Eläköön ihana vapaus!

Me läntiset maat elämme vapaassa maailmassa. 
On sananvapaus, liikkumisvapaus, tasa-arvo ja vaikka mitä.  Euroopan hyvinvointivaltiot pitävät huolen siitä, ettei kaveria jätetä. Elämme oikeusvaltiossa, jossa oikeus lopulta aina voittaa. Me olemme hyvän puolella.
Oliko tämä ironiaa?
Sarkasmi on muodostunut miltei ainoaksi tavaksi kommunikoida niin mediassa kuin ihmisten keskinäisissä suhteissakin. Poliitikot ovat tässä erikoisen taitavia.
Sarkasmihan on vittuilua: Sanon tämän, mutta ymmärrättehän, että asiat ovat todellisuudessa päinvastoin tai ainakin erittäin ristiriitaisia.
Mutta sarkastinen ilmaisu ei muuta olosuhteita, vaan se on enemmänkin katkeraa luovuttamista. Tiedän tämän kokemuksesta.
Nyt puolustamme vapautta viemällä yhteiskuntaa aina vain lähemmäksi täydellistä poliisivaltiota.
Muistathan:
– War is peace
– Freedom is slavery
– Ignorance is strength
Poliisivaltio on siinä mielessä kivaa, ettei tarvitse ajatella. Kunhan pidät turpasi kiinni ja tottelet, kaikki menee hyvin. Poliisivaltiossa vallitsee järjestys ja vartiointiliikkeillä riittää töitä. Mutta yksi sieltä puuttuu: luovuus. Ja kun luovuus puuttuu, puuttuu myös kauneus ja paljon muuta.
Sitä paitsi, jos ihmiset muuttuvat roboteiksi, niin mihin heitä sitten tarvitaan, kun oikeat robotit paljon tehokkaampina tekevät kaiken paremmin ja nopeammin?
Vapaa maailma puolustaa siis itseään poliisivaltiona???????
Kontrollifriikit kiittää.
Ei mulla muuta tällä kertaa. Love and peace!  
 


Hiljainen heinäkuu

Heinäkuussa ei tapahdu mitään, koska kaikki ovat lomalla. TVstä tulee vain uusintashittiä ja kuumuus (+30 astetta sisätiloissa, tuulettimesta ei merkittävää helpotusta) estää korkeamman aivotoiminnan tehokkaasti.

Jotain ehdin kuitenkin panna merkille:

1) Merja Kyllönen taistelee läskiensä puolesta. Hän on kyllästynyt naisten ulkonäön jatkuvaan arvosteluun. Kukapa ei olisi. Väkivaltaa se on pienikin väkivalta.

http://www.redicecreations.com/article.php?id=31151

Ja kaikki tekopyhät maailmanparantajat käyttävät väkivaltaa asioidensa läpiviemiseen. Jos he eivät tee sitä itse, he löytävät kyllä hölmöt, jotka suorittavat väkivallan heidän puolestaan. Poliitikon, jos kenen, tulisi se tietää. Ja kyllä he sen tietävätkin.

2) Kansanedustaja Anna Kontula kirjoitti blogissaan juuri poliitikoista, jotka sisäpiirissä kutsuvat köyhiä pohjasakaksi jne.

http://annakontula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172440-pohjasakkaa

Kuuntelin tässä eräänä päivänä vaihtoehtomediassa tiedusteluasiantuntija Gordon Duff”in huomioita politiikasta. Hän on ehdoton Obaman kannattaja, mutta mitään ei hänen mukaansa kannata poliitikoilta odottaa. He ajavat ensisijaisesti omaa etuaan: ensin oma talous kuntoon ja lapset parhaisiin kouluihin. Sen jälkeen he AIKOVAT panostaa siihen, mitä olivat kansalle luvanneet. Se päivä ei yleensä ehdi tapahtua.

3) Jälleen kerran ehdin ihmetellä konsulttiarmeijoita, jotka itse eivät ole olleet työelämässä päivääkään. He eivät ymmärrä yrityksen toimialasta juuri mitään. Kuinka he voivat uskottavasti kertoa, kuinka siellä pitäisi toimia? Ketä tervehditään aamuisin on kyllä yrityksen ongelmien pienemmästä päästä. Tosin itse olen ollut työssä organisaatioissa, joissa tehtiin tulosta (lue: rahaa).

4) Lahjakas mentalisti Pete Poskiparta mainitsi eräässä haastattelussa, että tavalliset ihmiset ovat helppoja hypnotisoitavia. Sen sijaan psykopaatteja ei voi hypnotisoida. Oliko tämä hyvä vai huono uutinen? Mainostoimisto kiittää.

5) Yksi heinäkuun 2014 järkyttävimmistä kriiseistä on sota Israel vs. Gaza. Propagandan vuoksi on vaikeaa tietää, mitä on oikeasti meneillään. Sen vain tiedämme, että kärsimystä riittää.

Minulla on sukulainen Israelissa. Hän kääntyi juutalaiseksi monta kymmentä vuotta sitten ja tukee ehdottomasti Israelin valtion kantoja. Häneltä olen saanut hyvää infoa palestiinalaisten lasten koulutuksesta sotaan ja vihaan. TVstä taasen olen nähnyt dokumentin israelilaisista nuorista, jotka eivät turvallisuutensa vuoksi uskaltaneet poistua hotellista (oliko se nyt Puolassa?), koska heitä vihataan niin paljon Euroopassa.

Kun maailma on tämä, kuinka kukaan voi olla riittävän naiivi uskoakseen rauhaan? Kysyn vaan.

Sotakulttuuri vs. rauhankulttuuri

Tänään vietetään Ahtisaari-päivää sekä YK:n julistamaa kansainvälistä suvaitsevaisuuden päivää.

Nythän on selvää, että Ahtisaari-päivä on rauhanvälitystyöllä jo ansaittu. Se on hyvä muistutus kommunikaation voimasta.

Silti, tässä lainaus Uuden Suomen keskustelupalstalta tänään:
“Vitutuskäyrä menee tappiin heti kun luen näistä löperöjutuista.”

Niin. Juhlapuheista on vielä pitkä matka käytäntöön.

Jo sanalla suvaitsevaisuus on kyseenalainen merkitys. Sana on vielä kaukana ihmisoikeuksista tai tasa-arvosta. Usein sitä käytetään sävyyn, että “me molemmat tiedämme, mikä sinä olet, mutta koska olen sivistynyt ja HYVÄ ihminen, SALLIN sinun elää.”

Suvaitsevaisuus ei kyllä vielä riitä, mutta hyvä alkuhan se jo on.

Ja mitä tulee juhlapuheisiin, niin 99% -liike jo kertoo, että matkaa tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin on vielä kaikkialla.

http://www.youtube.com/watch?v=tpq-moDIkl8

Niin. Mitä on rauha?

Yksi tapa menestyä elämässä on olla aina samaa mieltä voittajien kanssa kunnes voittajat muuttuvat ennen pitkää ja vääjäämättä häviäjiksi. Silloin kannattaa nopeasti kääntää takkinsa ja myötäillä uusien voittajien mielipiteitä.

Lampaan elämäähän se toki on, mutta elämä se on lampaallakin, vai?

Aivan varmaa se menestys ei tietenkään ole. Voittajilla kun mielipiteet saattavat olla – ainakin Orvellin mukaan – kuten “Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa.”
Tarkka-aistisimmat lampaat ovat jo huomanneet kehityssuunnan.
Tosin Orwell kirjoitti varoituksen myös heille kirjassaan Eläinten vallankumous,
Ai että minunko pitäisi olla ratkaisu eikä osa ongelmaa?
Niinpä. Annas kun mietin…
Hohhoijaa. Taidanpa mennä tässä päiväunille… Moi!