Naisen elämää.

Tässä tärkeimmät.

Mitä mieltä olet?

Onko sinulla mielipide? Oletko varma, että mielipiteesi on oikea?

Demokratiassa http://hikipedia.info/wiki/Demokratia

oikea mielipide on sellainen, jota kannattavat 51 % ihmisistä. (Eivät he kaikki välttämättä ole samaa mieltä, mutta on vain kivempaa ja helpompaa olla voittajien puolella. Niin yksinkertaista se on. Menestyminen.)

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että joitain tuosta 49 %:n vähemmistöstä on alkanut vituttamaan tilanne ja he ovat tuoneet sen esille julkisesti.

Se on virhe.

Elämästä muodostuu äärimmäisen haastavaa, jos sinulla on vääränlainen mielipide. Henkilö on saattanut virheellisesti luottaa siihen, että ihmisoikeudet on ratifioitu.

Se on jo toinen kohtalokas virhe.

http://www.ihmisoikeudet.net/

Suomessa jopa kansanedustaja voi ilmoittaa, etteivät ihmisoikeudet kuulu kaikille. (Laura Huhtasaari joulukuussa 2015).

Minä olen ymmärtänyt, että ihmisoikeudet luotiin osittain juuri siksi, että esim. pakolaiset ovat usein juuri näitä väärän mielipiteen omaavia “rikollisia”, joiden on siksi paettava maastaan henkensä edestä.

Ei sotia, ei rajoja, kaikki ihmiset tulevat toimeen keskenään. Kaunis ajatus.

Mutta.

Niin kauan kuin lapset opetetaan jo päiväkodissa kilpailemaan keskenään ja pitämään puoliaan sekä manipuloimaan toisia lapsia (ja aikuisia) ja homma jatkuu läpi elämän, niin ihmisoikeudet ovat sellaisessa yhteiskunnassa sooo last season.  “Luusereille” ei ole sijaa muuten kuin korkeintaan tukiluukuilla ja muiden pilkan kohteena.

Amen.

Sivistysyhteiskunta on mahdollisuus

Tässä kuussa eräs ohjelma ylefemmalla pelasti päiväni. Se kertoi yli satavuotiaasta Dagnysta, joka eli täyttä elämää: hän tanssi, opetti muita vanhuksia tietokoneen käytössä ja mm. piti blogia, jolla on puoli miljoonaa lukijaa.
Tätä mummoa ei oltu ylilääkitetty liikuntakyvyttömäksi.
Ex-mieheni nykyinen anoppi täytti 100 vuotta Ranskassa. Hän elää edelleen kotona ja mm. ajaa päivittäin kuntopyörää.
Ymmärrän, että tämä on monille huono uutinen, koska ikääntymistä pidetään enemmän uhkana kuin mahdollisuutena.
Niin, katselin Suomen karttaa ikääntymisen ennusteelle vuodelle 2030 ja kyllä, se hätkähdytti. On naurettavaa ajatella, että tuolloin vanhusarmeijat makaisivat ylilääkitettyinä sängyn pohjalla ja heitä “hoitaisivat” työttömien armeijat (ehkä lähihoitajiksi koulutettuina) ruoka- tai minimipalkalla. Siitä on hyvinvointi kaukana kaikille osapuolille.
Lapsuus, vanhuus, työttömyys ja pakolaisuus eivät ole sairauksia.
Siviloitunut, sivistynyt (civilized society)on yhteiskunta, jonka jäsenet eivät nöyryytä tai kohtele kaltoin tai huonosti toisiaan.
On siis muutosten aika ja näytön paikka.
Onko Suomi sivistysvaltio myös käytännössä eikä vain puheissa. Civilized society on hyvä pitää mielessä päätöksiä tehdessä.
Antakaa airasamulineille mahdollisuus, niin Suomi pelastuu.

Kulttuurisokki

Viime päivien uutinen on ollut  joidenkin pakolaisten kriittisyys vallitsevia olosuhteita kohtaan.

Monet ovat kysyneet, missä kiitollisuus. Kuinka joku, jonka henki on juuri pelastettu, kehtaa valittaa olosuhteista. Jotkut ovat siitä päätelleet, että nämä eivät voi olla oikeita pakolaisia, vaan he ovat tulleet Suomeen elintasopakolaisina utopistisine toiveineen.

Ei välttämättä.

60-luvulla olin työssä Sveitsissä, kun Prahasta suorastaan tulvi pakolaisia Sveitsiin. Heitä oli todella paljon ja monet hyvin koulutetut saivat heti työpaikan. Minulla oli työtovereinani mm. dipl.insinööri ja opettaja.

He olivat kuvitelleet, että kaikki Sveitsissä ovat varakkaita ja elintaso on ruhtinaallinen. Vaikka heille oli annettu työpaikka ja he saivat samaa palkkaa kuin sveitsiläiset, he olivat pettyneitä ja valittivat koko ajan kaikesta.

Silti he olivat oikeita pakolaisia. Mutta kulttuurisokki oli suuri.

Eivätkä kaikki sveitsiläiset heistä pitäneet. Osastopäällikkö sanoi suoraan ja rehellisesti, että jos hän saisi valita, hän ottaisi mieluusti alemman elintason ilman ulkomaalaisia.

Sellaisia me ihmiset vaan olemme. Meitä on moneksi ja yhdessä vaan pitäisi elää jotenkin.

He ovat nyt täällä

ja lisää on tulossa.

Nämä muukalaiset eivät ole pieniä ja vihreitä. Ihan tavallisia ihmisiä hädässä he ovat. Halu elossapysymiseen ei ole rikos. Se on inhimillistä ja tervettä. Siksi meiltä kaikilta kysytäänkin, kuinka voisimme auttaa näitä ihmisiä parhaiten. Eräs maahanmuuttaja vastasi tähän kysymykseen, että yrittäkää muistaa, että me olemme IHMISIÄ.

Se on ERITTÄIN hyvä neuvo.

Viranomaisilla on elinikäiset työpaikat ja sitä kautta varmat ja taatut edut sekä pankkilainat. He eivät voi tietää, miltä tuntuu elää jatkuvassa pelossa ja elämän epävarmuudessa.

He yrittävät varmasti parhaansa, mutta SATAPROSENTTISEN oikeudenmukaisia päätöksiä on heiltä turhaa odottaa. Rapatessa tulee roiskumaan ja jokainen virheellinen päätös tuhoaa sen yksittäisen ihmisen elämän. Ja positiivisen päätöksen saajankin elämä saattaa muodostua aivan erilaiseksi kuin hän oli haaveillut. Suomalaiset ovat sisukas kansa.

Nämä ihmiset eivät ole ainakaan naiiveja kuten liian monet hyvinvointivaltioiden kasvatit. He tietävät kokemuksesta, että ihminen ei tee julmia tekoja vahingossa ja että jotkut jopa nauttivat väkivallasta.

Siis toivokaamme viranomaisille voimia vaikeassa tehtävässään, jotteivät ennakkoluulot alkaisi toteuttaa itse itseään ja että uusille suomalaisille avautuisi hyvä ja turvallinen elämä Suomessa. Silti unohtamatta kantasuomalaisten ihmis- ja perusoikeuksia.

Amen.