Hölökynkölökyn!

Vapun aattoa täällä vietellään – yksin, kuten aina ennenkin. Samppanjaa en tietysti uskalla yksinelävänä maistella, sosiaalitädit huolestuvat/suuttuvat. Suomessa on SUURI ongelma, sillä yksinelävät SAATTAVAT tissutella kotonaan alkoholia. Mutta ei huolta, heidät saadaan kyllä maailman parhaassa hyvinvointiyhteiskunnassa kuriin.

Simankin kanssa se on vähän kiikunkaakun. Mutta aion uskaltaa, rohkea kun olen aina ollut. Myös sokerimunkin syön nauttimani siman (jossa rusina) kanssa. Tämä on väärin, koska diabetes. Minulla ei ole tosin todettu tätä sairautta, mutta ASIANTUNTIJAT ovat antaneet lausunnon “Jo puoli miljoona suomalaista sairastaa diabetesta, mutta puolet heistä ei vielä tiedä sairastavansa tautia.” Iltalehti 13.11.17.
Siis 250 000 suomalaista ei tiedä sairastavansa diabetesta??!!!! Onko kukaan niin viisas kuin asiantuntija. Nöyräksi vetää.

Mutta se siitä.
Eilen käväisin Barbie näyttelyssä Kansallismuseossa. Halusin nähdä tämän yhteiskuntavaikuttajan. Barbie täyttää ensi vuonna 60-vuotta. Muoti on vaihtunut, mutta Barbie on pysynyt nuorena ja hoikkana kuten jokaisen naisen velvollisuus globaalisti on. Hoikkuuden salaisuus oli hänen ohjeensa: Älä syö.

Muistan kuinka itselleni oli elintärkeää, että vyötäröni ympärysmitta ei koskaan ylittänyt 60 cm. Vuodet tekivät minusta luopion ja jouduinkin kalliisti petturuudestani maksamaan. Rikos, joka ei vanhene omasta vanhenemisestani huolimatta.

https://www.karl.com/experience/en/world-of-karl/barbie-lagerf 

Kansallismuseossa katsastin myös hienon valokuvanäyttelyn vuodesta 1918.
Järkyttäviä kuvia sisällissodasta, mm. kuva luurangoksi laihtuneista miesruumeista Tammisaaren vankileirillä, joukossa varmasti myös ukkini. Olisi voinut olla yhtä hyvin Auschwitzistä. Ihmisoikeudet vähän hakusessa.

Tulevaisuus näyttää, ovatko suomalaiset jotain oppineet. Kehitys on niin kovin hidasta.

Yksinelävä nainen

Sosiaalipornoteollisuus keulii taas.

 

Joulu tuli ja meni. Vietin sen yksin kuten useimmat joulut viimeisten 20 vuoden aikana.
Minulle se ei ole ongelma, koska olen aina ollut yksin. Muiden mielestä se on kuitenkin epäilyttävää. Olenko yksinäisyyteni itse valinnut? Kyllä ja ei.

 

Vietin lapsuuteni yksin evakoiden lapsena suon laidalla. Lähimpään naapuriin oli matkaa 2 km ja kouluun 4 km. Koulussa käytiin 6 kertaa viikossa ja matkaa tuli siis 8 km päivässä, jalan tai suksilla.  Minua ei kiusattu koulussa ja kavereita riitti, mutta en voinut tavata heitä koulun ulkopuolella. Silti kaikki oli hyvin.

2kymppisenä lähdin ulkomaille töihin pelkästä uteliaisuudesta, töitä löysin myös Suomessa. Menin naimisiin ja matka kesti kaikkiaan 16 vuotta. Asuin monessa maassa, enkä koko aikana tuntenut lainkaan suomalaisia. Ulkopuolisena saa helposti tuttavia, mutta ystäviä on vaikeaa saada – varsinkin, kun muuttaa jatkuvasti.

Palattuani Suomeen tein töitä useimmiten yksin. Paljon oli tuttavia, kivoja sellaisia, mutta ei ainuttakaan ystävää.

Lapset asuvat ulkomailla. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta asua Suomessa, sillä he puhuvat huonosti suomea eivätkä lainkaan ruotsia.

Pienellä eläkkeellä ei paljon hurvitella. Siispä olen yksin. Onko se rikos? Se on pelottavaa muille. Ei minulle, koska en paremmasta tiedä. Kirsikkana kakun päällä sanotaan, että yksinelävät ovat masentuneita juoppoja, vähintään yksin tissuttelijoita – vaarallista sekin. Itse en ole koskaan ollut humalassa vaikka arvostankin lasillista hyvää viiniä silloin tällöin. Syyttely on raivostuttavaa, mutta se kai on tarkoituskin.

 

Minulle elämä on mielenkiintoista an sich. Nautin siitä. Onko se väärin?

 

Mutta sosiaalipornoteollisuudelle se näyttää olevan SUURI ongelma. Koko joulukuun kauhisteltiin yksineläviä ihmisiä. Pähkäiltiin, että

 
  • Miksi he elävät yksin?
  • Miksi niin monilla heistä ei näytä olevan ystäviä lainkaan?
  • Kuinka paskamaisia ihmisiä he oikein ovatkaan, kun kukaan ei halua heitä seuraansa?
  • Kuinka paljon he siellä yksinollessaan vetävät huumeita/juopottelevat/roikkuvat netissä/pelaavat?
  • Kuinka suuri turvallisuusriski yksinelävät oikein ovat yhteiskunnassa?
  • Mitä heille pitäisi oikein tehdä? Jotain pitää tehdä ja pian.
 Vaalit ovat pian ja kuumeisesti etsitään uusia uhreja sosiaalipornoteollisuudelle. Ollaan NIIN huolissaan vaikka sen huolen lopputuloksen tietävät kaikki jo etukäteen. Mutta ääniä sataa, mikä kai on tarkoituskin. Ainoa tarkoitus.
Armoa. Voisitteko ystävällisesti jättää ihmiset elämään elämäänsä haluamallaan tavalla, jos he eivät sillä vahingoita toisia. Laatikaa vähemmän lakeja, jotka estävät ihmisiä järjestämään elämäänsä järkevästi. Se on AINOA tapa auttaa heitä. Kiitos etukäteen.
Parempaa Uutta Vuotta 2015 meille kaikille!