SuomiAreena 2024

Oli jälleen SuomiAreenan aika. Olen katsonut keskusteluja joka vuosi ja mielestäni tämä vuosi oli parempi kuin edelliset. Mieleen jäivät keskustelut ilmastonmuutoksesta, tekoälystä, suunnitelmista tehdä Suomesta kaivoksien maa, rasismista Suomessa, puheenjohtajatentti ja Roast.

Itse olen ilmastonmuutoksesta sitä mieltä, että vaikka se tulee ottaa huomioon päätöksien teossa, niin ongelmaa liioitellaan suuresti. Elokapinankin hemmotellut nuoret voisivat todellakin mennä mustikoita poimimaan. Se olisi suurempi ekoteko kuin estää työssäkäyviä veronmaksajia ajamasta töihin Mannerheimintiellä ja Länsiväylällä. Sorry, mutta olette naurettavia.

Tekoälyn hyödyntämisestä olen itsekin innostunut. Kukaan ei varmuudella tiedä, mihin tämä kaikki lopulta johtaa, mutta ainakin toistaiseksi sitä tulee hyödyntää monin eri tavoin palvelemaan yhteiskuntaa.

Rasismikeskustelu oli antoisa. Siinä mm. maahanmuuttajataustainen tutkija kertoi rasismista Suomessa. Se on karua kuultavaa, mutta valitettavasti ei mitään uutta. Juuri virkamiesten rasismi Suomessa on pelottavaa. Eikä sille nähtävästi voi mitään.

Puheenjohtajatentti oli mielenkiintoinen. Minua kuitenkin ihmetyttää näissä “tenteissä” miksi suomalaiset toimittajat ovat niin aggressiivisia ja hyökkääviä. Ei vain tässä tentissä, vaan muutenkin, yleisesti. Se on Suomen tapa, joka pitäisi muuttaa. Relax!

Roast -esitys oli hauska. (Roast = to confort or treat aggressively.) Kuvaavaa oli, että se oli kerännyt suuren yleisömäärän kun toisaalla keskusteluja seuraa vain muutama ihminen.

Suomalaiset ovat aggressiivista porukkaa, jotka nauttivat siitä, kun toista häväistään. Tätähän ne toimittajatkin tekevät. Ja sitten puhutaan, että rasismi pitäisi poistaa Suomesta. Miten? Kysyn vaan.

Ilmastonmuutos

Taas kerran. Maailmassa kiehuu, koska ilmastonmuutos.
Minulle koko tilanne on lähinnä huvittava. Olenhan 70-luvulta asti ollut tietoinen ongelmasta, kuten kaikki muutkin. Jonkin aikaa olin erittäin huolestunut kunnes totesin, etteivät tekopyhät ihmiset, niin eliitti kuin tavalliset kansalaisetkin, välitä.
Ymmärrän nuorten huolen tulevaisuudestaan, mutta valitettavasti sen huolen on mielestäni hyvin kiteyttänyt brittikirjailija Douglas Adams, Life, the Universe and Everything:

“Pisimmät ja tuhoisimmat koskaan pidetyt juhlat ovat nyt edenneet neljänteen sukupolveensa, eikä kukaan osoita vieläkään lähtemisen merkkejä. Sekamelska on tavaton ja se on nähtävä jotta siihen voisi uskoa. Ilmeisesti yhä paheneva ongelma on, että kaikki juhliin osallistuvat ihmiset ovat joko alussa mukana olleiden lapsia, lastenlapsia tai lastenlastenlapsia, mikä – jos otetaan huomioon valikoiva lisääntyminen, hallitsevat geenit jne.-  merkitsee, että juhlissa nyt mukana olevat ovat joko kertakaikkiaan fanaattisia juhlijoita, pälpättäviä idiootteja tai, yhä useammin, molempia. Molemmissa tapauksissa se merkitsee, että geneettisesti katsoen jokainen seuraava sukupolvi lähtee juhlista vähemmän todennäköisesti kuin edellinen. Niinpä asiaan alkavat vaikuttaa muut seikat, esim. se milloin juomat loppuvat.
PLANEETTA, JOLLA JUHLIJAT KELLUVAT, EI OLE ENÄÄ SAMA PLANEETTA, JOLLA HE ALUNPERIN ALKOIVAT KELLUA. SE ON SURKEASSA TILASSA.”