Halloween Suomessa

Demokratiaan kuuluu kansalaistoiminta, kansanliikkeet ja puolueet, jotka kokoavat ihmiset vaikuttamaan yhdessä. Ryhmän ääni kun kuuluu paremmin kuin yhden ihmisen ääni. Näin sanotaan.

Suomi on yhdistysten ja järjestöjen luvattu maa. Saksassa insinööritoimistossa 70-luvulla nuori insinööri sai potkut, kun liittyi ammattiyhdistykseen. Suomessa kaikki on päinvastoin.

Suomi on maailman onnellisin maa, koska järjestöjen ja yhdistysten ulkopuolelle jääneiltä ei kysytä mitään eikä heitä huomioida millään tavalla. Juuri ja juuri heidän sallitaan jäädä henkiin kunhan ymmärtävät pitää turpansa kiinni. Ryhmässä on voimaa, yksilöä ei ole.

Vaalien lähestyessä on ajankohtaista tarkastella demokratiaa Suomessa,

Kansanedustaja Harry Hjallis Harkimo: “on nimittäin niin, että Suomen päätöksentekijät mahtuvat tilataksiin” Uusi Suomi 31.3.2018.

Kun tähän lisätään yhteisöjen ja järjestöjen kouhkaavat omaa agendaansa ajavat besserwisserit, on elämästä tasa-arvo kaukana.

Mutta elämme maailman onnellisimmassa maassa. Halloween toteutuu jokapäiväisessa elämässä ja kauhuhan on hauskaa, eikö?

SuomiAreena välittää

Koska minulla ei tunnetusti ole elämää enkä kuulu oikein eliittiinkään + oli niin helevetin kuumakin, katselin SuomiAreenaa vähän ristiriitaisin tuntein, kuten aina.

TOISAALTA KAIKKI eliitin edustajat ovat kukin omalla tavallaan mielenkiintoisia ja fiksuja ihmisiä ja koska he oikeasti OVAT eliitin edustajia, heillä on paljon tietoa monista asioista. Tämä koskee myös huipputoimittajia.

Kun katselen heitä, mietin, ymmärtävätköhän he itsekään kuinka vähän he oikeasti tuntevat ja ymmärtävät suomalaisia.

SuomiAreenalla keskusteltiin mm. arvoista. Kuinka Suomi on vapaa ja välittävä yhteiskunta. Ehkä joku on vähän vapaampi kuin toinen ja ehkäpä joistakin välitetään vähän enemmän kuin toisista.  Esim. toimeentulotuki oli ainakin ennen harkinnanvaraista. Ja eikö esim. DDR:ssä välitetty suurella mielenkiinnolla naapureista ja kansalaisista yleensä. Monen mielestä vähempikin olisi riittänyt.
Suomessa Kerrostalokyttääjäsivustot kertovat omaa tarinaansa toisistaan välittävistä kansalaisista.

Me elämme demokratiassa. Halleluja siitä. Keskiluokka/enemmistö keskustelee keskenään, mitä näille lapsille, nuorille, vanhuksille, syrjäytetyille, työttömille, yksinäisille, alkoholisteille, mielenterveys- ym. mielipideongelmaisille (lista on loputon) pitäisi tehdä. Heiltä itseltään ei tietenkään kysytä, heihin kohdistetaan toimenpiteitä. Ylhäältä tuleva sääli ja hyväntekeväisyys on sentään sallittua. Vielä.

Elämä on kilpailua. Päästäkseen keskiluokkaan ja eliittiin on ensin voitettava kilpailijat. Siksi esim. tasa-arvo työpaikoilla on toteutumaton utopia. Sitä ei ole eikä tule.

Nyt eliitti saattaa ajatella, että mitä hittoa: vaaditaan keskustelua ja kun sitten keskustellaan, niin sekään ei kelpaa.

Ihan totta.

Keskusteluja oli mukavaa katsella vähän niin kuin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia – kotona istuen ja paikkansa maailmassa hyväksyen.

Kahdesta poliitikosta pidin erikoisesti: Kai Mykkänen ja Li Andersson.

Kummankaan puoluetta en ole äänestänyt, mutta nämä molemmat henkilöt vaikuttavat niin järkeviltä, asiantuntevilta – jopa luotettavilta – että ihan fantastista. Kaikkea hyvää heille.

Joten:

Jatkakaa vaan meidän idioottien opettamista. Jos me kyllästytään, onhan meillä aina VALEUUTISET.

Tukipilarit sortuvat

Nyt on jännää seurata kuinka kaikki tukipilarit, joihin ihmiskunta on tukeutunut, murtuvat ja sortuvat.

Yksi, eikä vähäisin niistä, on miehen valta naisesta. Mies päättää, miltä nainen saa näyttää ja miten hän saa käyttäytyä. Loppupeleissä hän päättää myös siitä, saako nainen yleensä olla elossa.

Jollen olisi niin katkera, tuntisin nyt miehiä kohtaan empatiaa. Sillä nyt, kun tuohon ylivaltaan yritetään puuttua, ylilyönneiltä ei voida välttyä. Isähän ei uskalla kulkea käsikädessä tyttärensä kanssa saati halata häntä ilman että joku epäilee häntä pedofiliasta. Ja jollekin jo miehen hymy työpaikalla on seksuaalista häirintää. Se olisi huvittavaa, jos se olisi sitä, mutta kun ei ole.

Tähän on tultu, mutta siihen on syynsä.

Muistan, kuinka komea isäni kiusoitteli äitiäni ruokapöydässä, kuinka hän oli valinnut sisarusparvesta sen, joka söi vähiten, koska se tuli halvemmaksi. Tuo oli tietysti leikkiä, mutta äitini pysyi hoikkana (sairastellen) ja piti komean miehensä.

Lapsena ruoka maistui, koska äitini oli hyvä kokki. Vaikka talous sodan jälkeen oli tiukoilla, hän osasi loihtia maukasta ja terveellistä ruokaa pöytään. Silti en ollut ylipainoinen lapsi, koska urheilin ja koulumatkat olivat pitkiä. Niin, ja siihen aikaan lapset tekivät myös töitä kotona, lapsityövoimaa nääs.

Myöhemmin olin alaikäisenä paperikaupanmyyjänä stadissa. Sain palkkaa 180 mk, josta maksoin 40 mk asunnosta. Lopuilla piti ostaa vaatteet, meikit, ruoka ja elokuvat. Niinhän siinä sitten kävi, että ruokaan ei riittänyt rahaa kuin kerran viikossa. Mutta läskiä ei ollut ja pojat tykkäsivät. Kun meni tanssimaan, ei tarvinnut seinäruusuna seisoskella ja töissäkin oli kivaa.

Tuli omaksuttua naisen osa ja se, mitä siitä seuraa: Koulutiellä raiskaus 16-vuotiaana, seksuaalinen häirintä työpaikoilla ja raiskaus työpaikkahaastattelussa Saksassa (mies ei ollut saksalainen).

Aviovaimona taasen laitoin herkkuja perheelle ja sitten katselin heidän syömistään samalla itse tyytyen salaatinlehteen ja jogurttiin.

Kunnes valaistuin, että mitä vittua, kuka tämän kidutuksen on oikein keksinyt. Tämä ikuinen naisten keskinäinen taistelu miesten hyväksynnästä. Nuorena aineenvaihdunta toimii eikä sitä vielä täysin ymmärrä, että vain erittäin nuoret naiset soveltuvat kaiken ikäisten  miesten seuraan – monestakin syystä. Siksi ymmärrän kyllä nuoria kauniita naisia, jotka väittävät, ettei feminismiin ole aihetta. Mutta siperia opettaa vielä heitäkin.

Minä en osannut käsitellä mielessäni kokemaani seksuaalista häirintää, vaan hankin tahallani lisäkiloja suojellakseni itseäni miehiltä. Se toimi, liiankin hyvin. Mutta tein kohtalokkaan arviointivirheen. En päässytkään eroon miehistä. Nyt he huutelivat kadulla Kuole Läski ja Tapan Sinut Läski. Kerran pyörällä ajaessani tuntematon mies hyökkäsi kimppuuni ja huusi Tapan Sinut Läski.

Miesten ylivaltaa ei voi välttää missään. Ymmärsin sen, että olin epäonnistunut. Mutta laihduttaminen ei vanhempana enää olekaan niin yksinkertaista.

Koko elämäni olen ihmetellyt, että miksi miehet kohtelevat naisia tällä tavoin. Naisia, jotka ovat lahjoittaneet elämän heille. Huonompikin äiti on hoitanut hommansa aika hyvin, ovathan he säilyneet hengissä. Se ei ole itsestäänselvyys.

Joo joo tiedetään. Miehillä on vaikeaa. Maailma kaipaa muutosta monessa mielessä ja hyvä, että ihmiset alkavat tiedostaa sen. Niin naiset, miehet, nuoret, lapset kuin vanhuksetkin.

Tiedostavat ihmiset voivat rakentaa paremman maailman meille kaikille. Siksi toivoa on.

Eläköön ihana vapaus!

Me läntiset maat elämme vapaassa maailmassa. 
On sananvapaus, liikkumisvapaus, tasa-arvo ja vaikka mitä.  Euroopan hyvinvointivaltiot pitävät huolen siitä, ettei kaveria jätetä. Elämme oikeusvaltiossa, jossa oikeus lopulta aina voittaa. Me olemme hyvän puolella.
Oliko tämä ironiaa?
Sarkasmi on muodostunut miltei ainoaksi tavaksi kommunikoida niin mediassa kuin ihmisten keskinäisissä suhteissakin. Poliitikot ovat tässä erikoisen taitavia.
Sarkasmihan on vittuilua: Sanon tämän, mutta ymmärrättehän, että asiat ovat todellisuudessa päinvastoin tai ainakin erittäin ristiriitaisia.
Mutta sarkastinen ilmaisu ei muuta olosuhteita, vaan se on enemmänkin katkeraa luovuttamista. Tiedän tämän kokemuksesta.
Nyt puolustamme vapautta viemällä yhteiskuntaa aina vain lähemmäksi täydellistä poliisivaltiota.
Muistathan:
– War is peace
– Freedom is slavery
– Ignorance is strength
Poliisivaltio on siinä mielessä kivaa, ettei tarvitse ajatella. Kunhan pidät turpasi kiinni ja tottelet, kaikki menee hyvin. Poliisivaltiossa vallitsee järjestys ja vartiointiliikkeillä riittää töitä. Mutta yksi sieltä puuttuu: luovuus. Ja kun luovuus puuttuu, puuttuu myös kauneus ja paljon muuta.
Sitä paitsi, jos ihmiset muuttuvat roboteiksi, niin mihin heitä sitten tarvitaan, kun oikeat robotit paljon tehokkaampina tekevät kaiken paremmin ja nopeammin?
Vapaa maailma puolustaa siis itseään poliisivaltiona???????
Kontrollifriikit kiittää.
Ei mulla muuta tällä kertaa. Love and peace!  
 


Tekopyhyys

Tämän kuukauden pyhitin tekopyhyydelle.

Kuukauden alussa BB-kausi 2014 päättyi onnekkaasti. Andte voitti ansaitusti 100 000 €. Täysijärkinen nuori mies, jolle ei voi toivoa muuta kuin kaikkea hyvää. Hänen ihastuksensa lähihoitaja Tuija oli varmasti mukava hänkin, mutta hänen inhonsa ja väheksyvä asenteensa vanhempia ihmisiä kohtaan vahvistivat omia ennakkoluulojani terveysalan ihmisiä kohtaan. Ihmiset, joiden tulisi ymmärtää ihmistä parhaiten, ymmärtävät heitä vähiten. Se on pelottavaa, eikä syyttä. Siitä se pahoinvointivaltio saa alkunsa.

Suomen eduskunta teki historiallisen päätöksen hyväksymällä samaa sukupuolta olevien avioliittolain. Ainakin yksi äänestys vielä tarvitaan, joten varmaa ei ole mikään vielä. Vastaan äänestäjät kuuluvat Jeesuksen seuraajiin, jotka rakastavat kaikkia paitsi syntisiä toisinajattelijoita ja sopimattomasti erilaisia – joku roti sentään.
En kuulu kirkkoon, mutta muistelen hämärästi, ettei Jeesus lokeroinut ihmisiä hyviin ja pahoihin. Hän ei ollut tekopyhä eikä vaatinut, että toisten tulee olla tasa-arvoisempia kuin toiset.

Demokratiassa tasapuolisuus on yksi tekopyhyyden muodoista. “Mitäs siinä valitat, elämmehän demokratiassa emmekä diktatuurissa, äänestä oikein.”
Kyllä, enemmistö voi syrjiä vähemmistöjä niin paljon kuin sielu sietää – myös perustuslain vastaisesti. Kun tekopyhän yhteiskunnan poliisilla on kiire, ovat toiset tasa-arvoisempia kuin toiset, sehän on selvä. Onko sinulla joku ongelma siinä?

Ihan kiva räppärimummo Eilasta on tehty suosittu nuorisokanavalla, jolla vuosien ajan toimittajat ovat opettaneet nuoria pilkkaamaan mummoja ja halveksimaan vaipoissa makaavia vanhuksia. Tällaisia Lupa-välittää -kampanjoita tarvitaan juuri siksi, koska vihaa ja halveksuntaa on niin paljon.

Entäpä nämä anarko-kaikenlaiset? Anarkistit ovat niin oikeassa monessa asiassa, mutta tekopyhästi he esiintyvät avarakatseisina ja suvaitsevina uskoen tulevaisuuden ihmisten hyvyyteen. Mutta samalla he kieltävät oman pimeän puolensa, joka jokaisesta ihmisestä kyllä löytyy kun riittävästi kaivetaan. Siksi heidän suunnitelmansa ei vaan toimi. Sorry.

Noh, itse tekopyhäilen joka päivä elämällä elämääni tekopyhässä hyvinvointivaltiossa eräässä tekopyhän Euroopan valtiossa. Nalkutan tekopyhästi netissä samalla toivoen, että kyllä joku muu saa kaiken taas ojennukseen. Kunhan sen ei tarvitse olla minä. Puhtoinen minä.

Kaksinaista, Janne Metso

Viime päivinä on useammassa mediassa puhuttu lasikatosta – jälleen kerran.

Mietin ihan oikeasti asiaa ja sitten osui silmääni Janne Metson kirjoitus Metro -lehdessä 29.3.2012. Huojentuneena huomasin, (jälleen kerran) kuinka jotkut nuoret miehet näkevät asioiden ytimeen. Suomella on siis toivoa.

Tämä isänmaan toivo kirjoitti mm. näin:

“Naiset tekevät toisilleen lehtiä, jotka alistavat naista. He siis haluavat esittää itsensä tyhjäpäisinä ulkosynnyttimen kannattimina, joille ei ole syytä maksaa edes sitä 59,9 prosenttia miesten palkasta, paitsi jos tuntee voimakasta tarvetta tukea kosmetiikkateollisuutta.”

Ja:

“Ovatko naiset siis idiootteja? Eivät. Yhteen naiseen mahtuu kaksi naista, siitäkö lie termi kaksinaismoralismi.”

Sitten hän selittää, kuinka toinen puoli puhuu tasa-arvosta ja naisten välisestä solidaarisuudesta, kun taas toinen puoli muistuttaa, että vaikka nainen olisi kuinka kyvykäs, hän on silti vain nainen, jonka tärkein tehtävä on näyttää hyvältä.

Aika osuvaa.

Mutta sitten hän sanoo, että “nainen voi kuitenkin valita, kumpi hän haluaa olla.”

Janne kiltti, näin ei ole.

Hyvinvointi(pahoinvointi)valtiossa joku voi valita ehkä työttömyyden tai vaihtoehtoisesti mennä julkiselle sektorille töihin. Sen sijaan ainakin yksityisellä sektorilla tekee uraputkea vain nuori nainen, joka on miesten mielestä vähintään miellyttävän näköinen. Sillä “mies hallitsee maailmaa” kuten itsekin sanot.

Ulkonäkönsä voi nainen valita vain, jos hän on esim. perinyt varallisuutta eikä näin ollen ole riippuvainen ansioistaan. Miksi luulet, että köyhemmissä maissa naiset ovat usein niin paljon kauniimpia kuin länsimaissa? Mieti sitä.

Vuosituhannet ovat muodostaneet miehet ja naiset todella erilaisiksi. Miesten pitäisi päästä eroon sotaisuudestaan ja naisten kaunaisesta keskinäisestä kilpailustaan. (“Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan”).

Valitettavasti monet naiset syyttävät lasikattoa ymmärtämättä, ettei pelkkä hyvä koulutus tee vielä ansiokasta johtajaa. Historia on miesten puolella. Valitettavasti.

Ps. Olen feministi.

Täältä tullaan, Strömsö!

Vuosi ei alkanut aivan kuten Strömsössä.

Uudenvuodenaattona minulta kysyttiin, olenko käynyt viime aikoina viljelypalstallani. En ollut käynyt. Siispä kävin, näin ja otin muutaman kuvankin.

Tältä palstani näytti ennen:

http://www.simplesite.com/sirkkahalmetoja/12889305

Ja tältä se näytti nyt:

Tältä näytti tyrnit ennen ja nyt:
Syyllinen oli kuulemma pääkaupunkiseudun vesilaitos ja lähistölle rakennettavat 5 omakotitaloa. Eihän siinä yhden mummon viljelypalsta paljon paina. Vähäisemmällä elämänkokemuksella olisin pahoittanut mieleni. Nyt vain nauratti. Näinhän se maailmassa tehdään. Nyt. Tulevaisuuden tasa-arvoisemmassa maailmassa asiat tehtäisiin toisin.
Tasa-arvoisuuteen pyrkivästä maailmasta tulikin mieleeni, että jo 24. elokuuta 2011 kirjoitin:
Sellainen kansankiihottaja minä olen!!! 😉 😉
Nyt Pekka Haavisto ihan oikeasti kilpailee presidentin virasta Sauli Niinistön kanssa. “Kyllä kansa tietää” kuten Soini sanoi.
Vaalikeskustelut olivat parhaat ja kiintoisimmat ikinä. Kaikki kahdeksan ehdokasta olivat erinomaisen päteviä tehtävään ja kuka tahansa heistä olisi voinut voittaa. Ei huono.
Muusta tapahtuneesta sen verran, että tehoton tietokoneeni murskaantui internetin tietotulvan alle ja minun oli hankittava uusi. Samalla sain testattua omaa nettiriippuvuuttani. Ei kovin vakava vielä. Yllätyin, kuinka palkitsevaa oli laittaa kunnon kone käyttökuntoon.
Opin myös uuden sanan: roustaus. Siihen olen joskus aiemmin kommentoinut jotenkin näin:
Terveiset siis täältä tasa-arvoisuuden kehdosta: Espoosta. Vitsi Vitsi. Espoo ei ole Strömsö, mutta haitanneeko tuo. Hyväksytäänköhän Strömsöseen pakolaisia Espoosta?
Lisäys 31.3.2013: Minulle korvattiin rahallisesti palstani tuhot. Kuitenkin puut, pensaat ja perennat olivat ystäviäni samalla tavoin kuin lemmikitkin ovat. Niitä ei voi rahalla korvata. Valitettavasti.

Pekka Haavisto presidentiksi!

Suurten puolueiden väitellessä siitä, kuka menneisyyden edustaja edustaisi parhaiten Suomea seuraavat kuusi vuotta, on tulevaisuuden edustaja jo olemassa: Pekka Haavisto.

Itse en tiedä, äänestänkö lainkaan, mutta jos suomalaisilla olisi munaa, he äänestäisivät Pekka Haaviston presidentiksi.

http://www.youtube.com/watch?v=23mVhhmHDF4

http://www.youtube.com/watch?v=VOlM95-f_yE

Se olisi samalla julkilausuma tasa-arvoiselle, positiivisesti globaalille maailmalle. Maailmalle, jossa myös me vähän oudot ja erilaiset saisimme elää ja menestyä.

Kristillisdemokraattien tulisi mielestäni myös äänestää Pekka Haavistoa. Se, että monet heistä ottavat raamatun kirjaimellisesti (johon heillä on täysi oikeus), eivätkä siksi voi sallia kahden samaa sukupuolta olevan avioliittoa, ei sulje sitä pois, etteivätkö he kannattaisi silti ihmisoikeuksia. Haaviston kannattaminen olisi samalla kannanotto ihmisoikeuksille yleisesti.

Yli kymmenen vuotta sitten äänestin Tarja Halosta presidentiksi. Petyin vähäsen häneen, mikä ei kuitenkaan ole hänen syynsä. Eihän hän voinut tietää, mitä minä odotan presidentiltä. Ja ihan tyydyttävä hän on ollut, monen mielestä varmasti hyväkin. Hänellä oli tärkeä symboliarvo: hän oli nainen, Kalliosta työläiskodista lähtenyt menestynyt nainen miesten maailmassa.

Pekka Haavistolla presidenttinä olisi myös oma symboliarvonsa. Nyt kun valta on karsittu presidentiltä, hänen symboliarvonsa on tärkeämpi kuin koskaan. Älykkäänä ja fiksuna miehenä Pekka Haavisto varmasti tietää tämän, eikä siitä valittaisi.

Siis ääni tulevaisuudelle ja tasa-arvoiselle globaalille maailmalle: Pekka Haavisto. Ensin symbolisesti ja joskus toivottavasti todeksi muuttuneena. Utopiasta tekoihin!