Tag: yhteiskunta

Pitääkö olla huolissaan?

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Hei me siivotaan!

Eilen oli maailman siivouspäivä, joka kannustaa keräämään roskia ja jätteitä lähiympäristöstä.

Pitääkö olla huolissaan, kun köyhät työttömät ja eläkeläiset luokitellaan roskaksi/jätteeksi. He eivät mahdu roskikseen, joten mitä heille sitten pitäisi tehdä? Heiltä itseltään ei tietysti kysytä mitään.

Ongelmaa pahentaa vielä se, etteivät he ymmärrä edes hävetä. Ja ihminen, joka ei osaa hävetä – no kaikkihan sen tietävät – hän on psykopaatti.

MUTTA!

Mutta roskapa tietää paremmin ja kulkee pää pystyssä.

Hän kysyy poliitikoilta ja virkamiehiltä, että

WHO IS BAD?

Elokuussa 2018

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Saako nainen tehdä abortin? Siitä on noussut suuri älämölö, kun ulkoministeri kehtasi puolustaa sen kieltämistä vedoten elämän puolustamiseen. Niin, elämän puolustaminen on ennenkuulumatonta tässä maailmassa, jossa ihmisellä ei ole arvoa – ei sikiönä eikä sodan keskellä. Mutta puolustaako ulkoministeri myös ihmisiä sodan keskellä? Luulenpa, että hän pidättäytyy siinä asiassa valtion yhteiseen mielipiteeseen. Ja hyvä niin.

Sanan- ja ajatuksenvapautta vastaan hyökätään nyt kaikilta rintamilta. Saapa nähdä, kuinka tässä lopulta käy.

Minä puolustan naisen oikeutta omaan kehoonsa ja sikiö nyt sattuu olemaan osa sitä.

Nuorena en olisi voinut edes ajatella tekeväni aborttia, enkä tehnyt.  Olin silloin samaa mieltä ulkoministerin kanssa ja muistaakseni se oli myös rikos silloin.

Elämä on kuitenkin saanut minut toisiin aatoksiin.

Ja kun ajattelen sitä kauhua, jota tunsin, kun alaikäisenä raiskattuna koululaisena kuukautiseni olivat myöhässä ja luulin olevani raskaana, tunnen suurta myötätuntoa tuota tyttörukkaa kohtaan. Jos olisin ollut raskaana, en olisi tehnyt aborttia, mutta olisiko se ollut reilua? Kysyn vaan.

Miljoonat naiset elävät näiden kauhujen keskellä tänäkin päivänä. Miehet eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää niitä. Samalla tavoin kuin naiset eivät voi täysin ymmärtää sotilaan kauhuja, vaikka haluaisivatkin. Me olemme erilaisia emmekä tasa-arvoisia.

Toinen puhuttanut asia on jengien polttamat autot Ruotsissa. Suomessa lisätään poliisivoimia, koska Ruotsissa poltetaan autoja.

Minulla on ehdotus:

Jos ulkomaalaisten sallitaan tulla maahan, joko työhön tai pakolaisena, niin heitä voisi kohdella samalla tavoin kuin omia kansalaisia. Ei paremmin eikä huonommin. Samalla tavalla. Ihmisinä. Jos näin toimitaan, Ruotsin tapahtumat eivät toistu Suomessa. Poliisivaltiossa ongelmat ovat varmoja.

Ugh. Olen jälleen puhunut. Toivon, että saan kertoa mielipiteeni myös tulevaisuudessa. Saa nähdä kuinka käy.

SuomiAreena välittää

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Koska minulla ei tunnetusti ole elämää enkä kuulu oikein eliittiinkään + oli niin helevetin kuumakin, katselin SuomiAreenaa vähän ristiriitaisin tuntein, kuten aina.

TOISAALTA KAIKKI eliitin edustajat ovat kukin omalla tavallaan mielenkiintoisia ja fiksuja ihmisiä ja koska he oikeasti OVAT eliitin edustajia, heillä on paljon tietoa monista asioista. Tämä koskee myös huipputoimittajia.

Kun katselen heitä, mietin, ymmärtävätköhän he itsekään kuinka vähän he oikeasti tuntevat ja ymmärtävät suomalaisia.

SuomiAreenalla keskusteltiin mm. arvoista. Kuinka Suomi on vapaa ja välittävä yhteiskunta. Ehkä joku on vähän vapaampi kuin toinen ja ehkäpä joistakin välitetään vähän enemmän kuin toisista.  Esim. toimeentulotuki oli ainakin ennen harkinnanvaraista. Ja eikö esim. DDR:ssä välitetty suurella mielenkiinnolla naapureista ja kansalaisista yleensä. Monen mielestä vähempikin olisi riittänyt.
Suomessa Kerrostalokyttääjäsivustot kertovat omaa tarinaansa toisistaan välittävistä kansalaisista.

Me elämme demokratiassa. Halleluja siitä. Keskiluokka/enemmistö keskustelee keskenään, mitä näille lapsille, nuorille, vanhuksille, syrjäytetyille, työttömille, yksinäisille, alkoholisteille, mielenterveys- ym. mielipideongelmaisille (lista on loputon) pitäisi tehdä. Heiltä itseltään ei tietenkään kysytä, heihin kohdistetaan toimenpiteitä. Ylhäältä tuleva sääli ja hyväntekeväisyys on sentään sallittua. Vielä.

Elämä on kilpailua. Päästäkseen keskiluokkaan ja eliittiin on ensin voitettava kilpailijat. Siksi esim. tasa-arvo työpaikoilla on toteutumaton utopia. Sitä ei ole eikä tule.

Nyt eliitti saattaa ajatella, että mitä hittoa: vaaditaan keskustelua ja kun sitten keskustellaan, niin sekään ei kelpaa.

Ihan totta.

Keskusteluja oli mukavaa katsella vähän niin kuin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia – kotona istuen ja paikkansa maailmassa hyväksyen.

Kahdesta poliitikosta pidin erikoisesti: Kai Mykkänen ja Li Andersson.

Kummankaan puoluetta en ole äänestänyt, mutta nämä molemmat henkilöt vaikuttavat niin järkeviltä, asiantuntevilta – jopa luotettavilta – että ihan fantastista. Kaikkea hyvää heille.

Joten:

Jatkakaa vaan meidän idioottien opettamista. Jos me kyllästytään, onhan meillä aina VALEUUTISET.

Valeuutinen – uhka vai mahdollisuus?

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Katsoin viikonloppuna aika vanhan elokuvan, joka oli jäänyt minulta näkemättä:
Valehtelemisen sietämätön keveys (The Invention of Lying) USA 2009 Ricky Gervais
 https://en.wikipedia.org/wiki/The_Invention_of_Lying

Se kertoo maailmasta, jossa kukaan ei valehtele. Mark keksii valehtelun ja johan rupee pelittämään.

Perustuukohan elokuva tositapahtumiin? Siltä vaikuttaa, koska mielestäni se on erittäin ajankohtainen.

Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että valehtelu kuuluu älykkyyteen. Vain tyhmät puhuvat aina totta.

Miksi samat asiantuntijat huolestuvat sitten valeuutisista?  Älykkäät ihmiset ovat siis uhka yhteiskunnalle? Niinhän monet historian poliitikot ovat ajatelleet. Lampaita on helpompi hallita kuin susia.

Kaikkien uskontojen oppeihin kuuluu pyrkimys totuuteen ja valehtelu on kiellettyä.

Silti koko yhteiskunta ja erikoisesti diplomatia perustuu valkoisiin valheisiin. Väitetään, että jos näin ei olisi, koko yhteiskunnan valtaisi väkivalta ja anarkia.

Tuo mainitsemani elokuva kertoi juuri maailmasta, jossa jokainen kertoi oikeat rehelliset ajatuksensa. Tosin ihmiset eivät olleet väkivaltaisia, he olivat kai tottuneet kuulemaan totuuden.

AHAA!

Tavallaan some on vienyt meidät lähemmäksi totuuden yhteiskuntaa. Kaikki tiesivät, että ihmiset usein inhoavat toisiaan. Mutta että noin rujoa – siihen ei oltu varauduttu. Nyt muiden epämiellyttävät mielipiteet ilmestyvät ruudulle aina uudestaan ja niihin on vain totuttava.

Valkoisten valheiden maailma on ainakin päättäjien mielestä heille edullisempaa. Siksi sananvapauden rajoittaminen on tullut ajankohtaiseksi.

Jos valheet (jotkut kutsuvat niitä mielikuvitukseksi) kuuluvat älykkääseen yhteiskuntaan, niin tekeekö totuuden vaatimus meistä tyhmiä?

On harkinnan paikka.

Parempia ajatuksia, kiitos

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Ajattelet, olet siis MAHDOLLISESTI olemassa.

Mutta se ei riitä.

Haluat myös vaikuttaa ympäristöösi.

Koska olet ihminen, sinulla on ainainen tarve asettaa päämääriä, joiden saavuttamiseksi kohtaat esteitä, haasteita ja ongelmia.

Ja ongelmia pitää olla.

Hyvinvointivaltiossa tämän ongelmien tarpeen voi helposti havaita: mitä helpompaa kermaperseiden elämä on, sitä enemmän ongelmia keksimällä keksitään. Voisin lyödä vetoa siitä, että suomalaisilla on tänään enemmän ongelmia kuin suomalaisilla vuonna 1918 ikinä. Mielikuvitus on ihmeellinen asia.

Ikävää tässä ongelmien vatvomisessa on vain se, että ajatukset oikeasti vaikuttavat ympäristöön. Uhkailu ja pelottelu tuo hilloa ja työtä tietyille ammattiryhmille, mutta luovuudelle se on puhdasta myrkkyä.

Mutta hei!

Huolehdinko nyt itse aivan turhasta?!

Viimeisin juttu, jonka opin internetin ihmeellisessä maailmassa on, että tulevaisuuden luojat suunnittelevat kollektiivista ajatuspajaa pilveen.  Sieltä sitten kaikki hakevat automaattisesti ajatuksensa. Omia ajatuksia ei enää tarvita, kun paremmat ovat jo pilvessä.

Tosin, eiköhän tuo ole jo osittain toteutunut.

Täytyy tässä kai hakea se foliohattu naftaliinista. Nyt sille on taas käyttöä. Tai sitten ei.

Kerro minulle totuus!

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Me kaikki haluamme tietää totuuden.

Miten se tiedetään?

Kuuntelemalla luotettavia lähteitä, tietysti.

Kuinka voin tietää, että jokin lähde on luotettava?

Tulee tehdä arviointi sen pohjalta, mitä vanhemmat, opettajat, koulu- ja muut kirjat sekä luotettavat mediatalot ovat meille kertoneet.

Vanhalle ihmiselle nuo “totuudet” ovat vaihtuneet  vaikka kuinka monta kertaa elämän aikana. Sitäpaitsi ihmisten “totuus” liittyy heidän kulttuuriinsa ja jokaisella maalla on oma totuutensa.

Tiedemiehet väittelevät siitä, mikä on totuus. Jotkut menettävät jopa henkensä muiden mielestä väärien löytöjen ja totuuksien vuoksi.

Rehellisyyden nimissä tavallisen ihmisen on mahdotonta tietää, kuka heistä on oikeassa. Kuinka minä voin tietää onko esim. kuussa käyty vai ei? Tai onko maaplaneetta pyöreä vai litteä? Minun on vain valittava omasta mielestäni luotettava taho, johon uskoa. Voin ihan hyvin olla väärässä. Tai mistä tiedän, ovatko Ylen, MTVn, Hesarin tai Seiskan uutiset totta? He kyllä itse kertovat taistelevansa valeuutisia vastaan ja olevansa ehdottoman totuuden puolella. Mutta heidän lähteensä ovat enimmäkseen salattuja eikä niitä saa tutkia. He saattavat joskus LUULLA kertovansa totuuden, vaikka todellisuudessa juuri heidän uutisensa saattavat olla valeuutisia pahimmasta päästä.

Aika toivotonta touhua tämä ihmisparkojen tarpominen eteenpäin elämän puun varjossa.

Kun luen tulevaisuuden roboteista, jotka oppivat koko ajan uutta ja kehittyvät, niin minua alkaa väistämättä hymyilyttää.

Mitä muuta me ihmiset olemme kuin hybridi robotteja? Jotkut ovat oppineet enemmän kuin toiset. Totuudesta ei kellään ole hajuakaan.

Ps. En jaksa enää kommentoida Me Too -kampanjaa. Olen tässä blogissani kertonut useasti olevani feministi ja kuinka minut on nuorena raiskattu kerran koulutiellä ja toisen kerran työpaikkahaastattelussa. En kuitenkaan voi tukea kaikenlaisia noitavainoja, kun pelkkien huhujen perusteella ihmisten elämän ja uran saa tuhota. Todisteita ei kukaan kaipaa, viha on niin ihanaa.

Sad. Very sad.


Iivo ja muuta ihanaa

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Tässä kuussa iloitsin ja jännitin urheilijoiden kanssa, koska OLYMPIALAISET.

Urheilijat ja taiteilijat ovat samaa ihmislajia, minulle myös urheilija on taiteilija.

Voisitko kuvitella elämää ilman taidetta? Minä en. Näitä ihmisiä saan kiittää siitä, että olen yleensä vielä elossa. Maailmassa ilman taidetta en todellakaan haluaisi elää.

Tuolla ammatinvalinnalla on tosin hintansa. Siitä kertoo monien jumalaisten muusikoiden ja joidenkin urheilijoiden itsemurhat.

Haluaisin kysyä Iivo Niskaselta, mitä hän pitää Antti Tuiskun hitistä “Mä hiihdän”. Se kertoo varmaan osittain myös Antin omasta elämästä, mutta ennen kaikkea huippurheilijan tunnemaailmasta – ainakin joskus. Ja mikä ettei, itse olen aikanaan ajatellut omasta elämästänikin samalla tavalla. Aikoina, jolloin vaativa työ ja opiskelu vei kaikki mehut eikä taiteelle todellakaan jäänyt aikaa.

https://www.youtube.com/watch?v=90kifV4_Fyc

Näin (muiden mielestä) vanhana ihmisenä katselen ihaillen nuoria kauniita ihmisiä.

Olympialaisten taitoluisteluosuus tarjoaa sitä nautintoa, suorastaan jumaloin näitä ihmisiä. Ovatko he ihmisiä ollenkaan? Ja entä lumilautailijat sitten? Minä rakastan heitä niin. Kukaan heistä ei todennäköisesti lue blogiani, mutta koska me kaikki (myös ateistit) olemme henkisiä olentoja, jollain tasolla he varmasti saavat rakkauteni.

Kiitos puolijumalat! Ja lopulta: Kaikkihan me olemme taiteilijoita, kun silmiin katsotaan.

Onneksi olkoon!

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Ihanaa! Taas on edessä uusi mahtava vuosi tässä maailman parhaimmassa maassa! Ei ihme, jos moni sekoaa tästä onnesta, eihän moni lottovoittajakaan kestä tuuriaan.

Meillä on puut, järvet, saaret, joulupukki, Helsinki ja paljon muuta jännää.

Ei korruptiota, mitä nyt muutama Hyvä veli -verkosto.

Riippumaton oikeuslaitos, jonka oikeudenmukaisista palveluista tavallinen kansalainen ei tosin pääse nauttimaan, koska seksikkään ja teeveestä tutun  poliisin aika  ja raha. Mutta ei huolta. Oikeuslaitoksen korvaa ilomielin Some ja sen sakinhivutus. Jos tuomio osuu vahingossa väärään henkilöön, niin ei se haittaa. Kyllä se varmasti oli JOTAIN tehnyt ja ansainnut tuomionsa. Oikeus voittaa aina.

Näin ja tätä rataa saamme elää maailman turvallisimmassa maassa, jossa vartijoiden ja järjestyksenvalvojien armeijat sekä naapurit pitävät sinusta hyvää huolta. Siinä varjelussa ei päähäsi pääse vääriä ajatuksia tässä sananvapauden kärkimaassa. Sana on vapaa niin kauan kuin et sano mitään sopimatonta. Jos erehdyt, some ja sakinhivutus iskee taas. Tiedätpähän seuraavan kerran valita sanasi ja ennen kaikkea AJATUKSESI paremmin.

Suomalaiset kuuluvat myös maailman suvaitsevimpiin ihmisiin. Kaikenlaisia ihmisiä suvaitaan ihan virallisesti.

Empatiassa tosin vähän tökkii.

Tutkittiin 63 maata ja Suomi sijoittui sijalle 58 (Ruotsi 49). Taakse jäivät vain Bulgaria, Puola, Viro, Venezuela Ja Liettua.

Samoja sijoituksia tuli myös ystävien saamisen helppoudesta ja yleisestä ystävällisyydestä.

Suomalainen professori kritisoi ja väitti suomalaisten olevan  empaattisia KUNNON IHMISILLE. Niinpä. Muista nyt olla kunnon ihminen suomalaisen mielestä, muuten hän on erittäin vihainen.

Mitä tästä kaikesta opimme?

Onnea vaan vuonna 2018 kaikille tässä upeassa maassa, sitä kyllä tarvitaan.

Erityisesti Aktiivimallin kohderyhmälle toivon voimia maassa, jossa on myös maailman parhaat virkamiehet.

Jos ei leipä riitä, syökää kakkua! Ja jos rahat ei riitä maitoon, niin juokaa kuohuviiniä! Kyllä se siitä.

Voi taivahan talikynttilät!

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Tänään on isäni Einon syntymäpäivä ja tuo oli yksi hänen käyttämistään kirosanoista. Kiroilun aiheita oli hänen elämässään monta. Eino olisi täyttänyt tänään 113 vuotta.

Eino syntyi 25.11.1904 Iisalmessa. 1911 perhe muutti Kajaaniin, hän oli silloin 7-vuotias. Isä rakensi tuulimyllyjä ja oli presidentti Urho Kekkosen isän kaveri. Äiti Sofia kuoli keuhkotautiin ja 1913 poika sai uuden kodin asianajaja Keravuoren perheessä Turussa, Naantalissa ja Loimaalla. Myöhemmin hän asui Kuopiossa ja vuodesta 1927 Äyräpäässä Karjalassa.

Eino meni naimisiin Amandan kanssa 1931. Yhdessä he hoitivat Mannersaaren kartanoa (tai mallitilaa) Äyräpäässä. Eino oli siis tilanhoitaja. Lapsia syntyi neljä ja sota syttyi 1939.

Perhe sai siirron Ingemarin kartanoon Poriin.

Eino haavoittui 1941 Laatokan pohjoispuolella Jaakkiman pitäjässä, oikea käsi sohjona.

Sitten perhe palasi Äyräpäähän. Siellä syntyi vielä yksi pieni tyttö, sotilaslentokoneiden kaarrellessa ilmassa. Tässä ote äitini muistelmista, sanaakaan en ole muuttanut:

“Meidän lähin naapurimme oli venäläisten sotavankien leiri. Väliä rakennuksilla oli n. 50 m. Olimme kuin samaa pihaa, mutta korkea piikkilanka-aita välissä. Pölläkkälän rautatieasema oli myös säilynyt, sinne oli 200 m. Oli siinä ehkä 10 vanhaa taloa lähistöllä, joita kukaan ei ollut viitsinyt polttaa. Ilmasuojelun miehet asuivat niissä. Yhtiön (Ahlström Oy) omistamia taloja oli muutama jäänyt torin varrelle, ne oli kunnostettu konttoriväelle.
Ne monet talolliset, jotka tulivat takaisin, saivat käyttää vankityövoimaa. Aina oli oltava mies vahtimassa, kun vangit olivat työssä. 20 oli erilaisissa töissä. Tervon mummo laittoi ruokaa vangeille. Alussa he söivät meidän eteisessä ja minä laitoin ruuan. He olivat tavallisia, kärsiviä, kotia ikävöiviä ihmisiä, joita kävi sääli. Annoin monta kertaa jotain ylimääräistä, heillä oli aina kova nälkä.”

Lopullinen lähtö tuli 17.6.1944. Pitkä kävelymatka lehmineen Varkauteen alkoi.

1945 perhe muutti Joroisiin, missä Eino johti Ahlströmin turvetyömaata. Sinne suon laitaan Eino ja Amanda Esteri raivasivat pienen paratiisin. Sinne paratiisiin synnyin minä.

Sarjassamme Suomen sankareita. Jumala heitä siunatkoon. Suomi 100.

Suomen itsenäisyyspäivä on 6.12.2017. Suomi sata vuotta.

Todella upeeta

~ sirkkahalmetoja ~ Leave a comment

Lokakuu on messujen kuukausi, joka tuo iloa ja piristystä syksyn pimeyteen. Siellä voi ihminen toteuttaa laumaviettiään.

14.10.2017 kävin Hengen ja Tiedon messuilla kuuntelemassa Dr. Sam Osmanagich’in luentoa -Pyramids around the World & Bosnian Pyramid Healing Energy/Maailman Pyramidiverkko ja Bosnian Pyramidien Parantava Energia

https://www.youtube.com/watch?v=1wY80eUEp4U

Tykkäsin.

Kirjamessuilla 26.-29.10.2017 Helsingissä

oli todella valtavasti väkeä.

 Kirja ei ole todellakaan kuollut, se kyllä tuli selväksi. Tarjontaa on vain niin valtavasti, ettei kaikille kirjoille vaan riitä lukijoita. Kirjafriikilläkin on rajansa.

 Maailmanlaajuinen Me too -kampanja oli myös yksi lokakuun puheenaiheista.
Lopulta naiset alkavat ymmärtää, ettei mitä tahansa tarvitse sietää. Joukkovoima saattaa auttaa tässä vaikeassa asiassa. Toivon vain, ettei lyötäisi taas yli.
Feministinä olen halunnut ihmisten kiinnittävän huomiota miesten naisia kohtaan harjoittamaan vallankäyttöön ja väkivaltaan. Mutta pieni flirtti piristää miesten ja naisten yhteiselämää, sitä en todellakaan haluaisi poistaa elämästä. Eläköön hormonit!

Sitten oli vielä tapaus Ideologinen Työtön Ossi Nyman.

Ossi Nyman provosoi yhteiskuntaa kertomalla, ettei edes halua töihin. Noh, häneltä uhattiin viedä tuet. Ylilyönti, taas.

Mitä väliä, kun töitä ei vaan riitä kaikille. Työttömien syyllistäminen on ihmisoikeusrikos, siitä olen samaa mieltä.  Ongelman ydin ei ole työttömässä, sen tietää jokainen täysjärkinen kansalainen.

Televisiosta tulee aika paljon skeidaa, koska julkisuuden henkilöillä tulee olla töitä. En aio kritisoida näitä ohjelmia, koska voinhan valita mitä katson.
Sitäpaitsi, joskus on terveellistä katsoa myös sitä, mistä ei pidä. Minulla oli vuosia maksullisia elokuvakanavia ja usein tuntui, ettei löydy mitään kiinnostavaa. Sitten aloin vain katsella B-luokan elokuviksi luokiteltuja taideteoksia ja sain monia hauskoja Ahaa-elämyksiä ja uusia fanituksen kohteita. Suosittelen. Voi avartaa maailmankuvaa kummasti.

Tässä kuussa oli kuitenkin kaksi ohjelmaa, joita todella rakastan ja joiden tekijöitä (koko tuotantoa) vilpittömästi ihailen. Nimittäin Vain Elämää ja Tähdet Tähdet. Suuri kiitos noille kivoille ja taitaville ihmisille. Arvostan.

Hauska tv-kokemus oli myös, kun aloitin vahingossa katsomaan Onnenarpa ja Tiedä ja Voita -ohjelmia. Jäin katsomaan ja kyllä nauratti Jannen ja Idan puheet. Erikoisesti Idan blondijutut naurattivat ja tarinoita riitti. Silikonirinnat olivat kauniit  (kyllä, olen feministi) ja miehet katselivat ja soittelivat.  So what? Ja kyllä mummotkin pelasivat. Mitäs pahaa siinä taas on? Googletin ja löysin kaikenlaista kritiikkiä ja paheksuntaa. Minusta Janne ja Ida suorittavat sosiaalista työtä ja tekevät sen hyvin. Terkkuja heille.

Ja nyt vaan odotellaan, kun presidenttishow on jo alkanut.

Enemmän kuin presidenttiehdokkaita seuraan median puolueellisuutta ja kansan manipulointia. Kyllä suomalaisetkin toimittajat osaavat.

Viel Spass!