Jälleen aivan mahtavan hieno kausi tuosta formaatista on juuri meneillään. Olen nähnyt kaikki kaudet ja olen pitänyt niistä jokaisesta. Tämä on kuitenkin lempparini. Makuasia tietysti, mutta mielestäni erikoisen upeita tyyppejä ovat. Ironista tässä fanituksessa on kuitenkin se, etten itse kuuntele suomalaista musiikkia lainkaan. Radiota ja Spotifyta tulee toki kuunneltua sen verran, että tiedän suunnilleen missä mennään.
Monen mielestä on noloa lähteä kehuskelemaan kyseistä ohjelmaa. Kriitikot ovat sitä mieltä, että kyseiset huomionkipeät narsistit vain itkeskelevät siellä keksien toinen toistaan hullumpia uhritarinoita. Olen ehdottomasti eri mieltä. Näinä vaikeina aikoina kun sekä valta- että vaihtoehtomedia suoltaa tarkistamatonta tietoa silmillemme eikä järjellinen olento enää tiedä mitä uskoa, on äärimmäisen raikasta kohdata ihmisiä, jotka oikeasti kehtaavat olla omina itsenään jonkinlaisessa ryhmäterapiassa kohtalotovereidensa kanssa. Ja se näyttää toimivan erittäin hyvin.
Olen ymmärtänyt, että monet heistä ovat kokeneet suuren positiivisen muutoksen elämässään ohjelman jälkeen. Nämä ihmiset eivät ole feikkejä. Sen tunnistaa, jos haluaa.
Ja mikä parasta: Siinä kun esim. Selviytyjissä yms. ohjelmissa keskitytään juonitteluun ja toisten selkään puukotukseen, Vain elämää -ohjelmassa artistit ymmärtävät ja kehuvat toisiaan vilpittömän tuntuisesti. Sen täytyy olla hieno kokemus tässä julmassa maailmassa. Aika harvoin tuollaista tapahtuu tosi elämässä.
Kiitos paljon kaikille ohjelmaan osallistujille.
Ei mulla muuta.
SirkkaHalmetoja 