Armoa työttömille!

Tekee niin pahaa todistaa, kuinka työttömiä työnnetään byrokratian rattaissa toimeentuloansaan. Töitä ei ole, sen kaikki tietävät. Kuitenkin heitä rankaistaan siitä. Ja kun toimeentulotuelle joudut, ulospääsy sieltä on melko toivotonta.

Olenkin miettinyt, kuuluuko tämä kaikki Agenda2030 ja 15:n minuutin kaupunkeihin. Kun olet köyhä eikä rahat riitä edes bussilippuun, niin taatusti pysyt kotona. Et omista mitään, mutta olet onnellinen.

Kuinka moni kansalainen haluaa tätä kehitystä?

Nyt on pakko reagoida

Katselin aamulla aamuteeveetä, jossa kolme poliitikkoa keskusteli juuri ulostulleesta raportista, jonka mukaan leikkaukset ovat lisänneet lapsiperheiden köyhyyttä enemmän kuin oli uskottu. Kokoomuksen edustaja painotti sitä, kuinka vaikea tilanteemme johtuu lähinnä maailman tilanteesta, jolle emme mitään voi sekä lainojen koroista, joihin menee suuri osa budjetista. Hmmmm, velkojen korkoihin olisivat nytkin vallassa olevat poliitikot voineet aikanaan vaikuttaa. Nyt ilmenee, miten järkyttävän tyhmiä päätöksiä he ovat vuosien varrella tehneet ja mihin kaikkeen roskaan he ovat sitä lainarahaa kylväneet. Muistan hyvin, kun esim Arhinmäki kehui vuosia sitten velkarahaa, jota ei koskaan tarvitse maksaa takaisin. Ja nyt sitten ollaan tässä tilassa. Eikä kukaan ota vastuuta. Yllätys.

Tämän jälkeen satuin kuulemaan ulkoministeri Elina Valtosen puheen Suurlähettiläspäivillä. Se oli hyvä puhe, mutta jokin mättää kuitenkin. Hän kertasi kliseet kuten On lottovoitto syntyä Suomeen ja Suomi on maailman onnellisin maa, koska hieno terveydenhuolto, loistava koulutus jne. Haloooo! Missä kuplassa te päättäjät edelleen elätte? Millä planeetalla? Ei ainakaan Suomessa.

Ei tiedä itkeä vai nauraa. Virossa oli pidetty luentoja, joissa pohdittiin, ovatko suomalaiset maailman aivopestyin kansa. Kun kuuntelee heidän päättäjiään, niin herää ajatus, että yritys on ainakin kova. Jatkuvasti.

Ajattelin kirjoittaa asiaa

Ajattelin kirjoittaa kerrankin asiaa. Sitten muistin, että eihän niin voi tehdä. Enää. Suomessa.

Suomi ja Eurooppa on jo menetetty. Ainoa asia, jonka voit vielä tehdä, on suojella itsesi kaikelta tuolta pelon ja saastan määrältä, mitä media päällesi kaataa.

Good Luck!

Vaalit ohi! Huoh.

Ensimmäisen kerran elämässäni en äänestänyt lainkaan. Tosin viime vuodet olen äänestänyt pienpuolueita antaakseni jollekin symppikselle hyvän mielen. Nyt ei siihenkään ollut enää halua.

Suomi on niin rikki ja politiikka niin läpinäkyvän valheellista, etten ymmärrä miksi ihmiset menee vielä siihen mukaan.

Minä yritin. Halusin katsoa puoluejohtajien tentit, mutta katsominen jäi aina hyvin lyhyeen. Tentistä toiseen toisiaan sättivät ihmiset olivat liian vastenmielisiä. Tavallaan kävi heitä jopa sääliksi, mutta saavathan he kohtuullisen rahalllisen korvauksen kärsimyksistään. Anders Adlercreutz kiteytti tilanteen mielestäni hyvin sanomalla, että kaikki tuntuu kuin päiväni murmelina. Kaikki toistuu toistuu toistuu.

Nyt kun en äänestänyt, lupaan pitää turpani kiinni. En arvostele. Eikä sillä ole niin väliäkään. Suomi ei ole enää se Suomi, jonka puolesta isäni haavoittui sodassa. Nyt Suomi on pieni pläntti Euroopan Unionin kartalla, jota käytetään hyväksi niin että pahaa tekee. Ja se on tilanne, jolle nykyiset poliitikot eivät voi enää mitään. Valitettavasti.

Hei me lainataan taas!

EU aikoo siis ottaa lainaa vaivaiset 150 miljardia pelastaakseen meidät. Ja kaiken lisäksi vielä 800 miljardia puolustukseen. Kuinka jaloa. Pesulamaksutkin ovat niin suuria nykyään.

Googletin Suomen tilannetta ja näin minulle kerrottiin: velkamme on tällä hetkellä 174, 77 miljardia ja otamme uutta velkaa vuonna 2025 12,5 miljardia.

On helpompaa puhua miljardeista kuin miljoonista. Jokainen osaa hahmottaa, että miljoona on paljon rahaa. Miljardin hahmottaminen on jo paljon vaikeampaa. Miljardi sinne tai tänne, who cares!

Mutta tänään on naisten päivä. On sankaruutta olla nainen nyky Suomessa. Ihan kiva, että jotkut sen muistavat.

Entäs nyt?

Vuosi 2025 on alkanut vauhdilla. Kiitos siitä kuuluu presidentti Trumpille ja Elon Muskille. Monille meno on ollut liiankin vauhdikasta. Myös Suomen valtamedialle. Meinaa ihan paniikki tulla. Kaiken lisäksi varapresidentti JD Vance toi puheessaan esille Euroopan todellisen kriisin, josta kukaan ei uskalla hiiskahtaa sanaakaan. Hänen pakkansa ei ole sekaisin: vaimo, lapset, koira ja työ näyttävät olevan sopuisasti hallinnassa.

Elämme historiallisia aikoja, jotka varmasti muistetaan vielä kauan.

Torillako tavataan?!

Nyt on itseruoskinnan aika. Historiallinen suomalaisfiasko Olympialaisissa 2024: ei yhtään mitalia.

Pitäisikö surra vai sittenkin iloita? Onko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta saanut nuorista niin tyytyväisiä, etteivät he enää suostu masokistiseen harjoitteluun vain mitalihimosta. He kun keksivät satoja muita tapoja viettää vapaa-aikaansa.

Vai oliko syy pahvisängyissä, huoneissa ilman ilmastointia, huonossa ravinnossa vai missä? Urheilijoiden kohtelu Pariisissa oli osoitus siitä, ettei heistä oikeasti välitä kukaan. Likaisessa Seinessä uinti oli mielestäni kaiken huippu. Ja kun esim. urheilun rahoitusta Suomessa leikataan vuoteen 2027 mennessä 40 miljoonaa, se kertoo omaa karua tarinaansa.

Urheilijoilla on nyt päätöksen paikka. Voimia sinne.

Onnelliset lakkoilevat

Maailman onnellisimmaksi jo seitsemättä kertaa peräkkäin valittu kansa on nyt erittäin tyytymätön maahansa. Terveydenhuolto ei pelaa, lasten koulumenestys on laskenut, terveyskeskuksia ja sairaaloita suljetaan, sosiaalitukia leikataan ja pienipalkkaiset sekä opiskelijat etsivät hädissään halvempia asuntoja.

Mutta ei hätää. Kyllä se siitä. Onhan Suomi pilottimaa WEF:n projektissa tavoitteenaan YOU OWN NOTHING AND BE HAPPY. Ollaan päästy jo tosi pitkälle siinä. Onnea!

Hei me taktikoidaan!

Oli sitten presidentin vaalit. Demokratian riemuvoitto.

Jäljelle jäi kaksi WEF:n hyvin kouluttamaa globalistia, jotka varmasti osaavat toimia globaalin yhteisön puolesta. Siinä toki SAATTAA muutama Suomen kansalainen unohtua, mutta sori siitä.

Tämä on maailma, jossa elämme, ota tai jätä.

PS. Olen koko elämäni ajan ollut kiinnostunut ihmisten ja eläinten oikeuksista. Olen ihmetellyt kun edistystä ei ole liiemmälti tapahtunut. Nyt tiedän paremmin: Olen käsittänyt kaiken aivan väärin.

Yuval Noah Harari, World Economic Forum, sanoi seuraavaa:

“Human rights are just stories made up and spreed around by people”

Sori siitä.