Odotetut Pariisin olympialaiset 2024 avattiin loisteliain ja aika erikoisin menoin. Rahalla saa ja hevosella (valkoisella) pääsee. Minun nuoruuteni Pariisi on tainnut hieman muuttua ja muuttuu koko ajan.

Macron on rakastettu ja vihattu mies. Mutta täytyy sanoa, että tuollaisen maan ja kansan johtaminen voi olla aika ongelmallista. Ranskalaiset eivät ole todellakaan mitään lampaita. Ja kyllä mielestäni tuo kansa on ansaitusti ylpeä itsestään ja maastaan.

Vive la France! Je t´aime.

Mutta sitten noihin avajaismenoihin. Uskaltaako sanoa mitään? Ihmettelin mielessäni kahta asiaa:

1. Koko illan oli kaatosade. Kaikki kastuivat. Ei ollut varmaan kivaa, mutta hymyillä piti. Ihmettelin, että kun jo vuosikymmeniä on puhuttu säämanipulaatiosta, niin eikö tuollaiseen globaaliin tapahtumaan olisi voitu järjestää auringonpaiste.
2. Ohjelma oli upea, mutta radikaali. Mietin, oliko tarkoituksenmukaista trollata kristittyjä noin vahvasti. Nyt monet heistä ovat loukkaantuneina boikotoimassa koko kisoja vaikka hienot urheilijat ovat syyttömiä. He ovat hyvät kisansa ansainneet. Mitkä varmaan saavatkin.

Noh, minä nautin kaikkein eniten niistä tuhansista tanssijoista, joita oli kaikkialla. He olivat loistavia, ihania. Marie Antoinette olisi kuitenkin voitu jättää rauhaan. RIP.

Minulle avajaiset olivat muistutus Ranskan upeasta kulttuurista, jota oikeasti arvostan ja ihanasta rakkaasta Pariisista, joka ei ole enää entisensä.