Yle saakoon anteeksi

Yleisradio saakoon anteeksi ainakin osan synneistään. Kyseenalaisin toimin huikeita summia kansalaisilta ryövännyt Yle kahmi muistaakseni 13 Venla-palkintoa eilisessä Kultainen Venla -gaalassa. Ainakin he ovat osanneet tukea hyviä ideoita ja näin saaneet aikaan elämyksiä ja hyviä hetkiä kansalaisilleen. Sehän on heidän tehtävänsä ja he ovat onnistuneet siinä.

Jatkoon.

Vuosi numero 2023

Uusi vuosi ja uudet kuijjeet? Kolmen kauhuvuoden jälkeen näyttää siltä, että vapaus voittaa.

Vai voittaako?

Ihmiset kulkevat edelleen maskit kasvoillaan ja sananvapauskaan ei palannut entiselle tasolleen. Ja rajoittavia lakeja laaditaan hiljaisuudessa niistä liiemmälti tiedottamatta.

Väkivaltakoneisto on tullut jäädäkseen. Ennen piti olla varuillaan taskuvarkaista yms. Nyt joutuu pelkäämään vartijoita ja poliiseja, jotka ovat nähtävästi pelanneet liian kauan väkivaltapelejä ja ovat unohtaneet, että ihminen saattaa oikeasti kuolla, jos hyökätään 4-5 miehen voimin kimppuun kuten viime viikonloppuna kauppakeskus Isossa Omenassa Espoossa.

Oliko ennen paremmin? Taatusti oli.

It is a New Year No 2023 now

New year. Again. After 3 years of horror, it looks like that there will be more freedom again.

REALLY?

Ok. People are still wearing masks and freedom of speech did not came back as it was years ago. And the parliaments are making restricting laws in silence. Repressive government is here to stay now.

Before one should worry about thieves etc. and now you have to fear guards and polices, who apparently have been playing violent games too long and do not remember that a person can actually die if 4-5 strong guys attacking. Like in Shopping Center Iso Omena in Espoo Finland happened last weekend.

Was life better before? Sure it was.

Merry Christmas

It’s Christmas. We in Espoo have snow and the most beautiful weather right now. I do not celebrate it as I am alone but I DO remember my Christmas as a child. As a refugee’s child (we were 6) we did not have a lot of money but enough for having good food though. The state did not help us but my father had well paid work.

Christmas started as father announced that this Christmas there will be no presents. However, Christmas Eve he ran to shops in order to buy some. Then he went to the forest to get us a beautiful tree. And Sauna was a must of course.

Santa Claus came to us also, but he left his sack to the gate.

It was our tradition that it was me who read the Christmas gospel before dinner.

Beautiful memories and I do not remember that there were discord of any kind ever.

PS. Those pics are taken by my brother in the 50s.

Itsenäisyydestä

Tänään virallinen Suomi viettää Itsenäisyyspäivää kuten aina ennenkin. Silti suuri osa Suomen kansasta kysyy: Mekö itsenäisiä?

Kuten jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, ovat jotkut myös itsenäisempiä kuin toiset. Myös kansakuntien joukossa.

Onko rakkaus sokea?

Suomen Ensitreffit alttarilla -ohjelmalla on saatu näytettyä selkeästi kuinka länsimaiden kermapersenarsisteille ei kelpaa kukaan. Ja ymmärrän heitä hyvin. Ei riitä, että olet siedettävän näköinen ja -oloinen eikä sinulla ole rikosrekisteriä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että sen lisäksi, että puolisot pitävät toisistaan, on heillä oltava jokin yhteinen päämäärä. Se voi olla perhe, kiinteistö, jomman kumman tai molempien ura, joku hullu haave tai mitä tahansa.

Ennen hyvinvointivaltiota avioliitto oli lähinnä yhteinen yritys selvitä hengissä arvaamattomassa maailmassa. Se oli tiimityötä. Siinä mielessä ei mikään ole muuttunut. Maailma on edelleen arvaamaton paikka, jossa hyvä tiimi selviää paremmin. Teoriassa.

Netflixillä esitetään sarjaa Love Is Blind. Siinä henkilöt keskustelevat keskenään viikon ajan näkemättä toisiaan. Sen jälkeen he päättävät, menevätkö naimisiin vai eivät. Miltei kaikki naimisiin aikovat/menneet eroavat.

Päätelmä: Eläköön sinkkuus!

Vain elämää on enemmän

Jälleen aivan mahtavan hieno kausi tuosta formaatista on juuri meneillään. Olen nähnyt kaikki kaudet ja olen pitänyt niistä jokaisesta. Tämä on kuitenkin lempparini. Makuasia tietysti, mutta mielestäni erikoisen upeita tyyppejä ovat. Ironista tässä fanituksessa on kuitenkin se, etten itse kuuntele suomalaista musiikkia lainkaan. Radiota ja Spotifyta tulee toki kuunneltua sen verran, että tiedän suunnilleen missä mennään.

Monen mielestä on noloa lähteä kehuskelemaan kyseistä ohjelmaa. Kriitikot ovat sitä mieltä, että kyseiset huomionkipeät narsistit vain itkeskelevät siellä keksien toinen toistaan hullumpia uhritarinoita. Olen ehdottomasti eri mieltä. Näinä vaikeina aikoina kun sekä valta- että vaihtoehtomedia suoltaa tarkistamatonta tietoa silmillemme eikä järjellinen olento enää tiedä mitä uskoa, on äärimmäisen raikasta kohdata ihmisiä, jotka oikeasti kehtaavat olla omina itsenään jonkinlaisessa ryhmäterapiassa kohtalotovereidensa kanssa. Ja se näyttää toimivan erittäin hyvin.

Olen ymmärtänyt, että monet heistä ovat kokeneet suuren positiivisen muutoksen elämässään ohjelman jälkeen. Nämä ihmiset eivät ole feikkejä. Sen tunnistaa, jos haluaa.

Ja mikä parasta: Siinä kun esim. Selviytyjissä yms. ohjelmissa keskitytään juonitteluun ja toisten selkään puukotukseen, Vain elämää -ohjelmassa artistit ymmärtävät ja kehuvat toisiaan vilpittömän tuntuisesti. Sen täytyy olla hieno kokemus tässä julmassa maailmassa. Aika harvoin tuollaista tapahtuu tosi elämässä.

Kiitos paljon kaikille ohjelmaan osallistujille.

Ei mulla muuta.

Ihmisoikeuksista Idioluutioon

Kun olin lapsi, kuulin evakkovanhempieni ja muiden sukulaisten kauhutarinoita sodasta ja ihmiskohtaloista siinä. Ymmärsin, että maailma on julma paikka. Ymmärsin, ettei ihmisellä ole vääjäämätöntä oikeutta edes elämäänsä saati menestykseen siinä.

Maalta oli lähdettävä rahattomana kaupunkiin. Se oli kuitenkin hauskaa, koska nuoruus.

Ja töitä oli. Kun et odota tai tavoittele mitään, voi lastulle lainehilla tapahtua hassuja asioita. Ne laineet heittivät minut ja kaverini Sveitsin Badeniin Brown Boverille töihin.

Mäen rinteeseen oli yritys rakennuttanut parakkeja, joissa asui pääsääntöisesti naisia Italiasta. Asunto maksoi vain muutamia frangeja, joten pienellä palkalla oli helppoa tulla toimeen. Nykyajan suomalainen nuori ei suostuisi tuohon ikinä. Mutta oli kesä ja Sveitsin luonto on kaunis.

Talveksi pelotti jäädä parakkiin ja vuokrasimme kaverini kanssa huoneen. Siitä alkoi elämäni maailmankansalaisena. Sveitsissä tapasin saksalaisia ja itävaltalaisia ja minua varoitettiin heistä. Kaikista maailmansodan karmeuksista en silloin vielä tiennyt. Sukuni kohtalot Suomessa olivat kuitenkin opettaneet sen, ettei ihmisen pahuus ole saksalaisten etuoikeus. Ihminen ON peto.

Kuulin vasta paljon myöhemmin Ihmisoikeusjulistuksesta. Vau. Minulleko kuuluisi oikeuksia vain siksi, että olen ihminen. Höh. Noh, saahan sitä julistaa kaikenlaista. Täytäntöönpano on sitten aivan eri asia, sen olen huomannut.

Maailma on muuttunut. Tällä hetkellä elämme globaalissa Idioluutiossa (Idiocracy), jossa vallitsee anti-intellektualismi ja viidakon lait. Perustuslain sovelluskin yskii pahasti melkein kaikissa maissa.

Katellaan.