Nyt on itseruoskinnan aika. Historiallinen suomalaisfiasko Olympialaisissa 2024: ei yhtään mitalia.
Pitäisikö surra vai sittenkin iloita? Onko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta saanut nuorista niin tyytyväisiä, etteivät he enää suostu masokistiseen harjoitteluun vain mitalihimosta. He kun keksivät satoja muita tapoja viettää vapaa-aikaansa.
Vai oliko syy pahvisängyissä, huoneissa ilman ilmastointia, huonossa ravinnossa vai missä? Urheilijoiden kohtelu Pariisissa oli osoitus siitä, ettei heistä oikeasti välitä kukaan. Likaisessa Seinessä uinti oli mielestäni kaiken huippu. Ja kun esim. urheilun rahoitusta Suomessa leikataan vuoteen 2027 mennessä 40 miljoonaa, se kertoo omaa karua tarinaansa.
Urheilijoilla on nyt päätöksen paikka. Voimia sinne.
SirkkaHalmetoja 