SuomiAreena – kesän kohokohta

SuomiAreena on kesän kohokohta.

Typerät kansalaiset saavat roppakaupalla arvokasta tietoa siitä, mitä eliitti ajattelee, myös heistä. Ja kyllä. Suomessa on pienet piirit ja samat naamat kaikkialla. Ihan kivoja ihmisiähän he varmasti ovat, kukin omalla tavallaan. Mutta heidän puheensa eivät ole kovin hauskoja tyhmän kansan näkökulmasta. He puhuvat näistä heikoista, joista halutaan “pitää huolta” ja kuinka erikoisesti köyhille tulisi antaa talouskasvatusta, jotta eivät ottaisi niitä pikavippejä.

HALOO!

Ainakin 80% näistä menestyjistä on tuhonnut matkalla huipulle monen fiksun ja täysin syyttömän elämän. Siksi se on niin vastenmielistä, kun nämä ihmiset puhuvat “niistä heikoista”. Voittajien uhoa.

Ja kun toimittajat vähättelevät heidän aloittamiensa paskamyrskyjen vaikutusta sanomalla, että nehän menevät nopeasti ohi ja aina tulee uusia myrskyjä, on hyvä ymmärtää seuraava: Paskamyrsky menee ohi nopeasti toimittajilta, mutta se erehtyväinen ja useimmiten syytön ihminen, jonka maineen he ovat kiimassaan tuhonneet, ei välttämättä enää nouse. But who cares? Ihmisoikeudet ovat vain huono vitsi. Sori siitä ei ihan riitä.

Olen ehdottomasti sananvapauden puolustaja, mutta ihmettelen aina uudelleen, missä on toimittajien vastuu. Sitä ei ole, vain oikeuksia. Jos pyritään tasa-arvoon maailmassa, se on vain niin väärin.

Poliitikot pitivät SuomiAreenalla arvopuheensa, jotka kaikki olivat erittäin hyviä ja rakentavasti eteenpäin pyrkiviä. Kaikki nämä puhujat ovat mielestäni uskottavia hyvään pyrkiessään, mutta he ovat valitettavasti VAIN poliitikkoja. Heillä on vähemmän valtaa kuin he uskaltavat ajatella. Valta on ihan muualla.

Tässä omat kommenttini puheista:

  • RKPn Anna-Maja Henrikson puhui luottamuksesta. Kuinka tärkeää on ihmisten luottamus toisiinsa. Mutta ilman tasa-arvoa ei ole luottamusta ihmisten välillä, koska siihen ei ole syytä. Päinvastoin viidakossa luottamus voi osoittautua suorastaan vaaralliseksi.
  • Vihreiden  Maria Ohisalo puhuu ilmastonmuutoksesta. Olen aina äänestänyt vihreitä, mutta ilmastohysteriaa en tue. Myös tässä valta ON muualla. Ja kyllä: jatkan jätteiden lajittelua ja käytän kestokassia ostosmatkoilla sekä olen kasvissyöjä.
  • Perussuomalaisten Jussi Halla-aho puhui sananvapaudesta. Siitä juuri, että eliitti ja toimittajat vaativat vapautta itselleen, mutta haluavat evätä sen tavallisilta kansalaisilta. Minusta hän puhui asiaa. Kuka päättää, mitä on vihapuhe? Ja eikö jo laki määrittele sen esim. kunnianloukkauksen muodossa?
  • Tämä sopivana aasin siltana SDPn Antti Rinteen puheelle oikeusvaltiosta. Se on yksi tärkeimmistä suojeltavista asioista maailmassa. Varmasti. Mutta vaikka Suomi ON oikeusvaltio, niin tavalliselle ihmiselle ei ole mahdollista hakea oikeutta esim. tässä kunnianloukkausoikeusasiassa. Ehkä se johtuu siitä, ettei eliitin mielestä heillä ole mitään kunniaa puolustettavana. Poliisi ei tutki ja rahat eivät riitä oikeuskuluihin. Ja jos joku hullu uskaltaa vähillä rahoillaan oikeuteen ja riippumattomat tuomarit päättävät hänen olevan oikeassa asiassaan, paskamyrsky on valmis. Asiakirjat ovat julkisia, joten kenellä tahansa on oikeus hyökätä kimppuun. Kuolemaan saakka. Se siitä oikeudesta.
  • Vasemmiston Li Andersson puhui yksinäisyydestä. Arvostan häntä todella hänen asiantuntemuksestaan ja energisyydestään asioiden eteenpäin viemiseksi. Hän kyllä OIKEASTI yrittää. Mutta vihaan sosiaalipornoa. Että ihmiset teeskentelevät välittävänsä, mutta heidän tekonsa ovat jotain aivan muuta. Yäk.
  • Keskustan Antti Kurvinen puhui tasa-arvosta. Sekin oli hyvä puhe, enkä osaa kommentoida sitä kummemmin. Paitsi että Suomi ei ole tasa-arvoinen maa. Suomessa ei ole ilmaista koulutusta tai terveydenhuoltoa, kuten joissakin muissa Euroopan maissa on. Tuhansien eurojen omakulut molemmissa on monelle köyhälle liikaa.  Jos ja kun näin on, on epärehellistä väittää jotain muuta.
  • Kristillisdemokraattien Sari Essayah puhui rohkeudesta olla oma itsensä ja seista oman elämänkatsomuksensa takana rohkeasti. Se oli hyvä puhe kuten hänen puheensa aina ovat. Mutta ihmiset, jotka lähettävät toisiaan helvettiin, ovat aika pelottavia. Toivoisin heille vähemmän rohkeutta. Uskonnonvapaus on mielestäni yhtä tärkeä kuin oikeusvaltio.

Kirjoituksestani käy ilmi, ettei minulla ole sanottavasti luottamusta politiikkaan. Tai ihmiseen. Äänestin viimeksi Eläinoikeuspuoluetta, joka ajaa minulle tärkeitä asioita.

Arvostan silti heitä, jotka jaksavat uhrautua kusitolpaksi ja edes yrittävät. Olisi hyvä muistaa, että poliitikotkin ovat ihmisiä, joilla on ihmisoikeudet. On surullista, että meidän kaikkien on kovetettava itsemme tefloniksi, jotta selviäisimme. Empatia kärsii ja julmat päätökset ovat mahdollisia. Historiaa tuntien, siitä ei hyvä seuraa.

MUTTA!

Tähän loppuun lähinnä itselleni loppukevennys:

Kaikkien paskamyrskyjen keskellä on IHANAA katsoa ns. turhia julkkiksia. Näin kesällä on tullut uusintana mm. Maisan ja Nikon luksusmatkat ja Love Island Suomi 2018. Aivan ihania, hauskoja ja kauniita nuoria ihmisiä!

Onnittelut molempien ohjelmien tuottajille ja tekijöille.

Minä en naura sille, että Maisa Torppa ja Niko Saarinen eivät tiedä, kuka on Salvador Dali tai Gaudi vaan heidän aivan valloittaville persoonallisuuksilleen.

Ei. Turhia julkkiksia ei ole. Kiitos heille. Amen.

Vaalit tulossa

ja pahoinvointiyhteiskunnassa kiehuu.

Jälleen kerran köyhät ja vanhukset (ehkä myös lapset) ovat keskiössä, kun kaikki ovat heistä niin kovasti huolissaan.

Vaalien jälkeen kaikki tämä unohtuu nopeasti ja meno jatkuu as usual. Se tarkoittaa, että vanhusten hoitolaitoksissa ei anneta riittävästi ravitsevaa ruokaa ja että heidät pumpataan täyteen lääkkeitä, joita LÄÄKÄRI EI OLE HEILLE MÄÄRÄNNYT. Näin saadaan heidät pysymään heikkona sängyn pohjalla eivätkä he näin ollen jaksa pyytää  virikkeitä tai suihkuun pääsyä. (Tietoni perustuvat tiedotusvälineisiin, eivätkä ole keksitty omasta päästäni). NÄMÄ ongelmat eivät todellakaan johdu hoitajien vähäisyydestä vaan ihmisoikeuksien tietoisesta loukkaamisesta. Siitä, että ihminen on peto.

Joskus mietityttää, mihin poliitikkoja enää tarvitaan. He laativat lakeja, mutta ainakin länsimaissa lait ovat niin hyvällä mallilla, että HALUTESSA ihmisoikeudet toteutuvat. Näin ei kuitenkaan käy, koska niin ei haluta käyvän.

Ihmismieltä ei laeilla muuteta.

Kun vaalit ovat ohi, hallitus, saman tekevää minkä värinen, jatkaa leikkauksiaan ihmisiltä, jotka eivät kykene itseään puolustamaan.

Tämä on maailma, jossa elämme.

Pitääkö olla huolissaan?

Hei me siivotaan!

Eilen oli maailman siivouspäivä, joka kannustaa keräämään roskia ja jätteitä lähiympäristöstä.

Pitääkö olla huolissaan, kun köyhät työttömät ja eläkeläiset luokitellaan roskaksi/jätteeksi. He eivät mahdu roskikseen, joten mitä heille sitten pitäisi tehdä? Heiltä itseltään ei tietysti kysytä mitään.

Ongelmaa pahentaa vielä se, etteivät he ymmärrä edes hävetä. Ja ihminen, joka ei osaa hävetä – no kaikkihan sen tietävät – hän on psykopaatti.

MUTTA!

Mutta roskapa tietää paremmin ja kulkee pää pystyssä.

Hän kysyy poliitikoilta ja virkamiehiltä, että

WHO IS BAD?

Kaikki maailman kusitolpat …

Kaikki maailman kusitolpat liittykää yhteen!

Nuorena en tiennyt mitä rasismi on. Olin kuullut paljon tarinoita ihmisten julmuudesta, mutta henkilökohtaisia kokemuksia ei ollut. Olin ulospäin suuntautunut elämästä kiinnostunut nuori ihminen. Luulen, että suurin osa ihmisistä alussa on.

Vähitellen työelämässä ilmeni, että erikoisesti vakituisessa työsuhteessa vakavaraisessa yrityksessä työskentelevät elämäänsä pitkästyneet ihmiset kohdistivat turhaantumisen tunteensa kaikenlaisiin valtataisteluihin. Aina oli meneillään vähintään yhden työtoverin (tai johtajan) ulossavustaminen. Se kuului kulttuuriin, se oli sitä kuuluisaa yhteisöllisyyttä ja sitä oli aika vastenmielistä katsella sivusta.

Minä en ollut koskaan koulu- tai työpaikkakiusattu, enkä itse kiusannut ketään. Silti näin jälkikäteen kummastuttaa alhainen tietoisuustasoni, sillä minulle ei tullut mieleenkään lähteä puolustamaan kiusattua. Miksi ei? Todella alhaista. Olin oikeasti tyhmä, vaikka älykkyystesteistä sainkin hyviä tuloksia. Mielessäni kyllä ihmettelin, että mikä helvetti näitä ihmisiä vaivaa.

Sitten näin dokumentin Alaskan susista. Olen aina rakastanut susia, en tiedä miksi. Sudet olivat valkoisia ja yksi musta susi oli syntynyt laumaan. Juttu eteni tyypillisenä musta lammas -tarinana. Mustan suden syrjintä ja vaino oli kamalaa katsottavaa. Lopulta se lähti laumasta ja siitä tuli ns. yksinäinen susi. Sen liikkeitä seurattiin ja jonkun ajan kuluttua se löysi kumppanin. Sitten se perusti oman lauman ja sen pituinen se. Onnellinen loppu.

Jotenkin tuo dokumentti teki minuun syvän vaikutuksen, enkä ole koskaan unohtanut sitä. Koska minulle se oli tarina ihmisistä.

Elämä on tuonut eteeni satoja tuollaisia tarinoita ja jotenkin näyttää siltä, että tuo erilaisuuden syrjintä on koodattu niin eläimiin kuin ihmisiinkin.

Surullista, että moderni ihminen ei pysty parempaan.

Aina on jonkun ihmisen uhrauduttava kusitolpaksi, jolta kaikki ihmisoikeudet evätään. Yhteinen inho ja viha yhdistää ja näin tehdään ihmiset onnellisiksi ja puhaltamaan yhteen hiileen.

Kuinka äärettömän alkukantaista Luomakunnan Kruunulta. Etkö jumankauta pysty parempaan??!!!

On kaksi tilannetta, joissa ihmiset kuitenkin pystyvät parempaan: suuressa hädässä ja silloin kun he ovat löytäneet jotain oikeasti kiinnostavaa.

Ratkaisu on siis tehdä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa.

We are ready for any unforeseen event that may or may not occur.

Hyödyllinen idiootti

Eduskuntavaalit ovat ovella ja epätietoisuus nousee tajuntaani: kuinka välttyä olemasta hyödyllinen idiootti? Ja jos en onnistu tässäkään, onko sillä mitään väliä, koska näitähän riittää (siis idiootteja).

Kaunis ajatus on, että etsin yksittäisen ihmisen, johon voin luottaa ja äänestän häntä. Mutta vain hyödyllinen idiootti toimii näin. Sillä tämä mielestäni fiksu ihminen on valinnut itselleen puolueen, jota edustaa, eikä hän näin ollen voi tehdä aivan mitä haluaa.

Tämä systeemi on sekä kirous että siunaus. Se suojelee meitä siltä, että jokainen sekopää saa tahtonsa läpi, ei ainakaan heti, mutta se suojelee meitä myös viisailta päätöksiltä.

Tämänhän me kaikki tiedämme, eikä minulla ole tässäkään asiassa vaihtoehtoista ehdotusta. Uskon kuitenkin ihmisten viisastumiseen ajan myötä, jolleivat he ehdi siihen mennessä tuhota planeettaamme. Tai sitten robotit ehtivät ottaa vallan ja eliminoida meidät vähä-älyisinä idiootteina.

Monet älyköt ajattelevat: vedenpaisumus minun jälkeeni. Minulla on vain yksi elämä ja otan siitä irti kaiken, minkä saan.

Muistan kuinka Tsernobyl räjähti ja Espoossa satoi vettä. Me naiset katselimme ulos ikkunasta ja mietimme, uskaltaako tässä lähteä kotiinsa vesisateessa. Silloin eräs insinööri tuli luoksemme ja sanoi, että turhaan me huolehdimme päästöistä. Kyllä tämä maailma meidän elämän ajan kestää ja sen jälkeen – mitä väliä? Niinpä. Ja onhan se kestänyt.

Minun kaltaisillani ihmisillä, jotka uskovat elämän jatkumiseen ja mahdolliseen jälleensyntymiseen samalla planeetalla, on hyvin itsekäskin halu säilyttää maailma mahdollisimman puhtaana lastenlapsillemme. Saatammehan itsekin olla vielä joskus tulevaisuudessa lapsi. Maailmanparannusta harrastaa siis erittäin itsekäs ihminen. Eläköön itsekkyys!

Kuka hullu haluaa poliitikoksi, kysyivät toimittajat kirjassaan. Se on hyvä kysymys. Se voi tulla monelle yllätyksenä, mutta poliitikot ovat ihmisiä. Luulen, että monet heistä lähtevät alussa mukaan vilpittömin mielin ja täynnä halua vaikuttaa positiivisella tavalla ihmisten elämään. Vihaa fanittava maailma haluaa kuitenkin päitä vadille ja jatkuvat hyökkäykset tekevät heistä “paksunahkaisia tefloneita”, jotka ovat lopulta valmiita tekemään kovia ja julmia päätöksiä, koska he ovat menettäneet rakkauden ihmiseen.

Tutkiva journalismi on tärkeää, mutta joidenkin toimittajien raivoisa hyökkäys kaikkea liikkuvaa kohtaan ei ole edes hauskaa, se on todella vastenmielistä.

Jos haluamme, että poliitikot tekevät viisaita päätöksiä, on hyvä miettiä, tekeekö ihminen niitä hyökkäysten ja kaaoksen keskellä.

Kannatan asiallista KESKUSTELUA.

Hiljainen heinäkuu

Heinäkuussa ei tapahdu mitään, koska kaikki ovat lomalla. TVstä tulee vain uusintashittiä ja kuumuus (+30 astetta sisätiloissa, tuulettimesta ei merkittävää helpotusta) estää korkeamman aivotoiminnan tehokkaasti.

Jotain ehdin kuitenkin panna merkille:

1) Merja Kyllönen taistelee läskiensä puolesta. Hän on kyllästynyt naisten ulkonäön jatkuvaan arvosteluun. Kukapa ei olisi. Väkivaltaa se on pienikin väkivalta.

http://www.redicecreations.com/article.php?id=31151

Ja kaikki tekopyhät maailmanparantajat käyttävät väkivaltaa asioidensa läpiviemiseen. Jos he eivät tee sitä itse, he löytävät kyllä hölmöt, jotka suorittavat väkivallan heidän puolestaan. Poliitikon, jos kenen, tulisi se tietää. Ja kyllä he sen tietävätkin.

2) Kansanedustaja Anna Kontula kirjoitti blogissaan juuri poliitikoista, jotka sisäpiirissä kutsuvat köyhiä pohjasakaksi jne.

http://annakontula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172440-pohjasakkaa

Kuuntelin tässä eräänä päivänä vaihtoehtomediassa tiedusteluasiantuntija Gordon Duff”in huomioita politiikasta. Hän on ehdoton Obaman kannattaja, mutta mitään ei hänen mukaansa kannata poliitikoilta odottaa. He ajavat ensisijaisesti omaa etuaan: ensin oma talous kuntoon ja lapset parhaisiin kouluihin. Sen jälkeen he AIKOVAT panostaa siihen, mitä olivat kansalle luvanneet. Se päivä ei yleensä ehdi tapahtua.

3) Jälleen kerran ehdin ihmetellä konsulttiarmeijoita, jotka itse eivät ole olleet työelämässä päivääkään. He eivät ymmärrä yrityksen toimialasta juuri mitään. Kuinka he voivat uskottavasti kertoa, kuinka siellä pitäisi toimia? Ketä tervehditään aamuisin on kyllä yrityksen ongelmien pienemmästä päästä. Tosin itse olen ollut työssä organisaatioissa, joissa tehtiin tulosta (lue: rahaa).

4) Lahjakas mentalisti Pete Poskiparta mainitsi eräässä haastattelussa, että tavalliset ihmiset ovat helppoja hypnotisoitavia. Sen sijaan psykopaatteja ei voi hypnotisoida. Oliko tämä hyvä vai huono uutinen? Mainostoimisto kiittää.

5) Yksi heinäkuun 2014 järkyttävimmistä kriiseistä on sota Israel vs. Gaza. Propagandan vuoksi on vaikeaa tietää, mitä on oikeasti meneillään. Sen vain tiedämme, että kärsimystä riittää.

Minulla on sukulainen Israelissa. Hän kääntyi juutalaiseksi monta kymmentä vuotta sitten ja tukee ehdottomasti Israelin valtion kantoja. Häneltä olen saanut hyvää infoa palestiinalaisten lasten koulutuksesta sotaan ja vihaan. TVstä taasen olen nähnyt dokumentin israelilaisista nuorista, jotka eivät turvallisuutensa vuoksi uskaltaneet poistua hotellista (oliko se nyt Puolassa?), koska heitä vihataan niin paljon Euroopassa.

Kun maailma on tämä, kuinka kukaan voi olla riittävän naiivi uskoakseen rauhaan? Kysyn vaan.

Keisarin vaatteet – jännää

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat esiriput repeilleet ja feikit naamiot median kuumentamassa ilmapiirissä sulaneet siellä ja täällä.

Olipa kyse sitten uskonnoista, politiikasta, taloudesta, urheilusta, terveydenhuollosta, oikeuslaitoksesta, mediasta – you name it – kaikkialla kulissit rysähtelevät aika kovalla rytinällä.

Ei ihme, että sananvapaus on koetuksella ja ihmisten suita yritetään tukkia mahdollisuuksien mukaan.

Onko se sitten hyvä vai huono uutinen, ettei maailma olekaan sellainen kuin sen on kerrottu olevan? Riippuu näkökulmasta.

Tomun laskeuduttua ensishokin jälkeen saattaa keuhkoihin vedetty tuulahdus tuntua jopa raikkaalta.

Eräs omakohtainen shokkielämys huvittavimmasta päästä sattui muutama kuukausi sitten ja haluankin jakaa sen tässä ja nyt.

Olen enemmänkin degeneroituneen musiikin suurkuluttaja, tyyliin kaikki menee. Silti olen aina pitänyt myös klassisesta musiikista. Mozart on ollut loputtoman ihqu enkä ole kyllästynyt hänen musiikkiinsa koskaan.

Nyt kuitenkin joku ihmeen Robert Newman oli itsekin Mozartin ihailijana lähtenyt tutkimaan lähemmin idoliaan.

Löydöt alkuperäisine dokumentteineen ja kirjeenvaihtoineen, joita hän tutki viidentoista vuoden ajan, paljastivat kammottavan todellisuuden:

Mozart ei ollutkaan ihmelapsi, kaikki taikahuilut ja giovannit olivatkin muiden säveltäjien teoksia eikä Mozart ollut edes kovin hyvä pianistikaan.

Voi Mozartkuulat sentään!

Hirveä masennus. Mozart olikin vain PR-temppu, loistava persoonallisuus, jonka avulla harmaat ja tylsät säveltäjät saivat teoksensa paremmin julkisuuteen. Mediahuijaus siis.

Mutta loppujen lopuksi: mitä sitten? Mitä väliä?

Musiikki on silti hienoa ja Mozart oli varmaan aika hyvä tyyppi. Kai. Rest in peace.

Tykkään katsoa BB:tä, koska se on niin karrikoidun todellinen. Näinhän se menee todellisuudessakin: ihmisten oletetaan olevan vähän hölmöjä ja heitä kannustetaan ottamaan kännit, puhumaan seksistä ja harjoittamaan seksiä, juoruilemaan, salaliittoilemaan, riitelemään keskenään jostain sätkänpätkistä jne. Henkisesti ja ruumiillisesti täysin paljaana päättäjiensä edessä – mutta tuotannosta ei sitten puhuta. Kun kansa pidetään tietyllä tasolla ja puuhaa riittää, saavat päättäjät elää rauhassa omassa todellisuudessaan.

Tämä pyramidihuijaus on edennyt niin pitkälle, että kunnon kännit olisivat jo tarpeen poliitikoillekin, joilla ei itse asiassa ole enää valtaa lainkaan.

Joku meditaatio tms. on kuitenkin  parempi vaihtoehto, sillä ongelmia ei voi ratkaista samalta tasolta saati sitten alemmalta tasolta käsin.

Sananvapausko on se ongelma? Haluammeko takaisin maailmaan, jossa kaikki sadut menevät läpi ihmisten tietämättömyyden vuoksi? Internetin jälkeen se ei onneksi ole enää mahdollista. Vaikka internet kiellettäisiin huomenna, ihmiskunta ei ole enää sama.

Vaikka ironia kiellettäisiin huomenna, vahinko on jo tapahtunut.  Pandoran lipas on auki. Ihmiskunta on jo muuttunut.

Tervetuloa huominen!

PS. Nyt kun vielä oppisi erottamaan oikean tiedon väärästä…

Mitä se Der Spiegel oikein kirjoittaa?

Luin tässä Der Spiegel -lehteä. Se on paksu lehti ja siinä riittää luettavaa. Mistä ne saksalaiset oikein puhuvat? Nyt.

– Jupinaa liikenteestä. Jostain miljardi-asemaprojektista Stuttgart 21. Paljon väittelyä puolesta ja vastaan. Ketä kiinnostaa?

– Vihreiden “kylmäpää” Jürgen Trittin on nyt kunkku. Vihreitä on tullut ja mennyt, mutta kaiken nöyryytyksen kestänyt Trittin on jäänyt. Ikuinen vihreä on “vain” 56 vuotias.  Vihreät ovat kivunneet jopa sosialidemokraattien ohi ja voittaneet “atomisodan”. Aiemmin munin ja tomaatein heitelty on nyt kansakunnan Superman.

Tosin on niitäkin, jotka kulkevat tuulta päin. Jutta Reichardt, tuulivoiman vastustaja, ei pidä tuulivoimalapuistoista. Hän asuu 300 metrin päässä yhdestä sellaisesta ja korkea verenpaine, tinnitys, sydämen rytmihäiriöt sekä unihäiriöt johtuvat voimalasta. Sanoo hän.

– Ovatko naiset parempia poliisina kuin miehet? Näyttää siltä. Naispoliiseja vastaan hyökätään harvemmin, esim. kotihälytystapauksissa.  Naispoliisit puolestaan eivät hyökkää heti patukoineen ihmisten kimppuun, vaan saattavat jutella pitkäänkin ihmisten kanssa. Lopuksi he saattavat vain sanoa että “mene nyt kotiin nukkumaan” ja sillä siisti. Väkivaltainen mies saattaa lopulta vaikka kosia.

– Internetin digitaalinen alamaailma

Internet on usein virtuaalista sodankäyntiä, jonka seuraamukset ovat kaikkea muuta kuin virtuaalisia.

Ohjelmistonerot aloittavat uransa jo lastenhuoneessa.

11 vuotta sitten “I love you” -virus saastutti satoja tuhansia tietokoneita ja kaatoi yritysten verkot. Olin koulutuksessa silloin ja opettajien sähköposteista lähteneet virukset levisivät koko koulun verkkoon ja tuhosivat mm. kaikki kuvatiedostot. Se oli kivaa, kun oli opettelemassa kotisivujen tekoa.  Philippiiniläispoika halusi vain huomiota osakseen eikä ansainnut rahaa sillä. Hänen annettiin mennä.

Suuri osa nettikriminaaleista on vaaraa rakastavia lapsia.

– Vähän sananselvitystä:

Black hat = paha hakkeri
White hat = hyvä hakkeri
FUD = Full undetected – hyökkäys, jota Anti-Virus -ohjelma ei kykene tunnistamaan
Keylogger = vakoiluohjelma, joka lähettelee kirjoituksiasi tiettyyn osoitteeseen.
Money Mule = Web-gansterit käyttävät tiliäsi tietämättäsi rahanpesuun.
Proxy net reader = estää tietopaketin lähetyksen kohteesta A kohteeseen B suoraan, mutta ohjaa sen paikan X kautta.
Ripper = myyjä vie rahasi, mutta ei toimita tuotetta
Zero Day Exploit =  hakkerit löytävät turvallisuusaukon tietokoneesta ja käyttävät sitä sitten hyväkseen.
Phissing = tietojen kalastusta, josta maksetaan hyvin: pankkitili = 900 dollaria, luottokortti = 120 dollaria, sähköposti salasanoineen = 18 dollaria, henkilötiedot = 20 dollaria.

– Ex IMF-johtaja Dominique Strauss-Kahn hymyili jälleen vaimonsa Anne Sinclairin käsipuolessa. Hän pääsi vapauteen kultahäkistään – ilman passia.

Huonesiivoojan, Guineasta muuttaneen yksinhuoltaja äidin Nafissatou Diallo’n tilille oli tullut rahaa 100 000 dollarin arvosta Arizonasta, Georgiasta, New Yorkista ja Pennsylvaniasta. Ei hyvältä näytä, löytyyköhän vielä töitä siivoojana vai onko pakko kääntyä harmaan talouden puolelle. Kaikki tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö raiskausta olisi tapahtunut. Vaikka kaikki näyttääkin salaliitolta, ei voi tietää. Niin, ja kenen salaliitolta? Kenellä on oikeus puolustaa oikeuksiaan?

– Ja lopuksi jokunen sana aikanaan eliittiprojektina alkaneesta EU:sta.

Nyt on hätä ja vaaditaan demokratisointia. Kansa ei halua enää maksaa eliitin tekemistä virheistä. Todisteet mokista on monet. Totuus on kuitenkin se, että vain eliitti itse kykenee virheensä korjaamaan. Pariisi-Berliini -akselille halutaankin nyt enemmän valtaa. Miksi? Koska Eu on laajentunut liikaa periferiaan. Jos keskus saa enemmän valtaa, saattaa demokratisoinnillakin olla  mahdollisuus. Näin sanoo Herfried Münkler, poliittisen tieteen professori Berliinissä.

Danke, jetzt weiss ich es.