Tositeeveetä Ukrainasta

Tänään on hyvä päivä, koska valitsen niin. Tänään on myös tekopyhästi Naisten päivä. Naisen ihmisoikeuksista en ainakaan minä ole saanut osakseni paljonkaan, mutta haitanneeko tuo.

Suomalainen Media on kuin mies, joka ei osaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti: kävellä ja syödä purkkaa. Virusta ei ole enää. Se katosi täysin elämästämme, kun Venäjä aloitti projektinsa Ukrainassa 24.2.2022.

Minä en ole tiennyt tuosta maasta muuta kuin että siellä tapahtui onnettomuus ydinvoimalassa keväällä 1986. Sen vuoksi sienemme metsissä ovat edelleen saastuneet.

Nyt tiedän jo vähän enemmän. Nyt tiedän, että maan presidentti on hauska ja seksikäs Drag queen ja että koko maailma haluaa auttaa häntä. Karismaa pitää olla. Maailmassa käydään sotia kaiken aikaa, mutta toiset sodat vain sopivat tositeevee-formaattiin paremmin kuin toiset.

Nyt koko globaali maailma jännittää teeveen ääressä kuinka käy ja kuka voittaa. Tämä on meidän yhteinen Truman Show ja Nälkäpeli samoissa kansissa. Joskus Netflix voittaa, kun sieltä tulee muuta tositeeveetä kuten Anna Sorokin (Inventing Anna) tai Simon Leviev (The Tinder Swindler).

Nyt vain odotellaan, tulevatko alienit pelastamaan meidät vai laskeutuuko peräti Jeesus lunastamaan lupauksensa ja viemään meidät pois tästä helvetistä, nimeltä Maa.

Katellaan.

Kivenlahti blues

It was a summer 1977. I was living in Toulouse France with my husband, who worked at Airbus and two kids 10 and 7 years old. We had rented a cottage in Savo Finland for one month and it was reining nearly all the time, of course. One time we visited my sister in Espoo. She had just bought an apartment in Kivenlahti. I found it really beautiful and as she presented us the natur and the beautiful rocks around the sea I was sold. (In Toulouse and Munich there is no sea around).

At the buss stop I looked at the house where I now have been living 40 years. I thought that it must be handy to live here.

OK.

The years went by and it happened that I finally rented an apartment in Kivenlahti precisely in the house I looked at in 1977. Now it was 1982. It was not planned at all, at least consciously.

And it was true. This place was beautiful, then. I was working in Helsinki and the street of 20 km went through the most beautiful sea site. Every morning was a mind lifting experience the sun rising above the sea.

But nothing last forever. Later Espoo did build the subway and we sheep were ordered to go underground. No sun for us any longer.

Now the subway is extending to Kivenlahti and everything is horrible. RIP old trees, roses and nice walking trails.

I don’t say or mean that Kivenlahti could not be a nice place in maybe 10 or 20 years from now, but I will probably not be around then. And that makes me sad. Very sad.

Onneksi olkoon!

Ihanaa! Taas on edessä uusi mahtava vuosi tässä maailman parhaimmassa maassa! Ei ihme, jos moni sekoaa tästä onnesta, eihän moni lottovoittajakaan kestä tuuriaan.

Meillä on puut, järvet, saaret, joulupukki, Helsinki ja paljon muuta jännää.

Ei korruptiota, mitä nyt muutama Hyvä veli -verkosto.

Riippumaton oikeuslaitos, jonka oikeudenmukaisista palveluista tavallinen kansalainen ei tosin pääse nauttimaan, koska seksikkään ja teeveestä tutun  poliisin aika  ja raha. Mutta ei huolta. Oikeuslaitoksen korvaa ilomielin Some ja sen sakinhivutus. Jos tuomio osuu vahingossa väärään henkilöön, niin ei se haittaa. Kyllä se varmasti oli JOTAIN tehnyt ja ansainnut tuomionsa. Oikeus voittaa aina.

Näin ja tätä rataa saamme elää maailman turvallisimmassa maassa, jossa vartijoiden ja järjestyksenvalvojien armeijat sekä naapurit pitävät sinusta hyvää huolta. Siinä varjelussa ei päähäsi pääse vääriä ajatuksia tässä sananvapauden kärkimaassa. Sana on vapaa niin kauan kuin et sano mitään sopimatonta. Jos erehdyt, some ja sakinhivutus iskee taas. Tiedätpähän seuraavan kerran valita sanasi ja ennen kaikkea AJATUKSESI paremmin.

Suomalaiset kuuluvat myös maailman suvaitsevimpiin ihmisiin. Kaikenlaisia ihmisiä suvaitaan ihan virallisesti.

Empatiassa tosin vähän tökkii.

Tutkittiin 63 maata ja Suomi sijoittui sijalle 58 (Ruotsi 49). Taakse jäivät vain Bulgaria, Puola, Viro, Venezuela Ja Liettua.

Samoja sijoituksia tuli myös ystävien saamisen helppoudesta ja yleisestä ystävällisyydestä.

Suomalainen professori kritisoi ja väitti suomalaisten olevan  empaattisia KUNNON IHMISILLE. Niinpä. Muista nyt olla kunnon ihminen suomalaisen mielestä, muuten hän on erittäin vihainen.

Mitä tästä kaikesta opimme?

Onnea vaan vuonna 2018 kaikille tässä upeassa maassa, sitä kyllä tarvitaan.

Erityisesti Aktiivimallin kohderyhmälle toivon voimia maassa, jossa on myös maailman parhaat virkamiehet.

Jos ei leipä riitä, syökää kakkua! Ja jos rahat ei riitä maitoon, niin juokaa kuohuviiniä! Kyllä se siitä.

Suomi 100

Sata vuotta on aika, jonka yksittäinen ihminen kykenee hahmottamaan, koska perhe.

Perheeni historiaan liittyy koko itsenäisen Suomen historia.
http://www.simplesite.com/sirkkahalmetoja

 Ja itsenäisen Suomen historia kertoo taasen ihmisyydestä sen kaikkine sävyineen: ihmisen luovuus, äly, rakkaus, kestävyys, sisu ja sitkeys ja toisaalla käsittämätön julmuus ja suorastaan sadismia muistuttava epäoikeudenmukaisuus.

Tätä kaikkea Suomi on.

Joillakin on juhlaan aihetta. Toisilla taas ei.

SuomiAreenalla Porissa 10.-14.7.2017 tapasivat ihmiset, joilla on aihetta juhlaan omissa kuplissaan. Heillähän oli oikein hauskaa yhdessä ja suon heille sen.

Luuserit ja ex-onnelliset kansalaiset seisoskelevat leipäjonoissa tai makaavat sairaalassa/haudassa.

Valitettavasti tämäkin kuvastaa vain ihmisyyttä yleisesti.

Näin on aina ollut ihmiskunnan historiassa eikä mikään näytä muuttuvan.

Koko planeetan stoori on kuin kohtaus Päiväni murmelina -elokuvasta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Groundhog_Day_(film)

If we don´t change direction soon, we’ll end up where we’re going.

He ovat nyt täällä

ja lisää on tulossa.

Nämä muukalaiset eivät ole pieniä ja vihreitä. Ihan tavallisia ihmisiä hädässä he ovat. Halu elossapysymiseen ei ole rikos. Se on inhimillistä ja tervettä. Siksi meiltä kaikilta kysytäänkin, kuinka voisimme auttaa näitä ihmisiä parhaiten. Eräs maahanmuuttaja vastasi tähän kysymykseen, että yrittäkää muistaa, että me olemme IHMISIÄ.

Se on ERITTÄIN hyvä neuvo.

Viranomaisilla on elinikäiset työpaikat ja sitä kautta varmat ja taatut edut sekä pankkilainat. He eivät voi tietää, miltä tuntuu elää jatkuvassa pelossa ja elämän epävarmuudessa.

He yrittävät varmasti parhaansa, mutta SATAPROSENTTISEN oikeudenmukaisia päätöksiä on heiltä turhaa odottaa. Rapatessa tulee roiskumaan ja jokainen virheellinen päätös tuhoaa sen yksittäisen ihmisen elämän. Ja positiivisen päätöksen saajankin elämä saattaa muodostua aivan erilaiseksi kuin hän oli haaveillut. Suomalaiset ovat sisukas kansa.

Nämä ihmiset eivät ole ainakaan naiiveja kuten liian monet hyvinvointivaltioiden kasvatit. He tietävät kokemuksesta, että ihminen ei tee julmia tekoja vahingossa ja että jotkut jopa nauttivat väkivallasta.

Siis toivokaamme viranomaisille voimia vaikeassa tehtävässään, jotteivät ennakkoluulot alkaisi toteuttaa itse itseään ja että uusille suomalaisille avautuisi hyvä ja turvallinen elämä Suomessa. Silti unohtamatta kantasuomalaisten ihmis- ja perusoikeuksia.

Amen.

Naisten nöyryytys Suomessa

Tällä viikolla kuohutti tämä joukkoraiskausoikeudenkäynti koko Suomea.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/83509-tapanilan-raiskaus-nyt-tuli-tuomio

Pojat ovat poikia. Eihän heidän elämäänsä voi mennä pilaamaan. Mutta naisen elämän voi tuhota, se on aivan eri asia.

Onneksi Suomen kansa ei hyväksy tällaista “oikeudenmukaisuutta”.

Minut raiskattiin 60-luvulla koulutiellä. Olin neitsyt enkä ollut koskaan edes seurustellut. Seksivalistustakaan ei noina aikoina ollut. Tiesin suomalaisen nuoren miehen nimeltä, mutta en tuntenut häntä. Kun verissäni ja kauhuissani kerroin tapahtuneesta äidilleni, hän kielsi ehdottomasti kertomasta asiasta kenellekään. Koskaan. Kävin koulua ja halusin käydä kouluni loppuun.

Joskus mietin, oliko äitini tehnyt oikein.

Mutta tällaiset tapaukset 50 vuotta myöhemmin vahvistavat minulle, ettei mikään muutu ja että hän oli oikeassa. Kiitos äiti siellä pilven reunalla!

Usein raiskattua naista syytetään provosoinnista, humaltumisesta jne., mutta tämän naisen “rikos” oli matkustaa junalla kotiin ja minun “rikokseni” oli kulkea tiellä matkalla kotiin.

Samalla tavoin, kun voidaan oikeutetusti kysyä, kuka hullu haluaa poliitikoksi, voidaan kysyä myös, kuka hullu hakee oikeutta poliisilta.

Samanaikaisesti saa joku nuuskanmyyjä 2,5 vuotta ehdotonta vankeutta ja valtavat korvaukset maksettavaksi.

Sairas maailma. Missä viipyy Vapahtaja? (Tämä oli sarkasmia, idiootit).

Hei me leikataan!

Maailma/Suomi on muuttunut. Todellakin.

Nyt Suomea ohjataan kuten yritystä – pörssiyritystä. Olen suorittanut työelämäni liike-elämässä, joten ymmärrän kyllä tuota maailmaa.

Johtoryhmässä kaikki pyörii taseen ja tuloslaskelman ympärillä eikä tuloksen tekijöihin ole sen kummempaa tunneyhteyttä. Siksi heitä voidaankin irtisanoa ja heittää kadulle hyvin keksittyjen syiden varjolla ja samalla unohtaa heidät.

Pörssiyritys tietää tuhoavansa ihmiselämiä, mutta se rauhoittaa omantunnon rippeitään sillä, että kyllä hyvinvointivaltio siivoaa jäljet ja kokoaa palat yhteen – jotenkin.

Mutta kun maan hallitus toimii kuten pörssiyritys, kuka siivoaa jäljet ja kuka kokoaa kappaleet? Kysyn vaan.

Voiko näitä ihmisiä arvostella? Ei. Se olisi vihapuhetta. Sitä paitsi: osaako joku osoittaa ajankohdan maailman historiassa, jolloin yksittäisellä ihmisellä olisi ollut jokin arvo? Tekopyhät, omassa kuplassaan elävät ihmiset, joilla ei ole hajuakaan tavallisten ihmisten elämästä, tekevät päätöksiä heidän puolestaan. Näinhän on aina tehty.

Minua harmittaa vain se, että nämä Suomen ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa jo 20 vuotta, mutta oli niin paljon hauskempaa kylpeä Nokian loistossa ja unohtaa muut.

Mutta hei, ollaan positiivisia ja annetaan mahdollisuus. Jos joku jossain keksisi jotain. Uutta.
Nyt on kansalla matskua valittamiseen ja koomikoilla töitä.

Minun Suomeni

Eduskuntavaalit ohi. Suomi muka kriisissä. Pelottelua. Pelottelua. Pelottelua. Sitä kai Suomen politiikka on aina ollut. Ja kun se on hyväksi havaittu, niin jatketaan samalla linjalla. Kansa on pidettävä kurissa hinnalla millä hyvänsä. Kansa, joka on yksi maailman onnellisimmista.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Keskusta haluaa pitää maaseudun elävänä. Suomen kaunis ja vielä suhteellisen puhdas luonto on tärkeä ja jos Keskusta Sipilän johdolla osaa huolehtia vielä siitä, ettei geenimuunneltua ruokaa ainakaan pakoteta tuotettavaksi Suomessa  eikä Suomen järviä ja vettä myydä ulkomaalaisille omistajille, niin minä todellakin kiitän ja kumarran.

En vastusta myöskään sitä, että Perussuomalaiset rakastavat isänmaataan ja haluavat auttaa sen kansalaisia parempaan elämään. Maailman onnellisimpien kansojen joukkoon kuuluvassa Suomessa monella kansalaisella on paha olla ja perussuomalaisten mielestä he saavat kertoa siitä. Se, että esim. työttömyydestä tulee paha mieli, ei ole mielisairautta vaan osoitus enemmänkin mielen terveydestä. Tämän Perussuomalaiset ymmärtävät ja kiitän heitä siitä.

Vaikka kuulunkin heidän pilkkaamiinsa liberaalimpiin vihreisiin ja olen kaiken lisäksi vielä vihattu feministi, arvostan ihmisiä, jotka rehellisesti puolustavat kotiaan.

Valtakunnassa kaikki hyvin.

Paska maa(t)?

http://www.theguardian.com/world/2014/jan/27/scandinavian-miracle-brutal-truth-denmark-norway-sweden
The Guardian brittitoimittaja Michael Booth kirjoitti kolumnin Skandinaviasta ja samalla myös Suomesta.

Se oli virhe. Siitä syntyi aikamoinen älämölö. Tätä eivät suomalaiset niele.

Sillä:

Me emme ole perjantaijuoppoja eikä alkoholi tapa Suomessa.

Me emme ole aggressiivisia eikä täällä lyödä ketään.

Me olemme säkenöiviä keskustelijoita, emmekä seisoskele nurkissa tuijottelemassa kengännauhoja (vatsakin on vähän edessä).

Meillä ei ole hyttysiä. Ja jos onkin, eivät ne meitä piinaa. Verta meillä kyllä riittää jopa verenluovutuksiinkin.

Meillä ei ole äärimmäisen kylmää talvella eikä meillä liioin ole liikaa käsiaseita, perheväkivaltaa tms. Itsemurhiakin teemme vain silloin, kun muuta ratkaisua ei ongelmaan löydy.

Ja kyllä, lapset ovat tyhmentyneet, mutta heillä on todellakin varaa siihen.

Mutta hei!

Vähän lohduttaa, että tanskalainen televisiotuotanto on hanurista ja että tanskalaisilla on maailman neljänneksi suurin ekologinen jalanjälki. Hopeaa he voittavat maailman onnellisimpana kansana myös masennuslääkkeiden käytössä ja yksittäisten ihmisten velallisuustasossa. Ja syöpääkin he sairastavat eniten maailmassa.

Mutta junat kulkevat ajallaan.

Se, että neutraali Ruotsi on yksi maailman suurimmista aseiden viejistä ja että sitä kutsutaan pohjolan Kiinaksi, lämmittää myös.

Ja norjalainen Thomas Hylland Eriksen sanoo Norjasta:

“Me norjalaiset totuimme ajattelemaan itsestämme osana ratkaisua, mutta nyt öljymme kanssa olemme yhtäkkiä tulleet osaksi ongelmaa. Suurin osa ihmisistä kieltää tämän täydellisesti.”

Niinpä. Tämäkö on se ihanuus ja utopia, johon koko maailman pitäisi pyrkiä?

Silti Suomi on varmasti paras maa suomalaiselle, Ruotsi ruotsalaiselle, Tanska tanskalaiselle ja Norja norjalaiselle. Ainakin useimmiten.

Myönteistä aivopesua

Tämä kuukausi kului messujen merkeissä.

Rakastan messuja, jotka ovat nykyisin todella monipuolisia ehkä juuri siksi, että ne ovat niin suosittuja – tai toisinpäin. Aina nousee esiin jotain uutta ajateltavaa ja käytännön ideoita löytyy myös.

Hengen ja tiedon -messuilla saa erilaisia näkemyksiä henkisyydestä ja sen puutteesta.
http://www.rajatieto.fi/hengen_ja_tiedon_messut/helsinki/2013/messulehti

Iloveme -messuilla taasen saa ideoita kaikesta mahdollisesta hyvään oloon ja itsestään huolehtimiseen liittyvästä. Aivan ihana tapahtuma: hyvä fiilis ja kivoja ihmisiä.
http://www.messukeskus.com/Sites3/Iloveme2013/Sivut/default.aspx

Helsingin kirjamessut olivat myös erittäin informatiivinen tapahtuma. Vietin siellä kaksi kokonaista päivää ja kyllä kannatti.

http://www.messukeskus.com/SITES3/KIRJAMESSUT/Sivut/default.aspx

Ensimmäisen päivän kiertelin katselemassa sitä kirjojen määrää. Ihan mielenkiintoista, mutta kun katseli niitä 2 euron kirjaröykkiöitä, niin vähän kävi kirjailijoita sääli.  Niiden kirjoittajat ovat kuitenkin olleet “voittajia” kaikki.

Olen itsekin halunnut kirjoittaa. Sanottavaa olisi – jopa sellaista, mikä saattaisi kiinnostaa muitakin. Kirja on kuitenkin raskas prosessi ikävine sivuvaikutuksineen, eivätkä nuo alennusmyyntiröykkiöt oikein houkuta.

Messuilla kuuntelin myös kustantajien ja kirjailijoiden keskustelua siitä, kuinka tullaan kirjailijaksi Suomessa. Kuulin, että viime vuonna 1000 sisääntulleesta aineistosta oli päätynyt vain 5 lopulta kirjaksi. Silti se on aika paljon. Aineistosta ei lueta kaikkea, jollei se kiinnosta valitsijaa. Valinta perustuu henkilökohtaiseen mututuntumaan ja kuinka se voisikaan olla toisin. Huoh.

Toisen päivän vietinkin sitten seuraten keskusteluja ja luentoja.

Oli luentopiirejä ja Madventures -kaltaisia mielenkiintoisia juttuja.
http://www.madventures.tv/fi/

Onko nykytaloudelle vaihtoehtoja? Kysyjänä Markus Leikola ja vastaajana itävaltalainen Christian Felber.

http://www.christian-felber.at/

http://www.gaudeamus.fi/felber-nakyva/

En ole vielä varma, mitä ajattelen hänestä.

Viron vaikeaan lähimenneisyyteen ja nykyaikaan antoivat valoa vähemmistöistä niin Virossa kuin Suomessakin keskustelleet Andrei Hvostov, Jörn Donner ja Marju Lauristin Saska Saarikosken avustuksella.

Lisää Viron menneisyydestä:

http://www.kyyhkyset.fi/

Vaikka usein ajattelisikin, että pitääkö noita järkyttäviä asioita kaivella loputtomiin, niin tosiasia on kuitenkin se, että se paskaduuni on jonkun vaan tehtävä. Tuon ja  Auschwitz’n kaltaiset tapahtumat eivät saa unohtua, koska niiden syyt eivät ole kadonneet minnekään.

Ne muistuttavat ihmisen pimeästä puolesta, joka kykenee yhteen ja toiseen uskomattomaan tekoon myös nykyaikana, sehän on huomattu.

Sitten oli vielä tämä keskustelu:

Populism and radicalism in Europe and Finland:

Yassin Musharbash http://community.zeit.de/user/yassin-musharbash

Dan Koivulaakso ja Johanna Korhonen keskustelivat kirjoistaan ja näkemyksistään äärioikeiston kasvusta Suomessa ja Euroopassa.

Pähkinänkuoressa keskustelu käsitteli sitä, että onko oikein olla “vähän rasisti” ja että saako tuollaista edes ääneen sanoa, edes sananvapauden nimissä. Ihan vähän keskusteltiin myös siitä, että pitäisikö myös miettiä syitä radikalismin nousuun. Valitettavasti paino oli enemmän kauhistelussa, mielestäni.

Messuilta sain mukaani ihania juustoja, pinon kirjoja, lisäravinteita ja paljon uutta ajateltavaa.

Lukeminen kannattaa aina. Monessa muodossa ja toisinajattelijoita unohtamatta. Elämä on.