Virkistävästi uusiutunut Putous palasi ruutuun.

Jokaisella kaudella on vähintään yksi sketsihahmo, joka on ylitse muiden. Tällä kaudella se on Aina Inkeri Ankeinen.

Onnittelut sen kehittäjälle Päivi Hämäläiselle ja toivottavasti ura urkenee hänelle tämän suosion jälkeen. Terävä tyttö.

MUTTA.

Tämä ei ole Päivi Hämäläisen syytä, mutta sketsihahmon suosiossa kiteytyy valitettavasti Suomen hyvinvointivaltion kasvattamien kermaperseiden julmuus ja vanhuksia kohtaan tuntema vastenmielisyys ja suoranainen vihamielisyys. Juhlapuheet eivät sitä muuksi muuta.

Toimittajat kertovat kilvan, kuinka jokainen tuntee ainakin yhden ainainkeriankeisen.

Kun Aina Inkeri huutaa “Oi luoja, ota minut jo pois täältä”, niin tuleeko kukaan miettineeksi MIKSI hän tekee niin? Ehkä hänen elämänsä on tekemällä tehty niin sietämättömäksi, ettei muuta keinoa enää ole kuin toivoa eutanasiaa. Ja tässähän poliitikot tulevat ilomielin vastaan. Huraa, tappavat itse itsensä ja talous sekä Kela pelastuu.

Kun Ainan suuhun pannaan sanat, kuinka hän haluaa syyttää vääristä valinnoistaan esim. pakolaisia, niin kermaperseet eivät muista/tiedä sitä, että tämän ikäluokan naisilla ei ollut varaa vääriin valintoihin. Jos joku valinta oli, se oli huonoista vaihtoehdoista se vähiten huonoin. Oli vain pysyttävä itse hengissä ja samalla pidettävä myös perhe ja joskus myös sukulaisetkin hengissä.

Yksilön syyksi ei kuitenkaan kannata edes koulutuksellaan ylpeilevien kermaperseiden maailmansotia laittaa. Nämä ainainkeriankeiset rakensivat hyvinvointivaltion elämällään. Valitettavasti. Ankeita ovat.

Tuliko kermaperse vähän liian monta kertaa mainittua. Ehkä tuli, mutta en kadu mitään.