Hyödyllinen idiootti

Eduskuntavaalit ovat ovella ja epätietoisuus nousee tajuntaani: kuinka välttyä olemasta hyödyllinen idiootti? Ja jos en onnistu tässäkään, onko sillä mitään väliä, koska näitähän riittää (siis idiootteja).

Kaunis ajatus on, että etsin yksittäisen ihmisen, johon voin luottaa ja äänestän häntä. Mutta vain hyödyllinen idiootti toimii näin. Sillä tämä mielestäni fiksu ihminen on valinnut itselleen puolueen, jota edustaa, eikä hän näin ollen voi tehdä aivan mitä haluaa.

Tämä systeemi on sekä kirous että siunaus. Se suojelee meitä siltä, että jokainen sekopää saa tahtonsa läpi, ei ainakaan heti, mutta se suojelee meitä myös viisailta päätöksiltä.

Tämänhän me kaikki tiedämme, eikä minulla ole tässäkään asiassa vaihtoehtoista ehdotusta. Uskon kuitenkin ihmisten viisastumiseen ajan myötä, jolleivat he ehdi siihen mennessä tuhota planeettaamme. Tai sitten robotit ehtivät ottaa vallan ja eliminoida meidät vähä-älyisinä idiootteina.

Monet älyköt ajattelevat: vedenpaisumus minun jälkeeni. Minulla on vain yksi elämä ja otan siitä irti kaiken, minkä saan.

Muistan kuinka Tsernobyl räjähti ja Espoossa satoi vettä. Me naiset katselimme ulos ikkunasta ja mietimme, uskaltaako tässä lähteä kotiinsa vesisateessa. Silloin eräs insinööri tuli luoksemme ja sanoi, että turhaan me huolehdimme päästöistä. Kyllä tämä maailma meidän elämän ajan kestää ja sen jälkeen – mitä väliä? Niinpä. Ja onhan se kestänyt.

Minun kaltaisillani ihmisillä, jotka uskovat elämän jatkumiseen ja mahdolliseen jälleensyntymiseen samalla planeetalla, on hyvin itsekäskin halu säilyttää maailma mahdollisimman puhtaana lastenlapsillemme. Saatammehan itsekin olla vielä joskus tulevaisuudessa lapsi. Maailmanparannusta harrastaa siis erittäin itsekäs ihminen. Eläköön itsekkyys!

Kuka hullu haluaa poliitikoksi, kysyivät toimittajat kirjassaan. Se on hyvä kysymys. Se voi tulla monelle yllätyksenä, mutta poliitikot ovat ihmisiä. Luulen, että monet heistä lähtevät alussa mukaan vilpittömin mielin ja täynnä halua vaikuttaa positiivisella tavalla ihmisten elämään. Vihaa fanittava maailma haluaa kuitenkin päitä vadille ja jatkuvat hyökkäykset tekevät heistä “paksunahkaisia tefloneita”, jotka ovat lopulta valmiita tekemään kovia ja julmia päätöksiä, koska he ovat menettäneet rakkauden ihmiseen.

Tutkiva journalismi on tärkeää, mutta joidenkin toimittajien raivoisa hyökkäys kaikkea liikkuvaa kohtaan ei ole edes hauskaa, se on todella vastenmielistä.

Jos haluamme, että poliitikot tekevät viisaita päätöksiä, on hyvä miettiä, tekeekö ihminen niitä hyökkäysten ja kaaoksen keskellä.

Kannatan asiallista KESKUSTELUA.

Toimittajien taivas

Kuulin tänään, että Suomi oli jälleen kerran valittu ykköseksi maailmassa.

Tällä kertaa se on toimittajien vapauden ykkösmaa lehdistönvapausvertailussa.

Noh, sehän on huomattu. Perättömiä, puolueellisia, asiantuntemusta ja yleissivistystä vailla olevia kirjoituksia ja ohjelmia saa vapaasti julkaista ilman pienintäkään vaaraa vastuusta.

Ajojahdin kohteilla ei sitä vapautta sitten olekaan.

Mitä ovat ihmisoikeudet? Eihän viidakossakaan ole kellään “oikeuksia”. Tämän olen kuullut jo niin monta kertaa, että alan jo vähitellen uskoa siihen minäkin. Kiitos suomalaisten vapaiden toimittajien.

Onneksi nuoret eivät lue lehtiä tai katso televisiota. Näin he säästyvät kuulemasta heihin kohdistettua parjauskampanjaa.

En totu koskaan tähän sosiaalipornoon Suomessa. Ollaan MUKA huolestuneita milloin mistäkin ilman minkäänlaista halua/mahdollisuutta parantaa tilannetta/asiaa.

Eiköhän kaikille ole mennyt jo jakeluun, että miltei kaikki maailman ongelmat ovat keinotekoisesti ylläpidettyjä, koska joku tärkeä taho hyötyy niistä.

Kesäkuun 2012 pulautus

Syrjäytyneet toimittajat, Rio 2012, Occupy old age ja kuulakärkikynät. Siinä  tämän kuukauden huolen aiheet.

Kuulin (radiosta), että ennakkoluuloni toimittajia kohtaan perustuvat ainakin osittain todellisuuteen.

Toimittajat seurustelevat kuulemma vain keskenään ja näin juorut lentävät. Koska he eivät uskaltaudu poliitikkojen tai peräti oikeiden ihmisten joukkoon, “uutiset” ja kirjoitukset perustuvat huhuihin ja toisten toimittajien “varmaan” tietoon. Kaikki tapahtuu lähdesuojan turvassa, tietysti.

Kateuttahan tämä on. Olisi varmasti kivaa olla vallassa – ainakin jonkin aikaa – ilman vastuuta.

Rio 2012 ilmastokokous:

Tässä eräs näkökulma asiaan:

http://www.youtube.com/watch?v=Fou5lsKFKq0

Ilmastonmuutoksesta vouhkaavista sanotaan, että he ovat kuin vesimelonit: vihreät päältä ja punaiset sisältä.

Itse olen vihreä, olen aina ollut. Mutta mitä tarkoittaa punaisuus tänä päivänä? Kommunismi on liian helppo leima. Ja mitä ON kommunismi tänään? Ainakaan minä en sitä tiedä, voisiko joku selventää.

Myönnän, että ihmis-, eläin- ja luomakunnanoikeudet on monimutkainen asia, jonka ajatteluun useimpien ihmisten energia ei riitä. Se on paskaduuni, joka ei lopu koskaan.

Occupy old age

Mielenkiinnolla seuraan kuinka työikäiset manipuloivat julkisuutta .

Mediaa seuraamalla saa käsityksen pelottavasta tulevaisuudesta (joka on jo täällä), missä haisevat dementoituneet vanhukset hoipertelevat ja hourailevat kunnon ihmisten tiellä. Eutanasia onkin tullut ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi. Vähemmästäkin.

Tähän on tultu.

Nyt jotkut vanhusten yhdistykset ovat nousseet vastarintaan.

Vanhukset ovat yksilöitä, jotka ovat rakentaneet tämän maan hyvinvoinnin.

Ongelmajäte on ihan muualla. Muistakaa se.

Kuulakärkikynät

Kaihoisasti muistelen aikaa työelämässä. Silloin sain aika ajoin kutsuja messuille, josta sain kourallisen kunnollisia mainoskyniä mukaani. Useimmissa työpaikoissakin oli kunnolliset kynät työetuna.

Nyt olen ostanut kirjakaupoista ja marketeista vaikka kuinka monta kertaa kuulakärkikyniä. Ne eivät kirjoita. Parhaassa tapauksessa kaksi lausetta ja se on siinä. Miksi?