Kaunis päältä, ruma sisältä?

Mitä on karisma? Millainen on karismaattinen ihminen?

Tänä syksynä olivat tärkeät vaalit niin Suomessa kuin Usassakin. Vaalien voittajat ovat usein karismaattisia ihmisiä. Karismaa ei voi mitata eikä sitä oikein voi oppiakaan. Karismaattiset ihmiset samanaikaisesti sekä innostavat että ärsyttävät. He nostattavat ylisuuria toiveita, heillä on visio, he poikkeavat laumasta ja heidän odotetaan vähintään pelastavan maailman. Omat teot jäävät tosin usein vähäisiksi, mutta haittaakse, kun he saavat muut edes yrittämään parempaa.

Joidenkin mielestä karisman perässä juoksijat ovat rajatapauksia ja idiootteja. Silti useimmat haluavat oppia, miten saada menestystä ja vaikutusvaltaa. He tuntevat, että parantamisen varaa selvästi on.

Olen aina ihmetellyt, mitä pahaa on ihailla ihmistä, joka osaa jotain tiettyä asiaa paremmin kuin minä tai jolla on ominaisuus, jonka toivoisin olevan kehittyneempi itsessäni. Kritisoida ja pilkata saa, mutta ei ihailla. Toki omaa panostusta tarvitaan, mutta joku esikuva on mielestäni hyvä olla. Ja jos onnistaa, voi edistyä pitemmälle kuin guru itse.

Eikun gurut kehiin.

Motivoiminen on hyväpalkkaista puuhaa, koska vain harvoilla menee elämässä todella hyvin. Siksi näitä jumalasta seuraavia syytetään pahoinvoinnilla rahastamisesta. Ironista kyllä, kuuluvimmin arvostelevat juuri terveysalan ammattilaiset, jotka itsekin saavat elantonsa pahoinvoinnista. Valtataistelua siis? Mitä väliä?

Luultavasti ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, ei liiemmälti guruja kaipaa.

Itsetyytyväisyys voi kuitenkin pohjautua harhaluuloon, että maailmassa kaikki on mahdollista kaikille, että se on vain itsestä kiinni.

Pitkällä elämänkokemuksella voin kertoa ihan ilmaiseksi huonot uutiset: planeetan kaikissa maissa rakenteet poliittiseen vakaumukseen katsomatta on suunniteltu siten, että on olemassa voittajat ja häviäjät. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan vielä tosi kauan. Valoa ei ole ilman pimeyttä eikä voittajia ilman luusereita.

Demokratiassakin määritellään vain se, kenellä on enemmän oikeuksia kuin toisella. Toisinajattelijalla ei ole muuta ihmisoikeutta kuin oikeus muuttaa mieltään enemmistön hyväksymäksi. Ihan sama kuinka väärässä enemmistö onkaan.

Jos osasi on luuseri, älä katkeroidu, sillä työnantajat eivät katkerista ihmisistä pidä. Näin sanoi A2:ssa 27.11.12 itse Jari Sarasvuo.

Ota siis kiltisti lumepillerisi ja vie osasi tässä globaalissa hupailussa kunnialla loppun asti. Kyllä se siitä.

Lutkat ja hörhöt

Eurostolandiassa kaikki hyvin.

Tänään lutkat marssivat Helsingissä ja Tampereella. Arviolta n. 6000 henkeä, mukana myös ihania miehiä. Heitä on kuin onkin olemassa. Kiitos siitä heille.

http://www.youtube.com/watch?v=T5n4t3qOUYM

http://www.youtube.com/watch?v=IYf4zZYNYL0

Kansainvälinen tempaus sai alkunsa siitä, kun torontolainen poliisi varoitti naisia  pukeutumasta kuin lutkat välttyäkseen raiskaukselta.

Myös suomalainen poliisi sanoo, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa todennäköisyyteen joutua rikoksen uhriksi. Häiritsevän usein mainitaan alkoholi ja annetaan ymmärtää, että raiskattu nainen = alkoholisoitunut nainen.

Kun minut raiskattiin 16-vuotiaana neitsyeenä -15 asteen pakkasessa paksu talvitakki päällä illalla matkalla kotiin puukolla varustetun miehen toimesta, niin missähän se väärä valinta oli. Olisiko JO silloin pitänyt linnoittautua kotiin välttyäkseen näkemästä miehiä? Äiti kielsi kertomasta kenellekään, koska maineeni olisi mennyt, enkä olisi voinut mennä enää kouluun. Kammottavaa kyllä, äitini oli oikeassa. MINUN maineeni oli kysymyksessä, uhri on aina syyllinen.

Sitten on nämä hörhöt.

Hörhö siellä, hörhö täällä, joka puolella hörhö.

Norjan järkyttävien tapahtumien innoittamana poliisipäällikkö kehoitti ihmisiä tarkkailemaan toisiaan ja ilmoittamaan kaikki epäilyttävä NIMETTÖMÄNÄ poliisille. Kyllä poliisisetä/täti sitten hoitaa asian.  Miten olen tässä kuulevinani historian siipien havinaa. 😦

Erikoisesti yksinäiset ihmiset ovat vaarallisia.

En ole pitkään pitkään aikaan käynyt lueskelemassa Suomi24 -keskustelupalstoja. Nyt käväisin, kun halusin tietää, mitä suoraa puhetta harrastavat sanovat viimeaikaisista tapahtumista. Sain hyvät naurut.

Eräs aloittaja antoi pitkän listan syitä, miksi hän pelkää yksinäisiä. Joku kysäisi, oliko hän hakenut ammattiapua fobiaansa. Toinen, nimimerkki Hyvin yksinäinen, kirjoitti 27.7. vastineeksi, että kaikella on puolensa. Saa kulkea rauhassa, kun kaikki pelkäävät ja väistyvät tieltä.  Bussiin astuessa on tilaa, kun muut pakkautuvat peloissaan bussin perälle. Jne. jne.

Kuitenkin väkivalta Suomessa liittyy useimmiten parisuhteeseen ja kaveripiireihin.

Tulin tässä eräänä päivänä bussilla Helsingistä Espooseen. Tämä keskustelu käytiin n. 3-vuotiaan pikkupojan ja vanhan tädin välillä:

Pikkupoika: Onko sinun kotona käynyt poliisi?
Täti:             Ei.
Pikkupoika:  Minunpa kotona on. Monta kertaa.
Täti:              ??
Pikkupoika:   Isä ja äiti riitelee niin paljon. Nyt isä ei asu enää kotona.

Psykologista sodankäyntiä ja elämää Suomessa 2011.