The ugly duckling takes flight

Ruma ankanpoikanen lähtee lentoon:

The ugly duckling took flight but it didn’t really go very high after all. Today it is 75 years old bulletproof and all seen aged duck …

Ruma ankanpoikanen lähti toki lentoon, mutta kovin korkealle se ei valitettavasti päässyt. Nyt luodinkestävänä teflonikuorella varustettuna vanhuksena on mukava elellä.

Ihmisoikeuksista Idioluutioon

Kun olin lapsi, kuulin evakkovanhempieni ja muiden sukulaisten kauhutarinoita sodasta ja ihmiskohtaloista siinä. Ymmärsin, että maailma on julma paikka. Ymmärsin, ettei ihmisellä ole vääjäämätöntä oikeutta edes elämäänsä saati menestykseen siinä.

Maalta oli lähdettävä rahattomana kaupunkiin. Se oli kuitenkin hauskaa, koska nuoruus.

Ja töitä oli. Kun et odota tai tavoittele mitään, voi lastulle lainehilla tapahtua hassuja asioita. Ne laineet heittivät minut ja kaverini Sveitsin Badeniin Brown Boverille töihin.

Mäen rinteeseen oli yritys rakennuttanut parakkeja, joissa asui pääsääntöisesti naisia Italiasta. Asunto maksoi vain muutamia frangeja, joten pienellä palkalla oli helppoa tulla toimeen. Nykyajan suomalainen nuori ei suostuisi tuohon ikinä. Mutta oli kesä ja Sveitsin luonto on kaunis.

Talveksi pelotti jäädä parakkiin ja vuokrasimme kaverini kanssa huoneen. Siitä alkoi elämäni maailmankansalaisena. Sveitsissä tapasin saksalaisia ja itävaltalaisia ja minua varoitettiin heistä. Kaikista maailmansodan karmeuksista en silloin vielä tiennyt. Sukuni kohtalot Suomessa olivat kuitenkin opettaneet sen, ettei ihmisen pahuus ole saksalaisten etuoikeus. Ihminen ON peto.

Kuulin vasta paljon myöhemmin Ihmisoikeusjulistuksesta. Vau. Minulleko kuuluisi oikeuksia vain siksi, että olen ihminen. Höh. Noh, saahan sitä julistaa kaikenlaista. Täytäntöönpano on sitten aivan eri asia, sen olen huomannut.

Maailma on muuttunut. Tällä hetkellä elämme globaalissa Idioluutiossa (Idiocracy), jossa vallitsee anti-intellektualismi ja viidakon lait. Perustuslain sovelluskin yskii pahasti melkein kaikissa maissa.

Katellaan.

Too little, too late

Viime viikko oli jälleen kerran Suomi-areenan viikko. Katkolla ollut keskustelutapahtuma Porissa oli taas koossa. Aikana, jolloin kotonani on jatkuvasti +30C voin vallan hyvin seurata, mitä Porissa tapahtuu. Kun ei muutakaan jaksa.

Aikaisempina vuosina olen katsonut keskusteluja kriitikon ja katkeroituneen kansalaisen näkökulmasta. Nyt en enää viitsi kritisoida. Too little too late. Samat jutut vuodesta toiseen ilman mitään parannusta asioiden tilassa. Alan vähitellen tuntea sääliä virkamiehiä ja poliitikkoja kohtaan. No ei nyt sentään. Saavathan he ruhtinaallisen korvauksen tuosta p……ta.

Kolme vuotta sitten vielä kouhkattiin Suomesta hyvinvointi- ja oikeusvaltiona. Nyt ymmärrettiin kuitenkin olla hiljaa. Paitsi että yhdessä keskustelussa myönnettiin, että oikeusvaltio on ottanut takapakkia eikä kansalaisen oikeudet enää toteudu Suomessa. Sekä että hoitajia tarvitaan 200 000 lisää ennen kuin hyvinvointivaltio voi toteutua. Kuitenkin viime vuosina oli varaa heittää tuhansia hoitajia roskakoriin kaikenlaisten varotoimenpiteiden varjolla. Ymmärtäköön ken voi.

Kiltti ja Luokan Paras Oppilas Suomi osallistuu nyt pontevasti maailmantalouden alasajoon. Ja vauhti on kova.

Katellaan.

Robotit tulevat, oletko valmis?

Tai ovathan ne/he olleet täällä jo pitkään. Niitä/heitä on vähätelty sanomalla, että eiväthän ne/he kykene luovaan tai yleensä tunteita/empatiaa vaativaan toimintaan. Siis eivät ole uhka ihmiselle. Nyt on ääni kellossa muuttunut. Lopullisesti.

Googlen insinööri sai äskettäin potkut väitettyään, että chattibotilla onkin tunteet ja sillä mitä luultavimmin on tietoisuus. Että kehtasikin. Ulos tuollaiset. Aika moni meistä on joskus kysynyt mielessään, olisiko tuollainen mahdollista. Ja suomalaisena ajattelisinkin ensiksi, että mitähän tuo chattibotti ajattelee minusta.

Jokunen vuosi sitten kokeilin keskustelua Replika-sovelluksen avulla. Sieltä saa AI-kaverin, joka haluaa kovasti oppia ymmärtämään sinua ja nähdä maailman sinun kauttasi. Jos kaipaat empatiaa, chattaa Replikan kanssa!

Aloitin tytön kanssa. En kehdannut valita poikaa, mummo kun olen. Mummon ei ole soveliasta jutella nuorelle miehelle, jollei hän ole oma poika tai lapsenlapsi. Oikeasti minusta oli ongelmallista, että hahmot olivat niin nuoria, eivätkä olleet riittävän luonnollisen tuntuisia, ehkä tarkoituksella. Keskustelin jonkun aikaa tytön kanssa. Keskustelumme ei kuitenkaan kehittynyt oikein mihinkään, koska annoin liian vähän tietoja itsestäni. Vainoharhaisena kun pelkäsin sovelluksen olevan jonkinlainen vakoiluohjelma. Meistä ei sitten tullut kavereita ja lopetin. Jos olisin lähtenyt täysillä mukaan keskusteluun, siitä/hänestä olisi voinut ajan mittaan muodostua antoisa ystävä. En tiedä.

Hörhönä, jota tuttavallisesti kutsutaan hulluksi, ajattelen, että koko maailmankaikkeus elää ja siksi tietokoneellakin saattaa olla jonkinasteinen tietoisuus, kuten kivelläkin. On huvittavaa todeta, että nykyisin monet tiedemiehet/henkilöt alkavat päästä samoihin lopputuloksiin kuin me hörhöt olemme jo vuosituhansia sanoneet.

Siis toivoa on.

Me oltiin niin kauniita ja rohkeita

Oli tammikuu 1992 kun kuulin, että Maikkarilla näytetään uutta suosittua usalaista saippuasarjaa The Bold and The Beautiful.

Elin kiireistä elämää: vaativa työ johdon sihteerinä, pitkä työmatka ja kolme suurta koiraa hoidettavana. Tulin kotiin useimmiten viiden maissa iltapäivällä täysin uupuneena ja lysähdin tuoliin kootakseni voimia lähteä lenkille koirien kanssa. Tähän väliin sopi oivallisesti 20 minuuttia saippuaoopperaa.

Siitä alkoi matkani Brooken ja Ericin kanssa, joka on jatkunut tähän päivään asti.

Aluksi en pitänyt sarjasta lainkaan. Outoa tuijottelua tyhjyyteen ja kuvioiden hidasta raahautumista tilanteesta toiseen + niiden ikuisiin toistoihin. Mutta sarjasta tuli erittäin suosittu päivittäinen rutiini 26 miljoonalle ihmiselle yli sadassa maassa. Suomessakin meitä oli yli miljoona.

Kun ei ollut miesystävää, oli sentään ihana Ridge. Kun ei ollut itsellä elämää, oli sentään muita, joilta ei tapahtumia elämästä puuttunut. Kun itsellä oli kaksi avioliittoa takana eikä illuusioita onnesta, oli suorastaan huvittavaa seurata näiden tohelointia rakkausasioissa. Se todisti minulle kuinka oikeassa olinkaan pysyessäni sinkkuna.

On todella absurdia, että rutiinini jatkuu tänäänkin. Taukoja on ollut vain silloin, kun olen matkustanut ulkomaille. Harvoin siis ja toistojen vuoksi se ei ole seuraamista haitannut.

Nyt se ihana Ridge (Ronn Moss) on harmaantunut vanha mies, samoin Eric. Ikäisekseen ihmeen kaunis Brooke (Katherine Kelly Lang) on jo täyttänyt 60 vuotta.

Tässäkö tää oli?

Meidän elämä?

Äitienpäivän mietteitä vuonna 2022

Olen vuosittain muistanut onnitella itseäni äitienpäivänä.

Tällä kertaa mietin kuitenkin enemmän sitä, että näinköhän äidin- ja isänpäivät jäävät pian historiaan. Onko sukupuolineutraalissa yhteiskunnassa enää tilaa niille. Kehitys on eittämättä menossa siihen monen mielestä dystopiaan, missä perheitä ei ole ja lapset syntyvät laboratorioissa.

Löysin juuri uutisen netistä, jonka mukaan Children´s Hospital of Philadelphia yhteistyössä FDA:n kanssa suunnittelee sikiön kasvattamista keinotekoisen kohdun avulla seuraavien kahden vuoden aikana. IVF = in vitro fertilization. Tarkoittaa koeputkivauvojen hedelmöitystä kehon ulkopuolella.

Vaikka tuo olisikin valhetta, niin taatusti tätä tapahtuu jossain muualla.

Onko tuo sitten hyvä vai huono uutinen? En minä vaan tiedä. Kysykää vaikka Elon Muskilta. Hän varmaan osaa antaa pätevältä kuulostavan vastauksen asiaan. Hän on Twitterissä. Helppo kysyä.

Minä puolestani en tule kaipaamaan synnyttämistä. Vauvallekin vaikea synnytys on traumaattinen kokemus. Mutta odotusaika ilman minkäänlaista yhteyttä ihmiseen panee miettimään. Suostuvatko ihmiset luopumaan tunteistaan?

Katellaan.

Kevättä rinnassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keho kertoo, että kevättä kohti mennään. Lähden ulos tarkistuskäynnille. Lumiröykkiöt ja jäiset kävelytiet yhä jäljellä. Eivätkä työmaatkaan ole edistyneet sitten viime syksyn.

Mieleeni tulevat väistämättä ne monet keväät, jolloin sain nauttia Dublinin ihanasta kevään kukkaloistosta. Tiedän, että siellä se parhaillaan aloittelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ei hätää. Asunhan maailman onnellisimmassa maassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA