Paradoksi: köyhyys vs. onnellisuus

Tänään ajattelin suomeksi.

Olen usein jutellut tyttäreni kanssa siitä, kuinka suuri paradoksi köyhyys vs. onnellisuus on.

Kun varakkaalta menee jotain rikki tai epäkuntoon, hän hankkii uuden. Jos joku työtehtävä on tehtävä eikä hänellä ole aikaa tai hän itse ei pysty siihen, hän hankkii jonkun tekemään työn. Tai ostaa palvelun. Kun varakkaalla on terveysongelma, hän hankkii hoidon siihen. Kaikki hoituu. Elämä saattaa muuttua jopa tylsäksi, koska sinulla on rahaa. En ole kuitenkaan niin naiivi, etten tietäisi varakkaalla olevan paljon sellaisia oikeita ongelmia, joita köyhällä ei ole. Ei mennä nyt kuitenkaan siihen.

Köyhän elämä sen sijaan on seikkailu ja jatkuva älykkyystesti. Kun olet köyhä, joudut jatkuvasti pähkäilemään kuinka selviät vuokrasta, laskuista ja päivittäisistä rutiineista. Ja voi sitä onnentunnetta, jos/kun olet selvinnyt jälleen yhden kuukauden. Ja olet edelleen hengissä.

Kaikella on puolensa.

Punainen vai sininen pilleri?

– Ennen oli kaikki paljon paremmin,
– Ai milloin ennen?
– Silloin kun ihmiset olivat töissä 24/7 joko maatiloilla tai tehtaissa. Oli vain yritettävä pysyä hengissä. Ja kun  siihen ei enää pystynyt, kuoli. Ongelmia ei ollut.

Vain hyvinvointivaltiossa on ongelmia. Mitä korkeampi elintaso, sitä enemmän ongelmia. Näinhän se menee. Paradoksi, mutta niin totta.

Asiantuntijat kehittävät aina uusia diagnooseja, hoitoja ja oppeja ihmiskunnan toimiessa kätevänä koe-eläimenä, eläimiä kun ovat.

Kuitenkin unohdetaan se tosiasia, että kaikki elolliset olennot, luonto ja jopa maapallo ovat ihmeellisen viisaasti kokoonpantuja. Niihin sisältyy jo itsessään korjaavat toiminnot, joista ihmiset ovat oppineet ymmärtämään vasta osan.
Monet ongelmat johtuvat vain siitä, että tuota järjestystä on menty omasta tietämättömyydestä johtuen sotkemaan.

Erinomainen ja yksinkertainen esimerkki on mielestäni huonekasvien hoito. Nekin ovat viisaita olentoja, jotka elävät hyvin kunhan niille annetaan siihen mahdollisuus.  Jos alat “hoitaa” niitä, ne kuolevat nopeasti.

Olen kirjoittanut tästä yhteiskunnan ilmiöstä aiemmin vuonna 2009:

https://sirkkahelenanblogi.blogspot.com/2009/10/elama-on-sairaus.html

Nyt, vaalien kynnyksellä,  asia on jälleen erittäin ajankohtainen.

Ylimielinen ihminen pelottelee mielellään. On kuitenkin hyvä tiedostaa, miksi hän tekee niin ja mikä on omakohtainen motiivi.