Hyvä ihminen tekee hyvää.

Koska hyvä ihminen on myös PAREMPI ihminen, hän osallistuu (tietysti) hyväntekeväisyyteen. Hän ei välitä siitä, että autettava saattaa tuntea alemmuutta ja alkaakin lopulta vihata auttajaansa. Ei.

Usein auttaja on ollut ensin tarkoituksellisesti edesauttamassa autettavan ahdinkoon joutumista ja näin apu onkin vain taitavasti peiteltyä vallankäyttöä. Minä auttaja, sinä autettava. Vallanjako on selvä.

Mielenkiintoista on, että esim. Suomessa työttömältä on kielletty osallistuminen jopa hyväntekeväisyyteen. Sillä välin, kun auttajat tekevät tosi paljon hyvää paremman taivaspaikan tai seuraavan elämän toivossa tai peräti päästäkseen lööppeihin ja televisioon, työttömän on toki tiedettävä paikkansa, joku roti sentään.

Autettava, oletko jo riittävän kyykyssä? Muista, että jos nouset kyykystä usein ja tahdikkaasti, muodostuu siitä terveyttä edistävä liikuntamuoto. Liikuntahan on terveellistä, tosin työttömän matkustuskielto taitaa olla edelleen voimassa. Joku roti siis liikkumisessakin.

Niinpä.

Miten sitten tullaan hyväksi ihmiseksi ja hyväntekijäksi? Rahalla tietysti! Aika ironista, koska perinteisesti kristinuskossa hyvien ihmisten tuli halveksia kaikkea rahaan liittyvää. Kirkko itse ei sitä tosin tehnyt, eivätkä jumalan valitsemat kuninkaat ja ruhtinaat.

Minä rakastan rahaa, jota minulla ei kuitenkaan ole. Rakastan kaikkea turhaa estetiikkaa, mitä rahalla saa. Minulle taseet ja tuloslaskelmat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, rakastan myös niitä. Ymmärrän hyvin erään kuuluisan muotigurun vaimon toteamusta, jonka mukaan hän itkee mieluummin limusiinin takapenkillä kuin polkupyörän selässä (pyöräily on kivaa).

Mutta kun alkaa miettiä, mistä ne numerot sinne tiliotteeseen oikein tulevat ja alkaa jäljittää rikkauden alkuperää, törmää ennemmin tai myöhemmin todellisuuteen: rikkaudet ovat maksaneet aina verta ja kyyneleitä. Voiko siitä rakentaa onnea? Voiko tulla onnelliseksi aiheuttamalla kärsimystä toisille? Voi toki terapoida itseään: älä ajattele, keskity hetkeen.

Mutta mutta. On naurettavaa kuvitella, että rahan alkuperä voisi unohtua vain teeskentelemällä tehneensä niin. Voi yrittää oikeuttaa tekojaan uskottelemalla itselleen, että on jotenkin parempi ja arvokkaampi kuin ne, joita riistää. Voi uskotella itselleen, että onkin todellisuudessa auttamassa noita idiootteja, jotka eivät tiedä kuinka elää oikein.

On pakko tehdä niin, muuten ei kestä ja säily “selväjärkisenä”. 90 % + risat ihmiskunnasta ei pysty tähän. Siksi meillä on vielä toivoa. Ja paljon.

Istumme kaikki samassa veneessä. Hyvä niin.