Welcome to my world!
Ajattelin kirjoittaa kerrankin asiaa. Sitten muistin, että eihän niin voi tehdä. Enää. Suomessa.
Suomi ja Eurooppa on jo menetetty. Ainoa asia, jonka voit vielä tehdä, on suojella itsesi kaikelta tuolta pelon ja saastan määrältä, mitä media päällesi kaataa.
Good Luck!
Ensimmäisen kerran elämässäni en äänestänyt lainkaan. Tosin viime vuodet olen äänestänyt pienpuolueita antaakseni jollekin symppikselle hyvän mielen. Nyt ei siihenkään ollut enää halua.
Suomi on niin rikki ja politiikka niin läpinäkyvän valheellista, etten ymmärrä miksi ihmiset menee vielä siihen mukaan.
Minä yritin. Halusin katsoa puoluejohtajien tentit, mutta katsominen jäi aina hyvin lyhyeen. Tentistä toiseen toisiaan sättivät ihmiset olivat liian vastenmielisiä. Tavallaan kävi heitä jopa sääliksi, mutta saavathan he kohtuullisen rahalllisen korvauksen kärsimyksistään. Anders Adlercreutz kiteytti tilanteen mielestäni hyvin sanomalla, että kaikki tuntuu kuin päiväni murmelina. Kaikki toistuu toistuu toistuu.
Nyt kun en äänestänyt, lupaan pitää turpani kiinni. En arvostele. Eikä sillä ole niin väliäkään. Suomi ei ole enää se Suomi, jonka puolesta isäni haavoittui sodassa. Nyt Suomi on pieni pläntti Euroopan Unionin kartalla, jota käytetään hyväksi niin että pahaa tekee. Ja se on tilanne, jolle nykyiset poliitikot eivät voi enää mitään. Valitettavasti.
Onpahan ollut aikamoinen öyhötyskesä Suomessa.
Kuka näitä äärijuttuja tehtailee? Maailmanlaajuisesti. Vaikka ihmiset ovat tietoisia propaganda- ja manipulaatiotekniikoista, niin kummasti ne toimivat silti. On pakko myöntää, että ihminen on kuin onkin laumaeläin. Laumassa mennään vaikka kukaan ei tiedä minne ja miksi.
Nämä suvaitsevaiset-kivillä-heittäjät-hyvät-ihmiset ärsyttävät. Eikä ole ensimmäinen kerta. Kaksinaismoraali huutaa taivaaseen.
MUTTA.
Onneksi alkavat pian presidentinvaalikeskustelut. Niistä tulee kiintoisat, kun karismaattiset ihmiset pääsevät ääneen eikä lopputulosta tiedä kukaan. (Toivottavasti). Odotan innolla.
Odotan innolla myös uutta alkavaa TTK-kautta. Heitä katsellessa unohtuu hetkeksi tämä paska maailma, jossa elämme.
Jälleen aivan mahtavan hieno kausi tuosta formaatista on juuri meneillään. Olen nähnyt kaikki kaudet ja olen pitänyt niistä jokaisesta. Tämä on kuitenkin lempparini. Makuasia tietysti, mutta mielestäni erikoisen upeita tyyppejä ovat. Ironista tässä fanituksessa on kuitenkin se, etten itse kuuntele suomalaista musiikkia lainkaan. Radiota ja Spotifyta tulee toki kuunneltua sen verran, että tiedän suunnilleen missä mennään.
Monen mielestä on noloa lähteä kehuskelemaan kyseistä ohjelmaa. Kriitikot ovat sitä mieltä, että kyseiset huomionkipeät narsistit vain itkeskelevät siellä keksien toinen toistaan hullumpia uhritarinoita. Olen ehdottomasti eri mieltä. Näinä vaikeina aikoina kun sekä valta- että vaihtoehtomedia suoltaa tarkistamatonta tietoa silmillemme eikä järjellinen olento enää tiedä mitä uskoa, on äärimmäisen raikasta kohdata ihmisiä, jotka oikeasti kehtaavat olla omina itsenään jonkinlaisessa ryhmäterapiassa kohtalotovereidensa kanssa. Ja se näyttää toimivan erittäin hyvin.
Olen ymmärtänyt, että monet heistä ovat kokeneet suuren positiivisen muutoksen elämässään ohjelman jälkeen. Nämä ihmiset eivät ole feikkejä. Sen tunnistaa, jos haluaa.
Ja mikä parasta: Siinä kun esim. Selviytyjissä yms. ohjelmissa keskitytään juonitteluun ja toisten selkään puukotukseen, Vain elämää -ohjelmassa artistit ymmärtävät ja kehuvat toisiaan vilpittömän tuntuisesti. Sen täytyy olla hieno kokemus tässä julmassa maailmassa. Aika harvoin tuollaista tapahtuu tosi elämässä.
Kiitos paljon kaikille ohjelmaan osallistujille.
Ei mulla muuta.
Tänään on hyvä päivä, koska valitsen niin. Tänään on myös tekopyhästi Naisten päivä. Naisen ihmisoikeuksista en ainakaan minä ole saanut osakseni paljonkaan, mutta haitanneeko tuo.
Suomalainen Media on kuin mies, joka ei osaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti: kävellä ja syödä purkkaa. Virusta ei ole enää. Se katosi täysin elämästämme, kun Venäjä aloitti projektinsa Ukrainassa 24.2.2022.
Minä en ole tiennyt tuosta maasta muuta kuin että siellä tapahtui onnettomuus ydinvoimalassa keväällä 1986. Sen vuoksi sienemme metsissä ovat edelleen saastuneet.
Nyt tiedän jo vähän enemmän. Nyt tiedän, että maan presidentti on hauska ja seksikäs Drag queen ja että koko maailma haluaa auttaa häntä. Karismaa pitää olla. Maailmassa käydään sotia kaiken aikaa, mutta toiset sodat vain sopivat tositeevee-formaattiin paremmin kuin toiset.
Nyt koko globaali maailma jännittää teeveen ääressä kuinka käy ja kuka voittaa. Tämä on meidän yhteinen Truman Show ja Nälkäpeli samoissa kansissa. Joskus Netflix voittaa, kun sieltä tulee muuta tositeeveetä kuten Anna Sorokin (Inventing Anna) tai Simon Leviev (The Tinder Swindler).
Nyt vain odotellaan, tulevatko alienit pelastamaan meidät vai laskeutuuko peräti Jeesus lunastamaan lupauksensa ja viemään meidät pois tästä helvetistä, nimeltä Maa.
Katellaan.
Great week for couch potato: Master Chef, Married First Sight, Dancing with the Stars etc. all starting at the same week.
Once a week a magazine brings 2x big and 2x little crossword puzzles + 1x Krypto and 2x Sudoku. Living like this you do not have time or energy to go to the streets to protest all the merde of the world.
Why couch potato? If you have no money and no friends or alternatively you are worn out at work, couch is friendly calling.
A smart strategy from Big Brother.
Juhannus Suomessa. Nyt. Pääkaupunkiseudulla ei sada lunta ja taivaskin on sininen ihan kuin Kuoppamäen laulussa sanotaan. Helsingin keskustasta löytyy nyt muitakin kuin turisteja.
Nykyisin tarvitaan kriittisyyttä mediatalojen mahdollisten valeuutisten varalta ja herääkin kysymys, onko juhannuskokkoa OIKEASTI olemassa. Minä en ole sellaista koskaan nähnyt muualla kuin kuvissa ja kaikkihan tietävät kuinka helppoa on manipuloida valokuvia. Vähän sama dilemma kuin onko planeetta maa pyöreä vai litteä.
MUTTA.
Sen sijaan olen henkilökohtaisesti todistanut miljoonien hyttysarmeijoiden hyökkäystä yöttömänä yönä kostean suon laidalla sijainneella lapsuuden kotini pihalla. Juhannuksena.
Isä oli tuonut koivut oven pieleen ja itsetehdyt tuoksuvat koivuvastat odottivat saunaan pääsyä. Sitten isä nosti Suomen lipun salkoon ja söimme äidin laittamia herkkuja. Lipputangon vieressä oli grilli, jossa paistoimme vielä makkaraa.
Kedon tuoksuvia kukkia oli kaikkialla ja suopursu tuoksui suolla.
Sulhoja ei kuitenkaan suolla näkynyt, joten ei auttanut muu kuin lähteä duuniin Sveitsiin. En ole katunut.
Tämän kaiken olen todistanut ja tiedän tuon kaiken kuuluvan perinteiseen suomalaiseen juhannukseen. Muusta en tiedä mitään. Sori.
Me kaikki haluamme tietää totuuden.
Miten se tiedetään?
Kuuntelemalla luotettavia lähteitä, tietysti.
Kuinka voin tietää, että jokin lähde on luotettava?
Tulee tehdä arviointi sen pohjalta, mitä vanhemmat, opettajat, koulu- ja muut kirjat sekä luotettavat mediatalot ovat meille kertoneet.
Vanhalle ihmiselle nuo “totuudet” ovat vaihtuneet vaikka kuinka monta kertaa elämän aikana. Sitäpaitsi ihmisten “totuus” liittyy heidän kulttuuriinsa ja jokaisella maalla on oma totuutensa.
Tiedemiehet väittelevät siitä, mikä on totuus. Jotkut menettävät jopa henkensä muiden mielestä väärien löytöjen ja totuuksien vuoksi.
Rehellisyyden nimissä tavallisen ihmisen on mahdotonta tietää, kuka heistä on oikeassa. Kuinka minä voin tietää onko esim. kuussa käyty vai ei? Tai onko maaplaneetta pyöreä vai litteä? Minun on vain valittava omasta mielestäni luotettava taho, johon uskoa. Voin ihan hyvin olla väärässä. Tai mistä tiedän, ovatko Ylen, MTVn, Hesarin tai Seiskan uutiset totta? He kyllä itse kertovat taistelevansa valeuutisia vastaan ja olevansa ehdottoman totuuden puolella. Mutta heidän lähteensä ovat enimmäkseen salattuja eikä niitä saa tutkia. He saattavat joskus LUULLA kertovansa totuuden, vaikka todellisuudessa juuri heidän uutisensa saattavat olla valeuutisia pahimmasta päästä.
Aika toivotonta touhua tämä ihmisparkojen tarpominen eteenpäin elämän puun varjossa.
Kun luen tulevaisuuden roboteista, jotka oppivat koko ajan uutta ja kehittyvät, niin minua alkaa väistämättä hymyilyttää.
Mitä muuta me ihmiset olemme kuin hybridi robotteja? Jotkut ovat oppineet enemmän kuin toiset. Totuudesta ei kellään ole hajuakaan.
Ps. En jaksa enää kommentoida Me Too -kampanjaa. Olen tässä blogissani kertonut useasti olevani feministi ja kuinka minut on nuorena raiskattu kerran koulutiellä ja toisen kerran työpaikkahaastattelussa. En kuitenkaan voi tukea kaikenlaisia noitavainoja, kun pelkkien huhujen perusteella ihmisten elämän ja uran saa tuhota. Todisteita ei kukaan kaipaa, viha on niin ihanaa.
Sad. Very sad.
Lokakuu on messujen kuukausi, joka tuo iloa ja piristystä syksyn pimeyteen. Siellä voi ihminen toteuttaa laumaviettiään.
14.10.2017 kävin Hengen ja Tiedon messuilla kuuntelemassa Dr. Sam Osmanagich’in luentoa -Pyramids around the World & Bosnian Pyramid Healing Energy/Maailman Pyramidiverkko ja Bosnian Pyramidien Parantava Energia
https://www.youtube.com/watch?v=1wY80eUEp4U
Tykkäsin.
Kirja ei ole todellakaan kuollut, se kyllä tuli selväksi. Tarjontaa on vain niin valtavasti, ettei kaikille kirjoille vaan riitä lukijoita. Kirjafriikilläkin on rajansa.
Maailmanlaajuinen Me too -kampanja oli myös yksi lokakuun puheenaiheista.
Lopulta naiset alkavat ymmärtää, ettei mitä tahansa tarvitse sietää. Joukkovoima saattaa auttaa tässä vaikeassa asiassa. Toivon vain, ettei lyötäisi taas yli.
Feministinä olen halunnut ihmisten kiinnittävän huomiota miesten naisia kohtaan harjoittamaan vallankäyttöön ja väkivaltaan. Mutta pieni flirtti piristää miesten ja naisten yhteiselämää, sitä en todellakaan haluaisi poistaa elämästä. Eläköön hormonit!
Sitten oli vielä tapaus Ideologinen Työtön Ossi Nyman.
Ossi Nyman provosoi yhteiskuntaa kertomalla, ettei edes halua töihin. Noh, häneltä uhattiin viedä tuet. Ylilyönti, taas.
Mitä väliä, kun töitä ei vaan riitä kaikille. Työttömien syyllistäminen on ihmisoikeusrikos, siitä olen samaa mieltä. Ongelman ydin ei ole työttömässä, sen tietää jokainen täysjärkinen kansalainen.
Televisiosta tulee aika paljon skeidaa, koska julkisuuden henkilöillä tulee olla töitä. En aio kritisoida näitä ohjelmia, koska voinhan valita mitä katson.
Sitäpaitsi, joskus on terveellistä katsoa myös sitä, mistä ei pidä. Minulla oli vuosia maksullisia elokuvakanavia ja usein tuntui, ettei löydy mitään kiinnostavaa. Sitten aloin vain katsella B-luokan elokuviksi luokiteltuja taideteoksia ja sain monia hauskoja Ahaa-elämyksiä ja uusia fanituksen kohteita. Suosittelen. Voi avartaa maailmankuvaa kummasti.
Tässä kuussa oli kuitenkin kaksi ohjelmaa, joita todella rakastan ja joiden tekijöitä (koko tuotantoa) vilpittömästi ihailen. Nimittäin Vain Elämää ja Tähdet Tähdet. Suuri kiitos noille kivoille ja taitaville ihmisille. Arvostan.
Hauska tv-kokemus oli myös, kun aloitin vahingossa katsomaan Onnenarpa ja Tiedä ja Voita -ohjelmia. Jäin katsomaan ja kyllä nauratti Jannen ja Idan puheet. Erikoisesti Idan blondijutut naurattivat ja tarinoita riitti. Silikonirinnat olivat kauniit (kyllä, olen feministi) ja miehet katselivat ja soittelivat. So what? Ja kyllä mummotkin pelasivat. Mitäs pahaa siinä taas on? Googletin ja löysin kaikenlaista kritiikkiä ja paheksuntaa. Minusta Janne ja Ida suorittavat sosiaalista työtä ja tekevät sen hyvin. Terkkuja heille.
Ja nyt vaan odotellaan, kun presidenttishow on jo alkanut.
Enemmän kuin presidenttiehdokkaita seuraan median puolueellisuutta ja kansan manipulointia. Kyllä suomalaisetkin toimittajat osaavat.
Viel Spass!
Suomi sijoittui siis jälleen kerran ykköseksi lehdistönvapaudessa.
“Suomessa ei ole sellaista vallankäyttäjää, joka systemaattisesti painostaa mediaa.”
Siksi vapaus.
Minä taasen olen huomannut, ettei suomalaista mediaa tarvitse painostaa, koska miltei kaikki median toimittajat ovat veistetty samasta puusta. Sattumalta?
Suomalaismedia on yksiääninen, mutta muualla on kuulemma vielä huonommin.
Sota vaihtoehtoista mediaa vastaan antaa mielestäni pikemminkin kuvan siitä, etteivät ihmisoikeudet ja sananvapaus kuulu heidän mielestään kaikille. Se on lähinnä mielenkiintoista.
Huomautan, etten ole erikoisemmin vaihtoehtomedian kuluttaja, mutta kannatan sananvapautta. Ehdottomasti.
Mutta okei, kun kerran muualla asiat ovat vielä huonommin, niin sitten kai toimii toimii …
SirkkaHalmetoja 