Elokuussa 2018

Saako nainen tehdä abortin? Siitä on noussut suuri älämölö, kun ulkoministeri kehtasi puolustaa sen kieltämistä vedoten elämän puolustamiseen. Niin, elämän puolustaminen on ennenkuulumatonta tässä maailmassa, jossa ihmisellä ei ole arvoa – ei sikiönä eikä sodan keskellä. Mutta puolustaako ulkoministeri myös ihmisiä sodan keskellä? Luulenpa, että hän pidättäytyy siinä asiassa valtion yhteiseen mielipiteeseen. Ja hyvä niin.

Sanan- ja ajatuksenvapautta vastaan hyökätään nyt kaikilta rintamilta. Saapa nähdä, kuinka tässä lopulta käy.

Minä puolustan naisen oikeutta omaan kehoonsa ja sikiö nyt sattuu olemaan osa sitä.

Nuorena en olisi voinut edes ajatella tekeväni aborttia, enkä tehnyt.  Olin silloin samaa mieltä ulkoministerin kanssa ja muistaakseni se oli myös rikos silloin.

Elämä on kuitenkin saanut minut toisiin aatoksiin.

Ja kun ajattelen sitä kauhua, jota tunsin, kun alaikäisenä raiskattuna koululaisena kuukautiseni olivat myöhässä ja luulin olevani raskaana, tunnen suurta myötätuntoa tuota tyttörukkaa kohtaan. Jos olisin ollut raskaana, en olisi tehnyt aborttia, mutta olisiko se ollut reilua? Kysyn vaan.

Miljoonat naiset elävät näiden kauhujen keskellä tänäkin päivänä. Miehet eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää niitä. Samalla tavoin kuin naiset eivät voi täysin ymmärtää sotilaan kauhuja, vaikka haluaisivatkin. Me olemme erilaisia emmekä tasa-arvoisia.

Toinen puhuttanut asia on jengien polttamat autot Ruotsissa. Suomessa lisätään poliisivoimia, koska Ruotsissa poltetaan autoja.

Minulla on ehdotus:

Jos ulkomaalaisten sallitaan tulla maahan, joko työhön tai pakolaisena, niin heitä voisi kohdella samalla tavoin kuin omia kansalaisia. Ei paremmin eikä huonommin. Samalla tavalla. Ihmisinä. Jos näin toimitaan, Ruotsin tapahtumat eivät toistu Suomessa. Poliisivaltiossa ongelmat ovat varmoja.

Ugh. Olen jälleen puhunut. Toivon, että saan kertoa mielipiteeni myös tulevaisuudessa. Saa nähdä kuinka käy.

Eläköön ihana vapaus!

Me läntiset maat elämme vapaassa maailmassa. 
On sananvapaus, liikkumisvapaus, tasa-arvo ja vaikka mitä.  Euroopan hyvinvointivaltiot pitävät huolen siitä, ettei kaveria jätetä. Elämme oikeusvaltiossa, jossa oikeus lopulta aina voittaa. Me olemme hyvän puolella.
Oliko tämä ironiaa?
Sarkasmi on muodostunut miltei ainoaksi tavaksi kommunikoida niin mediassa kuin ihmisten keskinäisissä suhteissakin. Poliitikot ovat tässä erikoisen taitavia.
Sarkasmihan on vittuilua: Sanon tämän, mutta ymmärrättehän, että asiat ovat todellisuudessa päinvastoin tai ainakin erittäin ristiriitaisia.
Mutta sarkastinen ilmaisu ei muuta olosuhteita, vaan se on enemmänkin katkeraa luovuttamista. Tiedän tämän kokemuksesta.
Nyt puolustamme vapautta viemällä yhteiskuntaa aina vain lähemmäksi täydellistä poliisivaltiota.
Muistathan:
– War is peace
– Freedom is slavery
– Ignorance is strength
Poliisivaltio on siinä mielessä kivaa, ettei tarvitse ajatella. Kunhan pidät turpasi kiinni ja tottelet, kaikki menee hyvin. Poliisivaltiossa vallitsee järjestys ja vartiointiliikkeillä riittää töitä. Mutta yksi sieltä puuttuu: luovuus. Ja kun luovuus puuttuu, puuttuu myös kauneus ja paljon muuta.
Sitä paitsi, jos ihmiset muuttuvat roboteiksi, niin mihin heitä sitten tarvitaan, kun oikeat robotit paljon tehokkaampina tekevät kaiken paremmin ja nopeammin?
Vapaa maailma puolustaa siis itseään poliisivaltiona???????
Kontrollifriikit kiittää.
Ei mulla muuta tällä kertaa. Love and peace!