Euroopan neuvosto on julkistanut  tässä kuussa uuden yleissopimuksen, jolla on tarkoitus puuttua perheväkivaltaan.

Euroopan neuvoston pääsihteeri Thorbjorn Jagland kirjoitti Hesarissa:

“Joka päivä lukuisat eurooppalaiset naiset kohtaavat yhden räikeimmistä ihmisoikeuksiensa loukkauksista, kun he joutuvat väkivallan uhreiksi.”

“Rikostilastojen mukaan joka neljäs nainen on joutunut väkivallan kohteeksi joskus elämässään.”

“Naisiin kohdistuvan väkivallan syylliset tuomitaan teoistaan luvattoman harvoin.”

“Euroopan neuvosto valvoo sekä ihmisoikeuksien että sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista.. Nyt se on luonut keinon, jolla hallitukset voivat ryhtyä yhteistyöhön naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi.”

“Sopimus velvoittaa hallituksia tarttumaan toimeen neljällä alueella: hallitusten tulee ehkäistä väkivaltaa ennalta, suojella uhreja, asettaa tekijät syytteeseen sekä yhtenäistää ja koordinoida poliitikkojaan.”

Kyse on äärimmäisen tärkeästä ja aina ajankohtaisesta ongelmasta.

Nähtäväksi jää, miten Suomi tähän sopimukseen suhtautuu.

Mutta mitä on naisiin kohdistuva väkivalta?

– Onko se sitä, kun mies hymyilee? Uusi tutkimus kertoo, että naiset pitävät hymyilevää miestä epätoivoisena vonkaajana. Ja vonkaaminen on kai seksuaalista häirintää, vai?

– Onko se sitä, kun työtoveri katselee naiskollegan upeita sääriä? Mielestäni ei.

– Onko se sitä, kun työtoveri pääsiäislomalle lähdettäessä toivottaa munarikasta pääsiäistä? Mielestäni ei.

– Onko se sitä, kun johtaja tulee keväisen tulppaanikimpun kanssa, halaa ja rutistaa kovasti? Mielestäni ei.

– Onko se sitä, kun joku Matti tai Ile tekstailee vapaille naisille, jotka tekstailevat takaisin? Mielestäni ei.

Sveitsissä 2kymppisenä kuljin joka aamu pitkin Limmat-joen vartta noin kahden kilometrin työmatkan kävellen. Aamuisin samassa paikassa odotteli mies poplarissaan. Kohdallani hän avasi takin ja sisältä löytyi alaston mies. Joka aamu. Hän oli noin viiden metrin päässä eikä lähestynyt minua mitenkään, eikä huudellut. Hän vain oli siinä. Ei se minua häirinnyt. Meitä on moneksi. Olinhan sentään nähnyt isäni tulevan saunasta. Noh. Tuo kai täyttää seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit siitä harmittomammasta päästä.

Nuori nainen joutuu usein seksuaalisen häirinnän kohteeksi.  Se on hinta siitä, että saa tehdä uraa miesten maailmassa. Vuodet korjaavat toki asian. Häirintä aikanaan loppuu ja niin loppuvat kyllä työtkin, valitettavasti. Näin se vaan menee. Sanokoot kaksinaismoralistit mitä tahansa.

Nuorena olisin iloinnut IMF:n johtajan vaikeuksista ja skandaalin aiheuttamasta erosta. Nyt suhtaudun uutiseen ERITTÄIN kyynisesti.

Kaksinaismoraali on niin silmiinpistävää. Seksiskandaaleja käytetään poliittisiin tarkoituksiin ja se näyttää toimivan. Naisista ei niin väliä.

Tästä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yhden johtajan ristiinnaulitseminen on naurettavaa, kun samaan aikaan tuhannet ja taas tuhannet harjoittavat samaa kenenkään puuttumatta asiaan.

Tämä kaksinaismoraali on vallalla joka puolella, olkoon kyse sitten Hiihtoliitosta, Leijonien tai Ruotsin kuninkaan bailaamisesta, Schwarzeneggerin aviottomista lapsista, Assangesta, Matin ja Ilen naissuhteista jne. Lista on loputon.

Sofi Oksanen sanoi aikoinaan, että tällainen monkey business ja moraalisointi (sanavalinta on omani) loukkaa oikeita väkivallan uhreiksi joutuneita. Niitä, joiden on turha mennä virkavallalle valittamaan, sillä heitä ei kuule kukaan.

Kuka keksikään sen kaksinaismoraalin?