Mitä enemmän informoin itseäni internetissä, sitä vähemmän sanomista minulla enää on.

Ollessani vielä aikamiljonääri uskoin niin monen muunkin tavoin voivani parantaa maailmaa.

Maailma kylässä -festivaaleilla 27.5.-28.5. kävi todennäköisesti lukuisia ihmisiä, jotka edelleen uskovat voivansa tehdä niin. Ja se on hyvä asia. Tietysti.

Presidentti Mauno Koiviston, 93-v., hautajaiset helatorstaina olivat ansaitusti juhlavat ja liikuttavat.

Minun elämääni hän vaikutti paljon. Omistan asiakirjan, jonka Mauno Koivisto on omakätisesti allekirjoittanut ja antanut näin minulle ja tyttärelleni Suomen kansalaisuuden 1983. Se helpotti elämäämme kovasti. Siitä kiitän vielä kerran sinne pilven reunalle. Kaikkea hyvää toivon sinne.

Hanami-juhla kirsikkapuistossa Helsingissä.
Paljon japanilaisia ja heidän ystäviään. Tai muuten vain piknikväkeä.

Kirsikkapuisto on jumalaisen kaunis vain lyhyen ajan. Joka vuosi puut muistavat kukkia samaan aikaan. Hyvin ohjelmoituja ovat.

Jos kirsikkapuut ovat hyvin ohjelmoituja, monet uskovat myös koko elämämme olevan vain hologrammi ja tietokonesimulaatio. Jos näin on eikä elämäntarkoitus olekaan 42 kuten minulle on opetettu, saattaa asioiden tärkeysjärjestys muuttua huomattavasti.