Suvaitsevaisten diktatuuri?

Siitä puhe mistä puute. Tämä ajatus on vanha ja niin totta.

Suvaitsevaisuuttaan mainostavat ovat usein kaikkein ahdasmielisimpiä ihmisiä, jotka ovat valmiita kieltämään kaiken, mikä ei ole sopusoinnussa heidän OIKEIDEN ajatustensa kanssa.

Suvaitsevien diktatuurissa ei ole ilmeisesti myöskään sananvapautta. Se tuli mieleeni tässä kuussa kun vuosikymmenien vanhoista sketseistä tehtailtiin rikosilmoituksia.

Ja otetaanpa esimerkiksi vaikka kaikkien rakastama dilemma: maahanmuutto.

Suvaitsevat suomalaiset haluavat lisätä ulkomaista työvoimaa. Minä olen samaa mieltä heidän kanssaan.

MUTTA.

Olen itse ollut ulkomaalainen/maahanmuuttaja 20 vuotta elämästäni. Kokemuksesta tiedän, että erilaiset/ulkomaalaiset ovat “kunnon kansalaisten” mielestä kauhistus ja turvallisuusuhka. Kaikissa maissa.

Sivistyneissä maissa tätä yritetään peitellä paremmin ja näissä maissa löytyy ulkomaalaiselle ystäviä kaltaisistaan. Suomessa jää helposti yksin kun ei kuulu joukkoon.

Kuitenkin talouselämä rakastaa heitä/meitä. Sillä heikolla olevat ihmiset ovat helppoja hallittavia. He eivät tunne oikeuksiaan eikä heidän OIKEISIIN ongelmiin haluta puuttua pitkällä kepilläkään.

Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Kukaan ei heitä puolusta. Ei kukaan.

Jos suomalaiset eivät opi kunnioittamaan erilaisuutta, on slummien Suomi väistämätön.

Onneksi olkoon!

Ihanaa! Taas on edessä uusi mahtava vuosi tässä maailman parhaimmassa maassa! Ei ihme, jos moni sekoaa tästä onnesta, eihän moni lottovoittajakaan kestä tuuriaan.

Meillä on puut, järvet, saaret, joulupukki, Helsinki ja paljon muuta jännää.

Ei korruptiota, mitä nyt muutama Hyvä veli -verkosto.

Riippumaton oikeuslaitos, jonka oikeudenmukaisista palveluista tavallinen kansalainen ei tosin pääse nauttimaan, koska seksikkään ja teeveestä tutun  poliisin aika  ja raha. Mutta ei huolta. Oikeuslaitoksen korvaa ilomielin Some ja sen sakinhivutus. Jos tuomio osuu vahingossa väärään henkilöön, niin ei se haittaa. Kyllä se varmasti oli JOTAIN tehnyt ja ansainnut tuomionsa. Oikeus voittaa aina.

Näin ja tätä rataa saamme elää maailman turvallisimmassa maassa, jossa vartijoiden ja järjestyksenvalvojien armeijat sekä naapurit pitävät sinusta hyvää huolta. Siinä varjelussa ei päähäsi pääse vääriä ajatuksia tässä sananvapauden kärkimaassa. Sana on vapaa niin kauan kuin et sano mitään sopimatonta. Jos erehdyt, some ja sakinhivutus iskee taas. Tiedätpähän seuraavan kerran valita sanasi ja ennen kaikkea AJATUKSESI paremmin.

Suomalaiset kuuluvat myös maailman suvaitsevimpiin ihmisiin. Kaikenlaisia ihmisiä suvaitaan ihan virallisesti.

Empatiassa tosin vähän tökkii.

Tutkittiin 63 maata ja Suomi sijoittui sijalle 58 (Ruotsi 49). Taakse jäivät vain Bulgaria, Puola, Viro, Venezuela Ja Liettua.

Samoja sijoituksia tuli myös ystävien saamisen helppoudesta ja yleisestä ystävällisyydestä.

Suomalainen professori kritisoi ja väitti suomalaisten olevan  empaattisia KUNNON IHMISILLE. Niinpä. Muista nyt olla kunnon ihminen suomalaisen mielestä, muuten hän on erittäin vihainen.

Mitä tästä kaikesta opimme?

Onnea vaan vuonna 2018 kaikille tässä upeassa maassa, sitä kyllä tarvitaan.

Erityisesti Aktiivimallin kohderyhmälle toivon voimia maassa, jossa on myös maailman parhaat virkamiehet.

Jos ei leipä riitä, syökää kakkua! Ja jos rahat ei riitä maitoon, niin juokaa kuohuviiniä! Kyllä se siitä.

Suvaitsemattomat kyläläiset?

Käväisin tässä Maailma kylässä -festivaalilla stadissa, koska kannatan ehdottomasti  seuraavia kehityksen tavoitteita:

  1. Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
  2. Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
  3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
  4. Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
  5. Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia.
  6. Varmistaa puhtaan veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
  7. Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
  8. Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, tuottavaa työllisyyttä ja säällisiä työpaikkoja.
  9. Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
  10. Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
  11. Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
  12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
  13. Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
  14. Suojella meriä ja merten tarjoamia luonnonvaroja sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
  15. Suojella ja palauttaa ennalleen maaekosysteemejä ja pysäyttää maaperän köyhtyminen.
  16. Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia, taata kaikille oikeuspalvelut jne.
  17. Vahvistaa kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.

Tykkäsin kovasti esim. näistä tyypeistä:
http://www.globalmusic.fi/fi/es-ow-and-ridial-band

Mutta silti.

Kiertelin ständeillä ristiriitaisin tuntein. Ja luulenpa, etten ollut ainut. Joskus tuntuu siltä, että länsieurooppalaiset, jotka ovat saaneet aikaan niin paljon kärsimystä kehitysmaissa, haluavat auttaa juuri sen verran, että pääsevät riistämään heitä vielä vähän enemmän.

Ihminen on vaan sellainen otus.

Koko elämäni ajan olen yrittänyt ottaa asioista selvää ja ymmärtää, miksi ihminen on niin ristiriitainen olio. En ole löytänyt vastausta, enkä ole huomannut muidenkaan löytäneen uskottavia vastauksia kysymykseen. Ihmisen kehitystaso ei vain riitä siihen.

Mutta hei!

Kevät tuli!

Tervetuloa kesä! Jälleen kerran.

Sotakulttuuri vs. rauhankulttuuri

Tänään vietetään Ahtisaari-päivää sekä YK:n julistamaa kansainvälistä suvaitsevaisuuden päivää.

Nythän on selvää, että Ahtisaari-päivä on rauhanvälitystyöllä jo ansaittu. Se on hyvä muistutus kommunikaation voimasta.

Silti, tässä lainaus Uuden Suomen keskustelupalstalta tänään:
“Vitutuskäyrä menee tappiin heti kun luen näistä löperöjutuista.”

Niin. Juhlapuheista on vielä pitkä matka käytäntöön.

Jo sanalla suvaitsevaisuus on kyseenalainen merkitys. Sana on vielä kaukana ihmisoikeuksista tai tasa-arvosta. Usein sitä käytetään sävyyn, että “me molemmat tiedämme, mikä sinä olet, mutta koska olen sivistynyt ja HYVÄ ihminen, SALLIN sinun elää.”

Suvaitsevaisuus ei kyllä vielä riitä, mutta hyvä alkuhan se jo on.

Ja mitä tulee juhlapuheisiin, niin 99% -liike jo kertoo, että matkaa tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin on vielä kaikkialla.

http://www.youtube.com/watch?v=tpq-moDIkl8

Niin. Mitä on rauha?

Yksi tapa menestyä elämässä on olla aina samaa mieltä voittajien kanssa kunnes voittajat muuttuvat ennen pitkää ja vääjäämättä häviäjiksi. Silloin kannattaa nopeasti kääntää takkinsa ja myötäillä uusien voittajien mielipiteitä.

Lampaan elämäähän se toki on, mutta elämä se on lampaallakin, vai?

Aivan varmaa se menestys ei tietenkään ole. Voittajilla kun mielipiteet saattavat olla – ainakin Orvellin mukaan – kuten “Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa.”
Tarkka-aistisimmat lampaat ovat jo huomanneet kehityssuunnan.
Tosin Orwell kirjoitti varoituksen myös heille kirjassaan Eläinten vallankumous,
Ai että minunko pitäisi olla ratkaisu eikä osa ongelmaa?
Niinpä. Annas kun mietin…
Hohhoijaa. Taidanpa mennä tässä päiväunille… Moi!