Tukipilarit sortuvat

Nyt on jännää seurata kuinka kaikki tukipilarit, joihin ihmiskunta on tukeutunut, murtuvat ja sortuvat.

Yksi, eikä vähäisin niistä, on miehen valta naisesta. Mies päättää, miltä nainen saa näyttää ja miten hän saa käyttäytyä. Loppupeleissä hän päättää myös siitä, saako nainen yleensä olla elossa.

Jollen olisi niin katkera, tuntisin nyt miehiä kohtaan empatiaa. Sillä nyt, kun tuohon ylivaltaan yritetään puuttua, ylilyönneiltä ei voida välttyä. Isähän ei uskalla kulkea käsikädessä tyttärensä kanssa saati halata häntä ilman että joku epäilee häntä pedofiliasta. Ja jollekin jo miehen hymy työpaikalla on seksuaalista häirintää. Se olisi huvittavaa, jos se olisi sitä, mutta kun ei ole.

Tähän on tultu, mutta siihen on syynsä.

Muistan, kuinka komea isäni kiusoitteli äitiäni ruokapöydässä, kuinka hän oli valinnut sisarusparvesta sen, joka söi vähiten, koska se tuli halvemmaksi. Tuo oli tietysti leikkiä, mutta äitini pysyi hoikkana (sairastellen) ja piti komean miehensä.

Lapsena ruoka maistui, koska äitini oli hyvä kokki. Vaikka talous sodan jälkeen oli tiukoilla, hän osasi loihtia maukasta ja terveellistä ruokaa pöytään. Silti en ollut ylipainoinen lapsi, koska urheilin ja koulumatkat olivat pitkiä. Niin, ja siihen aikaan lapset tekivät myös töitä kotona, lapsityövoimaa nääs.

Myöhemmin olin alaikäisenä paperikaupanmyyjänä stadissa. Sain palkkaa 180 mk, josta maksoin 40 mk asunnosta. Lopuilla piti ostaa vaatteet, meikit, ruoka ja elokuvat. Niinhän siinä sitten kävi, että ruokaan ei riittänyt rahaa kuin kerran viikossa. Mutta läskiä ei ollut ja pojat tykkäsivät. Kun meni tanssimaan, ei tarvinnut seinäruusuna seisoskella ja töissäkin oli kivaa.

Tuli omaksuttua naisen osa ja se, mitä siitä seuraa: Koulutiellä raiskaus 16-vuotiaana, seksuaalinen häirintä työpaikoilla ja raiskaus työpaikkahaastattelussa Saksassa (mies ei ollut saksalainen).

Aviovaimona taasen laitoin herkkuja perheelle ja sitten katselin heidän syömistään samalla itse tyytyen salaatinlehteen ja jogurttiin.

Kunnes valaistuin, että mitä vittua, kuka tämän kidutuksen on oikein keksinyt. Tämä ikuinen naisten keskinäinen taistelu miesten hyväksynnästä. Nuorena aineenvaihdunta toimii eikä sitä vielä täysin ymmärrä, että vain erittäin nuoret naiset soveltuvat kaiken ikäisten  miesten seuraan – monestakin syystä. Siksi ymmärrän kyllä nuoria kauniita naisia, jotka väittävät, ettei feminismiin ole aihetta. Mutta siperia opettaa vielä heitäkin.

Minä en osannut käsitellä mielessäni kokemaani seksuaalista häirintää, vaan hankin tahallani lisäkiloja suojellakseni itseäni miehiltä. Se toimi, liiankin hyvin. Mutta tein kohtalokkaan arviointivirheen. En päässytkään eroon miehistä. Nyt he huutelivat kadulla Kuole Läski ja Tapan Sinut Läski. Kerran pyörällä ajaessani tuntematon mies hyökkäsi kimppuuni ja huusi Tapan Sinut Läski.

Miesten ylivaltaa ei voi välttää missään. Ymmärsin sen, että olin epäonnistunut. Mutta laihduttaminen ei vanhempana enää olekaan niin yksinkertaista.

Koko elämäni olen ihmetellyt, että miksi miehet kohtelevat naisia tällä tavoin. Naisia, jotka ovat lahjoittaneet elämän heille. Huonompikin äiti on hoitanut hommansa aika hyvin, ovathan he säilyneet hengissä. Se ei ole itsestäänselvyys.

Joo joo tiedetään. Miehillä on vaikeaa. Maailma kaipaa muutosta monessa mielessä ja hyvä, että ihmiset alkavat tiedostaa sen. Niin naiset, miehet, nuoret, lapset kuin vanhuksetkin.

Tiedostavat ihmiset voivat rakentaa paremman maailman meille kaikille. Siksi toivoa on.

Tiede vs. henkisyys

Luin kirjan. Se oli hyvä kirja. Ajankohtainen.

http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=367

Deepak Chopra & Leonard Mlodinow: Maailmankatsomusten taistelu, tiede vs. henkisyys.

Deepak Chopra on lääkäri ja itämaisen filosofian opettaja, joka on myynyt miljoonia kirjoja.
Leonard Mlodinow on teoreettisen fysiikan tohtori, joka opettaa California Institute of Technologyssa.

Deepak on huolissaan materialismin taikauskosta.

Leonard painottaa sitä, että maailmankaikkeus on kunnioitusta herättävä, erityisesti niiden mielestä, jotka tietävät siitä jotakin. Tiede on tuonut esiin maailmankaikkeuden, joka on laaja, ikivanha, väkivaltainen, outo ja kaunis.

Molemmat ovat samaa mieltä siitä, etteivät ihmisen aistit riitä tiedostamaan maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on.

Leonard: “Tyhjyys on kuin kiehuva kattila, jossa hiukkasia kuplii esiin ja taas katoaa.”

Tuo tyhjyys on olemassa ajan ja avaruuden tuolla puolen.

Deepak sanoo, että tietoisuus on kaikkialla luonnossa ja tietoisuuden laajentumisen myötä on mahdollista ymmärtää enemmän. Hän on sitä mieltä, että tietoisuus, luovuus, evoluutio, järjestelmällisyys ja eheys ovat luonnon perusperiaatteita. Ilman näitä ominaisuuksia maailmankaikkeus ei olisi voinut saada aikaan DNA:ta, elämää, ihmismieltä ja kulttuureja. Henkisyyden alkusyy ei ole siis kadonnut mihinkään.

Mutta mitä on tietoisuus?

Leonard mainitsee aivojen automaattiset toiminnat, joihin ei voi vaikuttaa tahdolla ja joista emme ole tietoisia. Vaikeus on myös siinä, että tietoinen ja tiedostamaton mieli ovat yhteydessä toisiinsa. On tutkittu paljon sitä, kuinka tiedostamaton mieli vaikuttaa ajatteluumme ja päätöksiimme.

Tietoisuus vaihtelee tajunnan tilan mukaan. Tästä Deepak on samaa mieltä.

Mitä elämä on?

Leonard sanoo, ettei yhden ainoan elämän määritelmän löytäminen ole välttämätöntä.

Viruksella ei ole kaikkia elämän tunnusmerkkejä. Vuorisuolalla on ehkä vain yksi tai kaksi ja marsilaisella mikro-organismilla kolme.

Hän sanoo, että vaatii todellista rohkeutta uskoa, että kuoleman jälkeen palaa jälleen maan tomuksi.

Deepak puolestaan antaa materialistien rauhassa heristellä sormeaan, mutta sellaisia voimia on olemassa, joita on mahdoton mitata tieteellisin mittauslaittein.

Deepak: “Henkisen käsityksen mukaan luovuus on kaiken eläväksi kutsutun ytimessä. Tarkoittaako se, että  kengässäni hiertävä kivi  on elävä? Kyllä, sillä se on osa samaa luovaa prosessia, johon sinäkin sisällyt.”

Materialistille ensin oli aine, josta elämä syntyi. Henkisyydelle ensin oli elämä ja aine teki sen näkyväksi.

Deepak: “Jos pikkulapsi kysyy, miten bensiini oppi ajamaan autoa, hän tekee saman virheen kuin eräät johtavat neurotutkijamme.”

Mikä on herrojen suhde Jumalaan ja uskontoon?

Leonard sanoo, ettei hänellä ole mitään niitä vastaan niin kauan kuin ne eivät sodi tieteen esille tuomien totuuksien kanssa.

Albert Einstein riemuitsi tuntiessaan henkistä yhteyttä maailmankaikkeuteen. Juuri maailmankaikkeuden “rationaalisuus” muovasi hänen henkistä elämäänsä.

Deepak sanoo, ettei puhdas tietoisuus ole ajattelutapa tai näkökulma.

Puhtaalle tietoisuudelle on ominaista:

  1. Se on hiljainen ja rauhallinen. Ei ristiriitoja, vihaa tai pelkoa.
  2. Se on itseriittoinen. Ärsykkeiden tarve kaikkoaa, Tyytyväisyys siitä, että on olemassa.
  3. Se on hereillä, valpas.
  4. Voimavarat ovat äärettömät. Avoin kaikelle, mitä on tullakseen. Luovuus.
  5. Se on itseohjautuva. Asiat loksahtavat kohdalleen omalla painollaan.
  6. Se on spontaani. Aikataulut, rajat ja säännöt eivät kahlitse.
  7. Se on dynaamista, antaa energiaa.
  8. Se on autuas, joka on onnellisuuden korkein ilmaus.
  9. Puhdas tietoisuus on tietämistä. Intuitiivinen kokemus, oivallus tai totuus.
  10. Se on kokonainen, se kattaa kaiken. Kuin yksi suuri valtameri, jossa kaikki aallot lainehtivat. Olet kotonasi, kun yksinkertaisesti elät.

Henkinen polku johtaa tietoisuuteen elämän yhteydestä, uskosta tulee luotettavaa tietoa ja perusta, jota kautta löydät jälleen kunnioituksen Jumalaa kohtaan.

Näin Deepak.

Leonard: “Ajattelen Deepakin tavoin, että olisi mukavaa, jos teologien usko lakkaisi pitämästä Jumalaa ulkoisena voimana, joka loi maailmankaikkeuden ja hallitsee sitä. Jumalaa pidettäisiin sisäisenä kokemuksena.”

Onko olemassa perimmäistä todellisuutta?

Leonard: “Terveilläkin ihmisaivoilla on vajavuutensa ja ominaisuutensa, joten myös terveet ihmiset havainnoivat ja tulkitsevat maailmaa rajoittuneesti.

Useimmat ihmiset ovat, kuten filosofit sanovat, naiiveja realisteja. He uskovat objektiiviseen todellisuuteen, jonka olioilla ja ilmiöillä on täsmälliset, tunnistettavat ja luokiteltavissa olevat ominaisuudet.  Psykologisissa kokeissa on todettu, että ihmiset automaattisesti olettavat oman subjektiivisen kokemuksensa heijastavan todellista maailmaa täsmällisesti.” Onko oikein uskoa Jumalaan ja kuolemattomaan sieluun, kun kummastakaan ei ole todisteita?  Ihminen, joka uskoo Jumalaan, pelkää kuolemaa vähemmän. Todistetusti.

Kvanttimaailman löytö vapautti tieteen. Nyt on koittanut aika liittää tuo maailma jokapäiväiseen elämäämme, sillä tietoisuus on täysin kykenevä hyväksymään todellisuuden subjektiiviset ja objektiiviset puolet.

Kiitos Leonard ja Deepak!

Materialismin ja uskonnon taistelu tuli jälleen näkyväksi tällä viikolla, kun meille kerrottiin Pirkko Jalovaaran parantaneen ihmisiä kirkossa ajamalla demoneja heistä.

Minä en kuulu kirkkoon, eivätkä demonit tai paholainen ole totta minulle. Ne ovat sanoja.

Me ihmiset luomme ympärillemme ilmapiirin, joka voi vaikuttaa joko myönteisesti tai kielteisesti toiseen ihmiseen.

Uskon, että jos suuri joukko myönteisesti suhtautuvia ihmisiä kokoontuu ja luo ympärilleen voimakkaan myönteisen ilmapiirin, voi se vaikuttaa toiseen ihmiseen edullisesti ja jopa parantaa hänet. Kuka minä olen sitä kieltämään.

Jalovaaraa ei tarvitse polttaa roviolla. Elämme vuotta 2013. Noitavainojen aika on jo ohi – ainakin pitäisi olla.

Muistan nähneeni joskus haastattelun, jossa Jalovaara kertoi itse parantuneensa tuollaisessa kokouksessa Briteissä jostain sairaudesta kauan sitten. Se selittää paljon.